MANU: 00910 on kohta meidän postinumeromme. Fiilistelyiltapäivä tulevissa kotimaisemissa Puotilassa ei tällä kertaa voi huipentua uskomattomaan lähipubiimme Pikkulintuun, koska 5-vuotiaani on mukana. Nuudeliravintola Ky Nam (Kyynaama meille paikallisille) on hyvä vaihtoehto, ja nälkä tällaisessa krapulassa enemmän onkin.
Testaamme Namia jo toista kertaa, ja hyvähän tämä on. Listalla on tosin yksi ainoa kasvisannos, ja unohdamme tietenkin että bambunversot pitää ilmeisesti mainita tilatessa erikseen.
Olen nimittäin lukenut hehkutuksia, joissa versoja tursuaa kyynaaman nuudelikulhoista. Meidän annoksissamme niitä ei ole, mutta olen aivan varma että niitä kyllä saisi.
Annoksessa parasta on, miten täydellisen kevyesti parsakaalit ja porkkanat on wokattu. Amatööri (minä) kypsentää aina liikaa, mutta nämä vihannekset ovat juuri sopivan rapeita, melkein raakoja muttei tietenkään aivan. Tämä ei todellakaan ole jokaisessa alan paikassa itsestäänselvyys.
Annoksen tofu voisi olla jotain muuta kuin tätä pehmeää ja mautonta sorttia, ja nuudeleissakin on hiukan halvan pussikaman tuntua. Tilaan tulisen annoksen, mutta kovin räväkästi se ei ole maustettu.
Hyvät kasvikset pelastavat kohtuukokoisen 7 euron satsin joka tapauksessa plussan puolelle. Valikoimaa on ruokanatsille sen verran vähän, että tuskin täällä tulee viikoittain syötyä, varmasti silti suhteellisen säännöllisesti. Ruoka ei ole iso elämys, mutta silti ihan hyvää ja pidän koruttomasta, jopa jotenkin autenttisesta nuudeliruokalatunnelmasta
Paikan iso valtti on (kuulemma vietnamilaisen) henkilökunnan tavaton ystävällisyys, huomaavaisuus ja hymyileväisyys. Joudumme odottamaan annoksiamme todella kauan, mutta tarjoilijanaisen vuolas selitys rikki menneestä liedestä saa nälkäisenkin hyvälle tuulelle.
JULLE: Kyynaamassa ruoka valmistetaan asiakkaan toiveiden mukaan mietona tai tulisena ja varmasti siltä väliltäkin, koska palvelu todellakin on sydämellistä.
Otsolle valmistettiin ilman eri pyyntöä pienempi ja miedompi lasten annos, joka toimitettiin pöytään ensimmäisenä, reilusti ennen aikuisten annoksia. Tästä me kaikki olimme tasapuolisen kiitollisia, sillä helle, väsymys ja odottelu alkoivat nakertaa voimia ja kärsivällisyyttä.
Mieto annos oli isoon nälkääni sopivan tuhti, mutta bambuversojen natinaa olisin minäkin kaivannut. Seuraavan kerran osaan jo kysyä.
En ole koskaan ollut Aasiassa, joten minun vaikea kommentoida tunnelman autenttisuutta. Aterioidessani ns. etnisissä ravintoloissa on kuitenkin tärkeää, että taustalla ei metelöi vaikkapa Giant Leap. Kyynaama saikin heti plussaa lempeästä kaakkoisaasialaisesta (?) musiikistaan.
Jos ainakin thaimaalaisen ravintolan seinällä kuva maan kuninkaasta on tuttu näky niin Kyynaaman tiskiäpäs koristi valokuva itse Arvi Lindistä. ARVI LINDISTÄ?!! Ihmettelin huomiotani seuraavana päivänä vuosaarelaiselle kollegalleni, joka ei vaikuttanut yhtään hämmästyneeltä: puotilalaisten ja vuosaarelaisten välillä käydään kuulemma tiukkaa matsia siitä, kumman puolelle Arvi kuuluu. Kyynaama otti siis kantaa.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä. Sympaattinen paikka, ihan hyvää ruokaa.
Puotilan ostari, Klaavuntie 11, 00910 Helsinki
ma-la 10-20
su 12-20
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Ravintola Qulma 27.4, 4.5 - ja myöhemminkin
JULLE: Huono omatunto on kalvanut minua alkukesästä lähtien. Edellinen arvosteluni ei nimittäin tehnyt oikeutta ravintola Qulmalle. Alla olevien keväisten arvostelujen jälkeen olen lounastanut Qulmassa kolmesti ja kokemus on joka kerta ollut kertakaikkisen miellyttävä.
Erityismaininnan ansaitsevat gazpacho ja hyvä palvelu.
Kylmä kasviskeitto on tuhtia ja varsin hyvin maustettua, minkä lisäksi se on oiva valinta hellepäivän lounaaksi. Toki toivon, että sitä tullaan tarjoilemaan vuoden ympäri, myös pakkasen paukkuessa.
Palvelu on joka kerta ollut luonteikkaan ystävällistä ja huomioivaa. Edellisellä kerralla päivän menuun ei edes kuulunut gaspacho, mutta tämä asiakaspalvelun aatelinen tarjosi sitä tiskin alta vaihtoehdoksi tomaattikeiton lisäksi. Kyllä kiitos!
Iso plussa kesäkuun alussa valikoimiin ilmestyneestä soijamaidosta, jota saa kahviinsa ilman eri veloitusta , päinvastoin kuin monessa muussa paikassa.
Vegaanimiinusta taas on pakko antaa tuotehyllyltä löytyvästä hanhenmaksa(ankka?) patésta.
Lounastan ulkona 1-2 kertaa viikossa. Aiemmin kritisoin keittolounaan kovaa hintaa, mutta kyllä sen pari euroa ekstraa mieluusti maksaa laadusta ja palvelusta. Amerikan reissu sai minut entisestään odottamaan asiakkaan huomioivaa palveluasennetta.
Qulmassa yksin lounastaessani olen jakanut makuelämystäni tekstiviestitse reaaliajassa. Vähään aikaan minun ei tarvitse sortua moiseen junttiuteen, sillä olen sopinut Qulmaan jo kolmet lounastreffit.
JULLEN VANHEMPI TEKSTI:Olen lounastanut lyhyen ajan sisällä ravintola Qulmassa kahdesti. Päätökseeni palata vaikutti tiukka aikataulu ja Qulman edullinen sijainti työpaikkaani nähden: eväät olivat jääneet väsäämättä ja lähikaupan ainoa varteenotettava vegaaninen vaihtoehto, Finduksen pakastefalafelateria, oli saavuttamassa saturaatiopisteen lounasrepertoaarissani.
