MANU: Hyvin alkavat syömingit länsirannikollakin.
Hippien tunnetuksi tekemältä Haight Streetiltä löytyy aivan vahingossa kutsuvan näköinen eritrealainen ravintola. Eritrealaisessa en ole ollut koskaan, etiopialaisessakin toistakymmentä vuotta sitten, on tunnustettava. Minun suussani Massawan erinomainen, vahvasti maustettu ruoka menisi etiopialaisesta.
Massawa ei ole millään muotoa vegeravintola, mutta kasvisvaihtoehtoja löytyy hyvin. Ystävällinen tarjoilijamies vakuuttaa, etteivät käytä käärinleipäsissään tai kastikkeissaan kirkastettua voita tai muitakaan kidutustuotteita. Uskotaan.
Hyvä niin, myöhemmin selviää etteivät itäafrikkalaiset ravintolat useinkaan käytä kasvisannoksissaan eläinperäisiä ainesosia.
Tarjoilijan ystävällisyys on jo kohta koetuksella, kun saan tukittua vegaanilastillani paikan vessan. Kehtaan kuin kehtaankin ilmoittaa asiasta, ja miekkonen lähtee päätään pyöritellen tarkastamaan tilannetta.
Ruoka on onneksi tullut jo jumittaessani vessassa SF Weeklyä lukien. Injera-leipään käärittäväksi olen tilannut mietoa mutta erittäin täyteläisen makuista kikhernekastiketta. Ikään kuin sivukastikkeiksi annokseen kuuluu vielä linssihöystö sekä toinen, tulisempi (erittäin tulinen) kastike.
Kokonaisuus on kauniissa hyvin mietityssä balanssissa ja maustaminen suorastaan taideteos. Sapuska on mausteista, mutta varsinaisten ainesten oma maku maistuu silti koko ajan päällimmäisenä. Ruokajuomakseni tilaamani eritrealainen olut on odotusteni mukaisesti aika kevyt lager, mutta tällaisen ruoan kanssa juuri passeli.
Yelp.comin arviotekstin mukaan Massawa on kuitenkin kesän aikana suljettu!
Toivottavasti tämä ei johdu tahattomasta kakkakepposestani. Samaisen tekstin mukaan uutta tilaa ollaan sentäs etsimässä. Ilmoittelua kannattaa seurata.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä, jos on vielä olemassa. Erinomainen ruoka, hyvä palvelu.
1538 Haight St, San Francisco, CA 94117
(between Ashbury St & Clayton St)
torstai 19. elokuuta 2010
maanantai 16. elokuuta 2010
Angelica Kitchen, New York, 23.6.
MANU: Jo 25 vuotta East Villagessa vaikuttanut miellyttävän koruton ja tunnelmaltaan rauhallinen vegaaniravintola soveltuu meikäläisille ennen kaikkea lounaspaikaksi. Heti kärkeen tulee selväksi, että minkä lie terveysideologisen syyn vuoksi täältä ei saa viiniä eikä olutta.
Ei se lounaalla kai niin haittaakaan, vaikkakin oman semitulisen sapuskani kylkeen olisi joku lager sopinut mahtavasti.
Nettisivun mukaan oman viinipullon olisi kuitenkin saanut tuoda mukanaan, Amerikassahan tällainen ei ole mitenkään tavatonta.
Ruoka on täälläkin erinomaista, jopa loistavaa. Otan alkupalaksi jonkinlaisia perunapullia / -palloja, joita en nyt jostain syystä enää löydä paikan nettisivujen menusta. Niiden dipiksi tulee liikuttavan autenttinen kermaviilikastike. Osaisipa itse tehdä tällaista.
Juomaksi otamme hibiskuskukasta tehtyä erittäin raikasta terveysmehua, jota kylläkin toivoisi saavansa 2,75 dollarilla hiukan isomman lasillisen.
Pääruokani on Three Bean Chili. Se on keskitulinen ja aivan järkyttävän maukas kulhollinen ainakin kidney- ja pintopavuista ja seitanista valmistettua chilikastiketta, jossa on rutkasti aurinkokuivattua tomaattia ja jonka keskellä on tofu-jalopeno- hapankermasta tehty smetanamainen silmäke. Täydellisyyttä!
Jos asuisin missään East Villagen lähellä, lounastaisin täällä varmaan noin kerran viikossa, vaikka kilpailua naapurustossa todellakin on. Mahtava paikka, erityispisteet vielä ekaa päiväänsä tehneelle, poikkeuksellisen ystävälliselle tarjoilijattarelle.