Ravintola Qulma on aamiais- ja lounasravintola, joka on palvellut kruununhakalaisia huhtikuun puolivälistä lähtien. Aiemmin paikalla toimi Cafe Entré, jonka pimeyteen oli mukava välillä karata tietokoneen äärestä tuulettamaan aivojaan, kun ei ihan kehdannut viereiseen Pataässäänkään kesken työpäivän liueta. Entréssä kun oli jotain rauhoittavaa ja inspiroivaakin mennen ajan tunnelmaa leivoksineen ja tummine puupintoineen.
Qulmassa menneestä on jäljellä vain joitain fragmentteja, jotka eivät pääse rikkomaan persoonattomasti uudistetun ravintolan modernia ilmettä. Kotisivuilla viitataan pitkään kestäneeseen remonttiin, mutta jos joku ravintolan sisustuksessa häiritsee, on se keskeneräisyys. Niin tai näin, neutraali modernius tuskin ketään ovelta varsinaisesti käännyttääkään.
Jokin Qulmassa ennemminkin houkuttelee, sillä se vaikuttaisi ainakin lounasaikaan olevan ilmeisen suosittu. Lounastajia houkutellaan keittobuffetilla, jossa valittavana on kolme eri keittovaihtoehtoa, joita voi nauttia rajattomasti. Salaattiannoksiakin ja voileipiä on tarjolla, mutta vegaanivaihtoehtoa ei näistä löydy. Ehkä eri pyynnöstä valmistaisivat?
Molemmilla kerroilla kolmesta vaihtoehdoista kaksi oli kasvikeittoja joista toinen vegaaninen. Ensimmäisellä kerralla nautin tomaattikeiton ja toisella kasviscurrykeiton. Keiton seuraksi oli tarjolla auringonkukansiemeniä, cashewpähkinöitä, muhkeita krutonkeja, perushöttöä parempaa vaaleaa leipää, sekä levitettä, joka ensimmäisellä kerralla oli kasvisrasvaa ja toisella oikein mainiota basilikäöljyä.
Tomaattikeitto oli ihan maukas, mutta harvoinpa sitä huonoa tomaattikeittoa saakaan. Oli se joka tapauksessa keskivertoa tuhdimpaa ja mausteisempaa. Currykeittokin oli ihan hyvää, vaikkakin se olisi voinut jopa minun pullamössömakunystyröilleni olla hieman maustetumpaa.
Haluan nyt tähdentää, että ruoka on hyvää, ei todellakaan mitään perussoppatykkiosastoa. Se lähentelee ehkä jopa gourmetia. Tai mitä minä noista tiedän, enhän ole ruokatoimittaja.
MUTTA: 9,20€ on mielestäni keittolounaasta liikaa, vaikka keittovaihtoehtoja olisi kolmekin - ja kyllä, söin molempia keittoja kaksi täyttä lautasellista kruntongein, siemenin ja pähkinöin tuhditettuina ja sain mahanikin täyteen. Liian kallista silti. Hyvä mieli lounaasta voisi jäädä ehkä tammikuussa, kun naistenlehdet ovat saaneet minutkin uskotelluksi, että jouluna tuli syötyä liikaa, olen inhottava ja voin saada ihmisarvoni takaisin vain elämällä keitto- ja salaattiravinnolla kuukauden päivät.
Kahviasiaa vielä. Ravintolassa on - ilmeisesti Entrén perintönä - vaikuttavan oloinen espressokone ja hyvää, voimakasta italialaista kahvia. Valitettavasti minulta jää vielä päiväcappuccinot sieltä hakematta sillä, ainakaan toistaiseksi ei soijamaitoa Qulmasta saa. Soijamaidon tarjoilun kannattavuus luvattiin kyllä ottaa harkintaan.
Palvelu Qulmassa pelasi. Henkilökuntaa oli runsaasti ja se vastaili kysymyksiin mielellään.
Tulihan tässä reilun A-nelosen mittaisessa arviossa sentään parin rivin verran ruoastakin puhuttua. Mutta onhan ilmapiirikin ruokaillessa tärkeä? Ja arvostelijan satunnainen naistenlehtikritiikki? Onhan?
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä, varsinkin jos gazpachoa on tarjolla.
Mariankatu 13 B, Helsinki
maanantai - perjantai auki 8:00-17:00
lounas 11:00-14:30
brunssi 8:00-10:00
lauantai - sunnuntai suljettu
Erityismaininnan ansaitsevat gazpacho ja hyvä palvelu.
Kylmä kasviskeitto on tuhtia ja varsin hyvin maustettua, minkä lisäksi se on oiva valinta hellepäivän lounaaksi. Toki toivon, että sitä tullaan tarjoilemaan vuoden ympäri, myös pakkasen paukkuessa.
Palvelu on joka kerta ollut luonteikkaan ystävällistä ja huomioivaa. Edellisellä kerralla päivän menuun ei edes kuulunut gaspacho, mutta tämä asiakaspalvelun aatelinen tarjosi sitä tiskin alta vaihtoehdoksi tomaattikeiton lisäksi. Kyllä kiitos!
Iso plussa kesäkuun alussa valikoimiin ilmestyneestä soijamaidosta, jota saa kahviinsa ilman eri veloitusta , päinvastoin kuin monessa muussa paikassa.
Vegaanimiinusta taas on pakko antaa tuotehyllyltä löytyvästä hanhenmaksa(ankka?) patésta.
Lounastan ulkona 1-2 kertaa viikossa. Aiemmin kritisoin keittolounaan kovaa hintaa, mutta kyllä sen pari euroa ekstraa mieluusti maksaa laadusta ja palvelusta. Amerikan reissu sai minut entisestään odottamaan asiakkaan huomioivaa palveluasennetta.
Qulmassa yksin lounastaessani olen jakanut makuelämystäni tekstiviestitse reaaliajassa. Vähään aikaan minun ei tarvitse sortua moiseen junttiuteen, sillä olen sopinut Qulmaan jo kolmet lounastreffit.
JULLEN VANHEMPI TEKSTI:Olen lounastanut lyhyen ajan sisällä ravintola Qulmassa kahdesti. Päätökseeni palata vaikutti tiukka aikataulu ja Qulman edullinen sijainti työpaikkaani nähden: eväät olivat jääneet väsäämättä ja lähikaupan ainoa varteenotettava vegaaninen vaihtoehto, Finduksen pakastefalafelateria, oli saavuttamassa saturaatiopisteen lounasrepertoaarissani.
Ravintola Qulma on aamiais- ja lounasravintola, joka on palvellut kruununhakalaisia huhtikuun puolivälistä lähtien. Aiemmin paikalla toimi Cafe Entré, jonka pimeyteen oli mukava välillä karata tietokoneen äärestä tuulettamaan aivojaan, kun ei ihan kehdannut viereiseen Pataässäänkään kesken työpäivän liueta. Entréssä kun oli jotain rauhoittavaa ja inspiroivaakin mennen ajan tunnelmaa leivoksineen ja tummine puupintoineen.
Qulmassa menneestä on jäljellä vain joitain fragmentteja, jotka eivät pääse rikkomaan persoonattomasti uudistetun ravintolan modernia ilmettä. Kotisivuilla viitataan pitkään kestäneeseen remonttiin, mutta jos joku ravintolan sisustuksessa häiritsee, on se keskeneräisyys. Niin tai näin, neutraali modernius tuskin ketään ovelta varsinaisesti käännyttääkään.
Jokin Qulmassa ennemminkin houkuttelee, sillä se vaikuttaisi ainakin lounasaikaan olevan ilmeisen suosittu. Lounastajia houkutellaan keittobuffetilla, jossa valittavana on kolme eri keittovaihtoehtoa, joita voi nauttia rajattomasti. Salaattiannoksiakin ja voileipiä on tarjolla, mutta vegaanivaihtoehtoa ei näistä löydy. Ehkä eri pyynnöstä valmistaisivat?
Molemmilla kerroilla kolmesta vaihtoehdoista kaksi oli kasvikeittoja joista toinen vegaaninen. Ensimmäisellä kerralla nautin tomaattikeiton ja toisella kasviscurrykeiton. Keiton seuraksi oli tarjolla auringonkukansiemeniä, cashewpähkinöitä, muhkeita krutonkeja, perushöttöä parempaa vaaleaa leipää, sekä levitettä, joka ensimmäisellä kerralla oli kasvisrasvaa ja toisella oikein mainiota basilikäöljyä.
Tomaattikeitto oli ihan maukas, mutta harvoinpa sitä huonoa tomaattikeittoa saakaan. Oli se joka tapauksessa keskivertoa tuhdimpaa ja mausteisempaa. Currykeittokin oli ihan hyvää, vaikkakin se olisi voinut jopa minun pullamössömakunystyröilleni olla hieman maustetumpaa.
Haluan nyt tähdentää, että ruoka on hyvää, ei todellakaan mitään perussoppatykkiosastoa. Se lähentelee ehkä jopa gourmetia. Tai mitä minä noista tiedän, enhän ole ruokatoimittaja.
MUTTA: 9,20€ on mielestäni keittolounaasta liikaa, vaikka keittovaihtoehtoja olisi kolmekin - ja kyllä, söin molempia keittoja kaksi täyttä lautasellista kruntongein, siemenin ja pähkinöin tuhditettuina ja sain mahanikin täyteen. Liian kallista silti. Hyvä mieli lounaasta voisi jäädä ehkä tammikuussa, kun naistenlehdet ovat saaneet minutkin uskotelluksi, että jouluna tuli syötyä liikaa, olen inhottava ja voin saada ihmisarvoni takaisin vain elämällä keitto- ja salaattiravinnolla kuukauden päivät.
Kahviasiaa vielä. Ravintolassa on - ilmeisesti Entrén perintönä - vaikuttavan oloinen espressokone ja hyvää, voimakasta italialaista kahvia. Valitettavasti minulta jää vielä päiväcappuccinot sieltä hakematta sillä, ainakaan toistaiseksi ei soijamaitoa Qulmasta saa. Soijamaidon tarjoilun kannattavuus luvattiin kyllä ottaa harkintaan.
Palvelu Qulmassa pelasi. Henkilökuntaa oli runsaasti ja se vastaili kysymyksiin mielellään.
Tulihan tässä reilun A-nelosen mittaisessa arviossa sentään parin rivin verran ruoastakin puhuttua. Mutta onhan ilmapiirikin ruokaillessa tärkeä? Ja arvostelijan satunnainen naistenlehtikritiikki? Onhan?
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä, varsinkin jos gazpachoa on tarjolla.
Mariankatu 13 B, Helsinki
maanantai - perjantai auki 8:00-17:00
lounas 11:00-14:30
brunssi 8:00-10:00
lauantai - sunnuntai suljettu
Sevilla, Hotelli Pasila, 17.5.
MANU: Olen hiukan huolissani. Työlounas on sovittu Hotelli Pasilan alakertaan, joka on nykyään espanjalaishenkinen Sevilla. Lihaisa ruokalista ei paljoa lupaa, ja muistan että sen ainoan kerran kun olen täällä syönyt, olen joutunut tyytymään salaattiin – eikä kevyestä lounaasta seuraa työpaikkani ilmapiirille mitään hyvää.
Pelko on onneksi turha. Tietenkään tällaista hotelliketjun ketjuravintolaa ei ensisijaiseksi vaihtoehdoksi suosittele, mutta ainahan ei voi valita. Odotuksiini nähden Sevilla suoriutuu ihan hienosti.
Hyvin ystävällinen tarjoilijatar kuuntelee huoleni ja vaikuttaa ymmärtävän, mikä vegaani on. Ehdottelen ujosti, josko vaikka jonkinlaisen tapaslautasen saisi minulle laadittua. Hän myöntelee, että käyhän se, mutta haluanko ehkä ihan lämmintä ruokaa? No toki. Keittiöstä asiaa tiedustetuaan hän palaa kertomaan, että minulle voidaan aivan mieluusti räätälöidä kasvispasta.
Annos on lopulta hiukkasen pieni (taisi maksaa kai noin kympin – en joutunut maksamaan itse enkä ole siksi aivan varma), mutta erittäin hyvän makuinen. Pastan tomaattikastike on sekä makea että samaan aikaan suolainen, kasvikset selvästikin tuoreita ja pastan päälle aseteltu yrttivalikoima lisäksi kaunis. Noin 90 prosenttia ravintoloissa syömistäni pasta-annoksista on ollut tätä mauttomampia, latteampia ja mielikuvituksettomampia.
Liharavintolahan tämä on, mutta silti aterian jälkeen tuntuu kuin eläisi sivistysvaltiossa, jossa toisinsyöjät ainakin ystävällisesti huomioidaan.
Suositellaanko vegaaneille: Ainakaan ilman ruokaa ei jää, jos tänne jotenkin päätyy.
Maistraatinportti 3, 00240 Helsinki
http://www.sevilla.fi/helsinki/sokos-hotel-pasila/
ma-pe 11-24
la 12-24
su 15-22
Pelko on onneksi turha. Tietenkään tällaista hotelliketjun ketjuravintolaa ei ensisijaiseksi vaihtoehdoksi suosittele, mutta ainahan ei voi valita. Odotuksiini nähden Sevilla suoriutuu ihan hienosti.