Angelica Kitchen on paitsi vegaaninen, myös orgaaninen. Se suosii lähiruokaa. Hattu päästä!
JULLE: Luen näiden amerikkalaisten vegaaniravintoloiden kuvauksia filosofioistaan aina syvästi liikuttuneena. Jos ravintola ei perusta toimintaansa eläinten oikeuksille niin vakaumusta ja etiikkaa julistetaan ympäristön tai ruoan tuottajien puolesta. Angelica Kitchenkin tukee lähituotantoa ja vastuuntuntoista yrittäjyyttä, sekä kestävää maataloutta. Usein toki ravintolan toiminnan eettisiä kulmakiviä ovat nämä kaikki yhdessä.
Hyvä, hyvä! Vegaanius itsessään on vastuuntuntoista, mutta ruoka maistuu aina paremmalle, kun tietää, tai luulee tietävänsä, että tuottajillakin on hyvä olla. Koen siinä taustalla semmoista samanlaista rakkaudellisuuden ja turvallisuuden tunnetta, mikä "äidin kotiruokaan" liitetään. Sellaista kummaa rauhallisuutta tyyliin "Kaikki on hyvin, älä hätäile. Olet turvassa, maailma on hyvä paikka."
Niin, Angelica tosiaan otti hoiviinsa. Hän oli varmistanut, että ruokamme on varmasti eettisesti korrektia, mutta sen lisäksi meistä pidettiin ruokailun ajan oikein hyvää huolta ja siitä tuli hyvä mieli.
Virkistävä ja kauniin värinen Hibiscus-cooler vaikutti juuri osuvalta juomalta nautittavaksi Angelican keittiössä. Olisin varmasti saanut juopumisesta huonon omantunnon. Saattaapa kuitenkin olla, että seuraavan kerran tuon mukanani oman -luomu, tottakai- viinipulloni. Angelica ei nimittäin veloita edes minkäänlaista korkkausmaksua, niin reilu hän on.
Menu käsitti vaihtoehtoja mm. Korean ja Japanin keittiöstä. Nyt teki mieli jotain suhteellisen turvallista, joten tilasin sandwichin, joka oli täytetty sitruunalla ryyditetyllä tofulla, paahdetuilla kasviksilla, basilika-saksanpähkinäpestolla sekä salaatilla.
Eikä siinä pieleen mentykään - leipä oli juuri niin herkullinen kuin kuvaus antaa ymmärtää, mutta valitettavasti se vain ei ollut tarpeeksi täyttävä. Mahdollista toki on, että parin päivän vegaaniruokamässäilyn jälkeen minusta oli kehkeytymässä tuo eläinkokeiden kuuluisa hyperfaginen rotta, jonka ruokahalu on hypothalamuksen vahingoittamisen seurauksena rajaton.
Miten vaan, mutta tosiasia on, että Angelica kitchen oli lopullinen todiste siitä että mielihyväkeskustani oli parin päivän aikana sörkitty siihen malliin, että se ei enää koskaan tulisi palamaan entiselleen.
Eipä muuten haittaa.
Suositellanko vegaaneille: Erittäin suuresti.
300 East 12th Street, New York NY 10003
(Between 1st & 2nd Avenue)
Ma-su 11.30 – 22.30
www.angelicakitchen.com
Caravan of Dreams, New York, 22.6.
MANU: Tässäpäs on illallispaikka, jonne veisin vegaani-avovaimon, jos minulla sellainen olisi.
Mutta minullahan on!
Löydämme ihastuttavan Caravan Of Dreamsin vähän sattumalta kävellessämme iltapäivällä tutkimassa East Villagea. Etsimme muistaakseni jotakin muuta paikkaa, joka on sitten kiinni tai jotain. Vilkaisemme Jullen ostamaa ERITTÄIN SUOSITELTAVAA, kattavaa ja hyvää Vegan Guide To New Yorkia ja kas, parin korttelin päässä on tällainen hyväksi kehuttu paikka.
Näyttää hyvältä, varaamme pöydän illallista varten.
Caravan of Dreams on tyylikäs ja silti kotoisa paikka, jossa viihtyisi vaikka pitkäänkin, ellemme olisi matkasta vielä näin väsyneitä. Menu on täysin vegaaninen ja suunnattu tietenkin myös kosheria vaativille juutalaisille. Nämä kaksi ryhmää haarukoimalla näyttää moni New Yorkin vegaaniravintola pärjäävän.