Hyvin ystävällinen tarjoilijatar kuuntelee huoleni ja vaikuttaa ymmärtävän, mikä vegaani on. Ehdottelen ujosti, josko vaikka jonkinlaisen tapaslautasen saisi minulle laadittua. Hän myöntelee, että käyhän se, mutta haluanko ehkä ihan lämmintä ruokaa? No toki. Keittiöstä asiaa tiedustetuaan hän palaa kertomaan, että minulle voidaan aivan mieluusti räätälöidä kasvispasta.
Annos on lopulta hiukkasen pieni (taisi maksaa kai noin kympin – en joutunut maksamaan itse enkä ole siksi aivan varma), mutta erittäin hyvän makuinen. Pastan tomaattikastike on sekä makea että samaan aikaan suolainen, kasvikset selvästikin tuoreita ja pastan päälle aseteltu yrttivalikoima lisäksi kaunis. Noin 90 prosenttia ravintoloissa syömistäni pasta-annoksista on ollut tätä mauttomampia, latteampia ja mielikuvituksettomampia.
Liharavintolahan tämä on, mutta silti aterian jälkeen tuntuu kuin eläisi sivistysvaltiossa, jossa toisinsyöjät ainakin ystävällisesti huomioidaan.
Suositellaanko vegaaneille: Ainakaan ilman ruokaa ei jää, jos tänne jotenkin päätyy.
Maistraatinportti 3, 00240 Helsinki
http://www.sevilla.fi/helsinki/sokos-hotel-pasila/
ma-pe 11-24
la 12-24
su 15-22
maanantai 17. toukokuuta 2010
M/S Isabella, Viking Line, lounasbuffet, 9.5.
MANU: Oheen lataamani kuva on sumuinen.
Koska olen suomalainen mies Ruotsin-laivalla, se tietenkin symboloi havaintomaailmaani.
Buffet alkaa kello 12 ja olen sitä ennen juonut jo ainakin viisi tuoppia olutta.
Olen vahvassa päiväseilissä laivalla, koska on sunnuntai 9.5.
Tänään pelataan Maarianhaminassa Veikkausliigan jumbofinaali MIFK-TamU.
Mifk away eli Mifk poissa on jo parina vuotena ollut ymmärrettävistä syistä TamU:n vierasreissuista elämyksellisin, vanhasta kunnon seisovasta pöydästä en lapsuusvuosien jälkeen ole ollut niin varma.
Kyllähän kasvissyöjät jo jollain lailla huomioidaan, eikä kai ainakaan tällainen humalahakuinen ruokailija voi liikoja mussuttaa parituntisen buffet´n hinta-laatu –suhteesta – tai ainakaan hinta-määrä –suhteesta.
21 eurolla saa näin lounasaikaankin juoda niitä viinejä ja Lapin kullan A-olutta niin paljon kuin pystyy.
Olen jo juonut niin paljon kaljaa, että päätän turvata punaviiniin.
Se on karseaa, ja juominen jää jotenkin ihan pariin-kolmeen lasiin. Nauramme katkeraan sävyyn kun samaista saastaista litkua tullaan kauppaamaan ihan kotiin ostettavaksi.
Ruokapuolella vegaanin on pitkälti tyytyminen kylmäosastoon ja salaatteihin. Vihreät pavut dijonilla maustetussa etikassa maistuvat oikein hyvin, samoin grillatut maa-artisokanpohjat ja yrttimaustettu oliivisekoitus (kaikki oikein hyviä nautiskeluruokia jonkun hyvän viinin kanssa). Spelttisalaatti on astetta täyttävämpää ja sekin maultaan erittäin ok. Aurinkokuivatut tomaatit ovat melkein aina hyviä, mutta jos nämä eivät ole Pirkan iljettäviä halpaniljakkeita, niin ainakin maistuvat tasan niiltä.
Turvaudun lisäsubstanssin toivossa jopa lastenpöydän ranskiksiin.
Jälkiruokapöydässä on tyytyminen hedelmäsalaattiin.
Että mussutan nyt sittenkin.
En oikeastaan edes viitsisi, ellei viini tosiaan olisi näin pahaa, ja ellei vegaanin ja jo perusvegetaristinkin 21 euroa antaisi niin paljon vähemmän ja kapeammin syötävää kuin lihansyöjän.
Onko tämä nyt ihan 2010 –lukua kuitenkaan?
Eivätkä ne seurueen lihansyöjätkään innosta hihku.
Myöhemmin illalla TamU nousee kahden maalin takaa 2-3 –voittoon, mikä on paljon syömistä tärkeämpi asia. Emme ole ruokatoimittaja, olemme vain nälkäisiä.
Seuraavalla viikolla luen sitten Animalian lehdestä, että Viking Linellakin saa nykyään ihan hyvin vegaaniruokaa, mutta nimenomaan buffet –pöytää ei oikein suositella.
Kovasti neuvotaan sielläkin sitten aktiivisesti kyselemään ravintolahenkilökunnalta vaihtoehtoja sen sijaan että murjottaa pöydässään.
Mutta syökää ehkä jossain muualla, onhan Vikinginkin paateissa kait vaihtoehtoja.
Joku viksumpi oisi nytkin kysellyt etukäteen ja pärjännyt paremmin.
No, joskus sitä voittaa, joskus häviää.
Suositellaanko vegaaneille: Ei suositella välttämättä kenellekään.
http://www.vikingline.fi/merella/wine_dine/vikingbuffet/vikingbuffet_menu.asp
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Galleria Keidas, vegaanibrunssi, 25.4.
MANU: Tämä blogimerkintä on sikäli myöhässä, että Keitaan vegaanikahvilakokeilu on ainakin toistaiseksi loppunut. Rostislav Aallon sympaattinen galleria-kahvila jatkaa kuitenkin edelleen luomulinjalla. Kotisivun mainostamista asioista ainakin itse tehdyt tofut ja hummukset, kylmätofusalaatti, hummusruisleivät ja Samsaran vegaaniset korvapuustit kuulostavat edustamani vähemmistön korvaan kiinnostavilta.
Huhtikuisena sunnuntaina kiukuttaa taas kerran lähteä minnekään. Brunssia tarjotaan yhdestätoista kahteen, ja sellaiseen aikaan haluaisin olla sunnuntaina vielä makuuasennossa. Itse asiassa haluaisin olla sellaiseen aikaan makuasennossa minä tahansa viikonpäivänä. Vain koska tiedämme että vegaanibrunssia ei enää kauaa saa, saamme polkaistua itsemme matkaan.
Liikkeelle lähtö ei tietenkään jälkeenpäin kaduta. 12 eurolla saa eteensä lautasen, jossa on superhyvää tofukokkelia, sämpylä, epäilemättä itse tehtyä hummusta, hedelmäviipaleita, pieni mustikkasmoothie ja kookosvadelmaskonssi. Kahvia saa kupillisen, santsikupeista pitää maksaa.
Annos on todella hyvä, ja raaka-aineet ilmeisen tuoreita, mutta pikkaisen kalliiltahan tuo varsinkin kahvinkittaajalle tuntuu – lautasellinen ei kuitenkaan ole ihan valtava. Tofukokkeli on joka tapauksessa aivan taivaallista, smoothie virkistää aamusumean mieleni ja vadelmakookosleivos saa miettimään, miten ihmeessä joku pystyy näin hyviin vegaanileivonnaisiin. Häpeän, kun ajattelen omia kumin makuisia ja tuntuisia yritelmiäni.
Esitän tässä ja nyt toiveen kahvilayrittäjälle: Voisiko tällainen meininki jatkua ihan säännöllisestikin, vaikka joka sunnuntai, normaalin kahvilatoimintanne ohessa? Joo?? Lupaisimme käydä usein!
JULLE: Keidas on paikka, jota meille oli ehditty moneen otteeseen suositella. Odotukset olivat siis korkealla, mutta samalla kalvoi pelko korttelin pituisesta jonosta. Nälkäisen Manun kanssa en nimittäin välttämättä haluaisi kokea vartinkaan odotusta.
Keitaan suosion tietäen pelkäsin myös ahtautta ja kuhinaa. Mielestäni täydellinen sunnuntaiaamu kun on rento ja kiireetön - rauhan saa rikkoa korkeintaan hiljaisella volyymillä soitettu tissienläpsyttelymusiikki. Yllätykseksemme meitä tervehti lempeän tunnelmallinen, lähes tyhjä galleriaravintola. Saavuimme ilmeisesti parahultaiseen aikaan, sillä vähitellen pöydät alkoivat täyttyä muista hitaista herääjistä.
Lyhyen odottelun jälkeen pöytäämme kannetut annokset olivat värikkyydessään silmiä hivelevän kauniita. Ja se maku: Hummus oli suussa sulavan pehmeää ja juuri sopivan mausteista. Tofukokkelia (Keitaassa oma tofukone!) olin odottanut erityisen suurella uteliaisuudella. Olin jo sisäistänyt ajatuksen, että munakokkelia ei mikään koskaan voisi korvata. Ja voih, miten väärässä olinkaan: tämä tofukokkeli ei ainoastaan korvannut munaisaa vastinettaan vaan ylitti sen maussa kirkkaasti. Jos munakokkeli vaati aina seurakseen reilun ketsuppiannoksen, niin tofukokkelia ei moisella olisi tohtinut pilata. Yrttinen kokkeli kun oli itsessään jo varsin maukas. Toivottavasti kokkelia saa jatkossakin!
Olen eri mieltä Manun kanssa brunssin kalleudesta. Kuten Faranginkin tapauksessa, maksan mieluusti siitä, että annoksiin on laitettu vaivaa ja sydäntä. Mutta mikä tärkeintä, annokset eivät olleet pelkästään lautasen somistuksia vaan myös reiluja ja maukkaita. Kahvikokemukselta tosin olin odottanut enemmän - 1-2 brunssin hintaan sisältyvää santsikuppia olisi ollut paikallaan. Onneksi meillä oli pohjina kotona nautitut ns. suojakahvit, joten selvisimme kahdella santsauksella eikä brunssille tullut siten kohtuuttomasti hintaa.
Vajaan kahden tunnin brunssittelun jälkeen astuimme tyytyväisinä ulos Flemarille. Huomasin taivaan täyttyneen uhkaavan mustista pilvistä, mutta ihmekös tuo, sillä kauniin, herkullisen, täyttävän ja eettisesti korrektin aterian myötä aurinko oli siirtynyt minuun. Huonoja uutisia siis sinulle, joka yritit siirtää pahaa oloasi eteenpäin tyhjentäessäsi kadulla odottaneen fillarini takakumin: et onnistunut. Kato, mitäs pienistä.
Suositellaanko vegaaneille: Brunssia suositellaan tietysti, jos näitä vielä joskus on. Kahvilaa suositellaan epäilemättä muutenkin.
Fleminginkatu 7, 00500 Helsinki
ma-pe 08-18 la 11-18
http://www.galleriakeidas.com/
Huhtikuisena sunnuntaina kiukuttaa taas kerran lähteä minnekään. Brunssia tarjotaan yhdestätoista kahteen, ja sellaiseen aikaan haluaisin olla sunnuntaina vielä makuuasennossa. Itse asiassa haluaisin olla sellaiseen aikaan makuasennossa minä tahansa viikonpäivänä. Vain koska tiedämme että vegaanibrunssia ei enää kauaa saa, saamme polkaistua itsemme matkaan.
Liikkeelle lähtö ei tietenkään jälkeenpäin kaduta. 12 eurolla saa eteensä lautasen, jossa on superhyvää tofukokkelia, sämpylä, epäilemättä itse tehtyä hummusta, hedelmäviipaleita, pieni mustikkasmoothie ja kookosvadelmaskonssi. Kahvia saa kupillisen, santsikupeista pitää maksaa.
Annos on todella hyvä, ja raaka-aineet ilmeisen tuoreita, mutta pikkaisen kalliiltahan tuo varsinkin kahvinkittaajalle tuntuu – lautasellinen ei kuitenkaan ole ihan valtava. Tofukokkeli on joka tapauksessa aivan taivaallista, smoothie virkistää aamusumean mieleni ja vadelmakookosleivos saa miettimään, miten ihmeessä joku pystyy näin hyviin vegaanileivonnaisiin. Häpeän, kun ajattelen omia kumin makuisia ja tuntuisia yritelmiäni.
Esitän tässä ja nyt toiveen kahvilayrittäjälle: Voisiko tällainen meininki jatkua ihan säännöllisestikin, vaikka joka sunnuntai, normaalin kahvilatoimintanne ohessa? Joo?? Lupaisimme käydä usein!
JULLE: Keidas on paikka, jota meille oli ehditty moneen otteeseen suositella. Odotukset olivat siis korkealla, mutta samalla kalvoi pelko korttelin pituisesta jonosta. Nälkäisen Manun kanssa en nimittäin välttämättä haluaisi kokea vartinkaan odotusta.
Keitaan suosion tietäen pelkäsin myös ahtautta ja kuhinaa. Mielestäni täydellinen sunnuntaiaamu kun on rento ja kiireetön - rauhan saa rikkoa korkeintaan hiljaisella volyymillä soitettu tissienläpsyttelymusiikki. Yllätykseksemme meitä tervehti lempeän tunnelmallinen, lähes tyhjä galleriaravintola. Saavuimme ilmeisesti parahultaiseen aikaan, sillä vähitellen pöydät alkoivat täyttyä muista hitaista herääjistä.
Lyhyen odottelun jälkeen pöytäämme kannetut annokset olivat värikkyydessään silmiä hivelevän kauniita. Ja se maku: Hummus oli suussa sulavan pehmeää ja juuri sopivan mausteista. Tofukokkelia (Keitaassa oma tofukone!) olin odottanut erityisen suurella uteliaisuudella. Olin jo sisäistänyt ajatuksen, että munakokkelia ei mikään koskaan voisi korvata. Ja voih, miten väärässä olinkaan: tämä tofukokkeli ei ainoastaan korvannut munaisaa vastinettaan vaan ylitti sen maussa kirkkaasti. Jos munakokkeli vaati aina seurakseen reilun ketsuppiannoksen, niin tofukokkelia ei moisella olisi tohtinut pilata. Yrttinen kokkeli kun oli itsessään jo varsin maukas. Toivottavasti kokkelia saa jatkossakin!
Olen eri mieltä Manun kanssa brunssin kalleudesta. Kuten Faranginkin tapauksessa, maksan mieluusti siitä, että annoksiin on laitettu vaivaa ja sydäntä. Mutta mikä tärkeintä, annokset eivät olleet pelkästään lautasen somistuksia vaan myös reiluja ja maukkaita. Kahvikokemukselta tosin olin odottanut enemmän - 1-2 brunssin hintaan sisältyvää santsikuppia olisi ollut paikallaan. Onneksi meillä oli pohjina kotona nautitut ns. suojakahvit, joten selvisimme kahdella santsauksella eikä brunssille tullut siten kohtuuttomasti hintaa.
Vajaan kahden tunnin brunssittelun jälkeen astuimme tyytyväisinä ulos Flemarille. Huomasin taivaan täyttyneen uhkaavan mustista pilvistä, mutta ihmekös tuo, sillä kauniin, herkullisen, täyttävän ja eettisesti korrektin aterian myötä aurinko oli siirtynyt minuun. Huonoja uutisia siis sinulle, joka yritit siirtää pahaa oloasi eteenpäin tyhjentäessäsi kadulla odottaneen fillarini takakumin: et onnistunut. Kato, mitäs pienistä.
Suositellaanko vegaaneille: Brunssia suositellaan tietysti, jos näitä vielä joskus on. Kahvilaa suositellaan epäilemättä muutenkin.
Fleminginkatu 7, 00500 Helsinki
ma-pe 08-18 la 11-18
http://www.galleriakeidas.com/
lauantai 8. toukokuuta 2010
Meze Point, lounasbuffet, 4.5.
MANU: No jopas on. Olen lounastanut täällä Jullen kanssa muutaman kerran aiemminkin. Joka kerta olen tykännyt ideasta ja tunnelmasta, mutta ollut ruokaan hiukkasen pettynyt. Liian tylsää, liian yksipuolista, liian vähän kasvissyöjälle, liian pieni lautanen jossa on kuitenkin liikaa jotain fucking perunaa ja riisiä.
Tällä kertaa ruoka on aivan taivaallista, kokemus ei niinkään.
Meze pointin buffet-pöydässä kouraansa saa 8,70 euron suoritusta vastaan isohkon, tyhjän lautasen. Siihen saa itse lastata yhden kuorman, mutta vain yhden. Taitolajista siis puhutaan.
Tänään ainoa vegetaarinen lämmin ruoka (niiden perunoiden ja riisin lisäksi) on sinänsä aika tavallinen, haudutettuja kasviksia (porkkana, kaali, mitä näitä nyt on) peruskastikkeessa. Salaattipuoli on kuitenkin yhtä juhlaa. Tasapainottelen lautaselleni herkullista, rohkella sipulimäärällä piristettyä perunasalaattia, couscousia, kylmää kasviskastiketta, kirsikkatomaatteja, pastasalaattia, kurkku-härkäpapusalaattia, punakaalisalaattia, oliiveja, valtavan hyvää vaaleaa leipää ja oliiveilla höystettyä huippuhyvää hummusta. Mansikoita!
Onnistun kasaamaan valtavan annoksen, ja syömään itseni lounaskiireessäni irstaaseen, länsimaisen hyvinvointivaltion häpeällistä yltäkylläisyyttä liian osuvasti symboloivaan ähkyyn.
Kaiken järjen mukaan lähden Crazy Heart –elokuvan pressinäytökseen hyvillä mielen, vai?
Väärin.
Ruoka on hyvää, mutta ruokailutilanne ja palvelu vähintäänkin ahdistavia.
Meze point on tähän aikaan päivästä täynnä kuin mikä, fine. Sillehän ei kukaan voi mitään, ja hieno hommahan se aina on, vaikka minua ahdistaakin heti ovella.
Hankaluudet alkavat maksaessani tiskillä. Kyselen myyjältä, mitkä ihanan näköisistä herkuista ovat vegaanisia. Pehmennän monia ahdistavaa kysymystäni tutulla anteeksipyytelevällä selittelylitaniallani: Tarkkoja kasvissyöjiä ollaan. Strict vegetarian, me, yes yes. Ei maitoa, ei kananmunaa, mites, mitä voin syödä?
Myyjä katsoo kärsimättömänä jonnekin kaukaisuuteen, ja sanoo: ”Kyllä sinä sen itse näet. Katso tuolta pöydästä. Joissain on lihaa, joissain ei.”
Minulla on uutisia, rakas herra Meze. En näe. Olen ollut vegaani kohta viisitoista vuotta elämästäni, ja sitä ei voi nähdä mistään, onko tässä tai tuossa varmasti maitoa vaiko eikö. KUN SITÄ EI VAAN NÄE AINA MISTÄÄN, TAJUATKO? JOS VIELÄ JOSKUS SYÖN TÄÄLLÄ, SAAT LUVAN NÄYTTÄÄ KÄDESTÄ PITÄEN MITÄ ON MISSÄKIN, MURHAAJA.
Koska olen vellihousu ja kiireessä, en nosta meteliä. En osaa edes tivata lisää. Hämmennyn, kuten tylyyden edessä aina. Valitettavasti.
Maksan.
Asetan kamani yhteen harvoista vapaista pöydistä. Valikoin ruoat parhaan järkeni mukaan, ne joko ovat vegaanisia tai eivät. Todennäköisesti ovat, mutta opetelkaa palvelemaan asiakkaitanne, juntit.
Palaan pöytääni, joka ei enää ole pöytäni.
Tarjoilija on vienyt sen, antanut sen neljän hengen seurueelle. Hän pyytää eli kehottaa minua istumaan muualle, koska tämä pöytä on varattu nyt toisille. Ahtaudun kyseisen seurueen taakse, pikkuiseen nurkkaan. Joudun tekemään mahtumisestani numeron. Syön yksin, ahtaassa ja huonosti kohdeltuna. Tunnen itseni vähemmän tärkeäksi asiakkaaksi.
Olen herkkä poika ja kaipaan Jullea. Ruoan hyvyys lohduttaa, muttei tarpeeksi. En halua syödä lounaalla angstiini.
Jos oikein kuulen, pöytäni saanut seurue puhuu teurastamoista.
Suositellaanko vegaaneille: Vahvahermoisille kyllä
Mikonkatu 8, 00100 Helsinki
ma-to 11-00
pe-la 11-00
9.5 alkaen su 13-21
Lounas ma-pe 11-15
http://www.meze.fi/
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Piano, 22.4.
JULLE: Ravintola Piano on suosittu lounaspaikka Helsingin Kruununhaassa kaltaisteni virkahenkilöiden keskuudessa. Kaltaisuudella tässä viittaan vain ja ainoastaan tuohon virkahenkilöyteen, sillä jos nämä sadat alueen virkahenkilöt olisivat vegaaneja, Piano ei olisi suosittu lounaspaikka. Tai, todennäköisesti tällöin ruokalista poikkeaisi nykyisestä linjasta ja ravintola olisi edelleen suosittu.
Ja nyt tuntuu siltä, että tämä ei tule olemaan niitä nasevimpia arvostelujani.
Pianossa lounastajalla on valittavanaan kaksi eri ateriavaihtoehtoa: Kattavampi (9,50 €) sisältää laajan alkupala-salaattivalikoiman, keiton, kaikki lämpimät ruoat, kiisselin ja kahvin. Kevyempi (8,20 €) sisältää kaiken muun paitsi lämpimät ruoat. Menu, joka vaihtelee päivittäin, on nähtävissä ravintolan nettisivuilla.
Ravintola Pianon konsepti lounaspaikkana toimii hyvin: lounashetki on arvokasta aikaa, joten on tärkeää, että ruoan kimppuun voi hyökätä välittömästi eikä tarvitse ryhtyä kalastamaan tarjoilijan huomiota. Annos maksetaan tiskille lähtiessä, mikä vaatii hyvää muistia ja rehtiä luonnetta. Lisäksi tila on suuri, joten pöytä löytyy usein suuremmallekin joukolle.
Olen lounastanut Pianossa neljän viime vuoden aikana silloin tällöin ja ihan hyvin sieltä on maistuvaa kasvisruokaa löytynyt. Vegaaniruoan kanssa ei ollut ainakaan tällä kertaa niin helppoa. Olin ottanut ravintolaan etukäteen yhteyttä sähköpostitse ja tiedustellut seuraavan päivän ruokavaihtoehtojen vegaanisuudesta. Saman päivän aikana saapuneessa vastauksessa kerrottiin, että hernesosekeitto olisi vegaaninen ja salaattipöytää runsas.
Lounastreffit kollegan kanssa Pianoon siis ok. Muistin kyllä runsaan salaattipöydän, mutta jotenkin tämä muisto ei sykähdyttänyt minua sen enempää. Ja seisoessani sitten siinä salaattipöydän äärellä muistin miksi: ensi katsomalta tarjonta todellakin näytti houkuttelevalta, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että sieltä ei montaakaan lajia lautaselleni päätyisi.
Joojoo, saatan olla nirsokin, mutta väitättekö tosissaan että hillosipuli-lantturaaste-punajuuri-suolakurkku-etikkapaprika - salaatti olisi kamalan houkutteleva? Jos seassa ei olisi ollut eksoottisempia ananasta ja turkinpippuria, olisin voinut luulla olevani joulupöydän äärellä. Kyllähän nuo erikseen lautasen reunalle kelpaavat, mutta minusta salaattibuffetin yksi idea on juuri se, että eri ainesosat ovat yhdisteltävissä onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Verrokkina mainittakoon läheinen työpaikkaruokala, jossa tarjolla on vain kolmea - neljää salaattiainesta, mutta tuorepaprikasta (erivärisistä), persiljasta, rapeasta salaatista, tomaatista sekä auringokukansiemenistä ja maapähkinöistä saa rakennettua maistuvan annoksen.
Mainittava on kyllä, että Pianossa on tuon vakiovalikoiman lisäksi tarjolla myös kaksi valmiiksi rakennettua salaattia, joista (viikon menua silmäiltyäni) pääsääntöisesti ainakin toinen näyttäisi olevan vegaaninen.
Ananaksella ja raasteella puoliksi täytetty lautanen vasemmassa ja hernesosekeittolautanen oikeassa kädessäni näytin joltain painonvartijalta. Niin, kun tässä nyt tuo laihuus tuli puheeksi, niin sitä se keitto oli, laihaa. Olikohan keitosta päässeet herneet unohtumaan? No, vihreä vesi jos mikä on ainakin vegaanista. Onneksi tällä lounaalla tärkeintä oli joka tapauksessa keskittyä ystäväni kuulumisiin ja ruokailu tapahtui siinä ohessa. Joka lusikallisella en silti voinut olla miettimättä: Knorr vai Blå Band?
Lounas oli tällä kertaa pettymys, mutta ei tuo varmastikaan viimeiseksi Piano-lounaakseni jäänyt. Seuraavan kerran täytyy vain etukäteen varmistaa, että pääruokalajeista löytyy houkutteleva vegaanivaihtoehto.
Lähtöä tehdessäni ystävällinen omistaja huikkasi vielä, että toivottavasti söin koko rahan edestä. En syönyt.
Lounasbuffet: ma-pe 10.30-14.30
Pe-la 23-04
Muina aikoina ravintola auki tilauksesta
Rauhankatu 15, 00170 Helsinki
www.piano.fi
Sopiiko vegaaneille: Jos pitää perusmauista. Menu kannattaa tarkastaa etukäteen.
Ja nyt tuntuu siltä, että tämä ei tule olemaan niitä nasevimpia arvostelujani.
Pianossa lounastajalla on valittavanaan kaksi eri ateriavaihtoehtoa: Kattavampi (9,50 €) sisältää laajan alkupala-salaattivalikoiman, keiton, kaikki lämpimät ruoat, kiisselin ja kahvin. Kevyempi (8,20 €) sisältää kaiken muun paitsi lämpimät ruoat. Menu, joka vaihtelee päivittäin, on nähtävissä ravintolan nettisivuilla.
Ravintola Pianon konsepti lounaspaikkana toimii hyvin: lounashetki on arvokasta aikaa, joten on tärkeää, että ruoan kimppuun voi hyökätä välittömästi eikä tarvitse ryhtyä kalastamaan tarjoilijan huomiota. Annos maksetaan tiskille lähtiessä, mikä vaatii hyvää muistia ja rehtiä luonnetta. Lisäksi tila on suuri, joten pöytä löytyy usein suuremmallekin joukolle.
Olen lounastanut Pianossa neljän viime vuoden aikana silloin tällöin ja ihan hyvin sieltä on maistuvaa kasvisruokaa löytynyt. Vegaaniruoan kanssa ei ollut ainakaan tällä kertaa niin helppoa. Olin ottanut ravintolaan etukäteen yhteyttä sähköpostitse ja tiedustellut seuraavan päivän ruokavaihtoehtojen vegaanisuudesta. Saman päivän aikana saapuneessa vastauksessa kerrottiin, että hernesosekeitto olisi vegaaninen ja salaattipöytää runsas.
Lounastreffit kollegan kanssa Pianoon siis ok. Muistin kyllä runsaan salaattipöydän, mutta jotenkin tämä muisto ei sykähdyttänyt minua sen enempää. Ja seisoessani sitten siinä salaattipöydän äärellä muistin miksi: ensi katsomalta tarjonta todellakin näytti houkuttelevalta, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että sieltä ei montaakaan lajia lautaselleni päätyisi.
Joojoo, saatan olla nirsokin, mutta väitättekö tosissaan että hillosipuli-lantturaaste-punajuuri-suolakurkku-etikkapaprika - salaatti olisi kamalan houkutteleva? Jos seassa ei olisi ollut eksoottisempia ananasta ja turkinpippuria, olisin voinut luulla olevani joulupöydän äärellä. Kyllähän nuo erikseen lautasen reunalle kelpaavat, mutta minusta salaattibuffetin yksi idea on juuri se, että eri ainesosat ovat yhdisteltävissä onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Verrokkina mainittakoon läheinen työpaikkaruokala, jossa tarjolla on vain kolmea - neljää salaattiainesta, mutta tuorepaprikasta (erivärisistä), persiljasta, rapeasta salaatista, tomaatista sekä auringokukansiemenistä ja maapähkinöistä saa rakennettua maistuvan annoksen.
Mainittava on kyllä, että Pianossa on tuon vakiovalikoiman lisäksi tarjolla myös kaksi valmiiksi rakennettua salaattia, joista (viikon menua silmäiltyäni) pääsääntöisesti ainakin toinen näyttäisi olevan vegaaninen.
Ananaksella ja raasteella puoliksi täytetty lautanen vasemmassa ja hernesosekeittolautanen oikeassa kädessäni näytin joltain painonvartijalta. Niin, kun tässä nyt tuo laihuus tuli puheeksi, niin sitä se keitto oli, laihaa. Olikohan keitosta päässeet herneet unohtumaan? No, vihreä vesi jos mikä on ainakin vegaanista. Onneksi tällä lounaalla tärkeintä oli joka tapauksessa keskittyä ystäväni kuulumisiin ja ruokailu tapahtui siinä ohessa. Joka lusikallisella en silti voinut olla miettimättä: Knorr vai Blå Band?
Lounas oli tällä kertaa pettymys, mutta ei tuo varmastikaan viimeiseksi Piano-lounaakseni jäänyt. Seuraavan kerran täytyy vain etukäteen varmistaa, että pääruokalajeista löytyy houkutteleva vegaanivaihtoehto.
Lähtöä tehdessäni ystävällinen omistaja huikkasi vielä, että toivottavasti söin koko rahan edestä. En syönyt.
Lounasbuffet: ma-pe 10.30-14.30
Pe-la 23-04
Muina aikoina ravintola auki tilauksesta
Rauhankatu 15, 00170 Helsinki
www.piano.fi
Sopiiko vegaaneille: Jos pitää perusmauista. Menu kannattaa tarkastaa etukäteen.
Piccolo Pizza, 29.4.
MANU: Pasilan aseman yläkerran pizzaravintoloista se vanhempi taitaa elää lähinnä pizzaviipaleita myymällä. Yllättävän monesti täällä on tullut poikettua, lähinnä sijainnin vuoksi ja ihan kohtuullisten falafelien perässä. Joka ikisellä kerralla ruokakokemuksesta on jäänyt päällimmäiseksi mieleen tyly palvelu äärettömän kalseassa miljöössä.
Huhtikuun viimeinen torstai on sikäli erityinen, että olen viemässä 5-vuotiasta poikaani hänen ensimmäiseen jääkiekko-otteluunsa. Matkalla päivähoidosta Hjallis-Areenalle en keksi parempaakaan tai ainakaan paremmin reitille osuvaa ruokapaikkaa kuin Piccolo.
Tiskillä kohtaan dilemman. Otsohan ei mikään vegaani ole, vaikka meidän kotonamme maitoa lukuun ottamatta vain kasvista saakin. Nyt hän vaatii tonnikalapizzaa. Tilaan huokaisten ja mietin koko loppuaterian, olenko
1) hyvä isä
2) liian huono isä
3) huono vai ihan paska vegaani.
Itselleni tilaan pitafalafelin. Palvelu on tylyä, mutta vegaanihömpötykseni kyllä ymmärretään puolesta sanasta ja falapullat pöytään tuonut kaveri taitaa sanoa ”ole hyvä”. Pullat ovat edelleen maukkaampia ja kuohkeampia kuin Stadin kebabin ja Chillin ketjuravintoloissa, ja annos muutenkin erittäin ok. Poikkean varmasti toistekin, jos en muuta keksi.
Myöhemmin Suami voittaa kiakossa Venäjän ja Otso on hurjan onnellinen.
Suositellaanko vegaaneille: Juu kai, jos on kiire ja haluaa falafelin.
Ratapihantie 6, 00520 Helsinki (Pasilan asema)
Huhtikuun viimeinen torstai on sikäli erityinen, että olen viemässä 5-vuotiasta poikaani hänen ensimmäiseen jääkiekko-otteluunsa. Matkalla päivähoidosta Hjallis-Areenalle en keksi parempaakaan tai ainakaan paremmin reitille osuvaa ruokapaikkaa kuin Piccolo.
Tiskillä kohtaan dilemman. Otsohan ei mikään vegaani ole, vaikka meidän kotonamme maitoa lukuun ottamatta vain kasvista saakin. Nyt hän vaatii tonnikalapizzaa. Tilaan huokaisten ja mietin koko loppuaterian, olenko
1) hyvä isä
2) liian huono isä
3) huono vai ihan paska vegaani.
Itselleni tilaan pitafalafelin. Palvelu on tylyä, mutta vegaanihömpötykseni kyllä ymmärretään puolesta sanasta ja falapullat pöytään tuonut kaveri taitaa sanoa ”ole hyvä”. Pullat ovat edelleen maukkaampia ja kuohkeampia kuin Stadin kebabin ja Chillin ketjuravintoloissa, ja annos muutenkin erittäin ok. Poikkean varmasti toistekin, jos en muuta keksi.
Myöhemmin Suami voittaa kiakossa Venäjän ja Otso on hurjan onnellinen.
Suositellaanko vegaaneille: Juu kai, jos on kiire ja haluaa falafelin.
Ratapihantie 6, 00520 Helsinki (Pasilan asema)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)