Caravaninkin asiakaskunnasta iso osa on juuri kosher-ruoan perässä liikkuvaa juutalaista. Täällä päin kovasti muodissa oleva elävä ravinto on sekin hyvin edustettuna menussa, mutta sellaisesta lisää myöhemmin Rocking Raw´n yhteydessä.
’
Parhautta on, että täällä ja tänään ei terveyshömpötyskään puske päälle. Viiniä saa, mutta minun tekee hellepäivän iltana ennemminkin mieli sangriaa. Erinomaista on.
Tyylikkyydestään huolimatta Caravan ei ole mikään yläluokan high dining –paikka. Otamme alkuruoaksi tapaksia, pääsapuskaksi burritot.
Loistelias burrito on juuri sellainen kuin pitääkin. Mustapapuja, tummaa riisiä vailla pelkoa kanaliemestä, tuoretta ihanaa guacamolea, kunnon mausteista salsaa. Annos on suuri.
Erinomaista ruokaa, kaunis, kynttilänhämyinen tunnelma. Hiukan hippimäinen mutta tarpeeksi asiallinen tunnelma. Palvelu on hiukan hidasta, mutta ystävällistä - ja mihinkäs tässä kiire olisikaan.
Paikka ei ole ihan halpa, pääruoat ovat 15-17 taalan paikkeilla, alkupalatkin melkein kympissä. Hintansa väärti se silti kaikin tavoin on. Yksi koko reissun parhaista.
JULLE:
Kun reissumme aikana ja sen jälkeen kertasimme matkan parasta antia, muistui Caravan of Dreams aina mieleen miellyttävänä elämyksenä.. . .
Kärkipään sijoitus lienee ennen kaikkea ravintolan tunnelman ansiota. Toki lämpimässä illassa olisi ollut mukava istua pienellä terassillakin, mutta emme yksinkertaisesti voineet vastustaa ravintolan unenomaista interiööriä. Sitä paitsi sisällä soi bebop! (Tiedoksi teille, jotka ette tiedä, bebop on minulle uskonto).
Nälkä oli kova, olimme jättäneet illastamisen melko myöhään. Toisaalta minusta kyllä välillä tuntuu, että emme New Yorkissa juuri muuta tehneetkään kuin söimme. Ja milloin emme syöneet, puhuimme edellisestä tai seuraavasta ateriasta.
Ravintolan aistillinen ilmapiiri vaati tilamaan punaviiniä. Listalla olikin runsaasti valinnanvaraa kosher- ja luomuviineissä. Sääli vain, että amerikkalaisia vaihtoehtoja ei juuri ollut.
Ruokalista lupaili hyvää: sekä alkuruoat että pääruoat vaikuttivat maistuvilta ja täyttäviltä. Kaikkea teki mieli, mutta valitsimme alkuruoaksi bruschettat ja pääruoaksi burritot.
Kun bruschettat saapuivat pöytään, ymmärsin tarjoilijan hienoisen hämmästyksen tilattuamme kumpikin omat annoksemme - ne nimittäin olivat valtavia. Ei silti, että meistä kumpikaan olisi ollut valmis siinä nälässä omaansa jakamaan.
Kun pääruoan aika koitti, kupuni oli lähestulkoon täynnä. Mutta koska kotimaassa joudun elämään suuren osan ajasta ilman kunnon burritoa, minun on hyvin vaikeaa olla tilaamatta, jos sellainen menusta löytyy.
Bageleiden lisäksi burritot ovat olleet aiempien Amerikan matkojeni himokkaasti odotettua antia. Jonkin verran psyykkausta, suggerointia ja visualisointia vaadittiin, jotta olisin valmis sivuuttamaan nämä Meksikon ruokaisat herkkurullat ilman pahaa mieltä. Vegaaniburritoihin olin suhtautunut epäilevästi, sillä kuvittelin että burritosta katoaa jotain merkittävää juuston myötä.
Onneksi Caravan of Dreams todisti epäilykseni vääräksi, sillä burrito oli varsin maistuva ja tuhti. Siltikin täytyy myöntää, että se ei kuitenkaan messevyydessä yltänyt aiempina vuosina nauttimieni juustoisten veggieburritojen tasolle
Erityispisteet herkullisesta guacamolesta ja salsasta, jotka toki lähtökohtaisesti ovatkin vegaanisia. En muuten ymmärrä, miksi guacamoleen toisinaan on tapana sotkea ranskankermaa, sillä mielestäni se tekee guacamolelle saman mitä Prozac mielelle, eli latistaa maun luonteettomaksi. (Mainittakoon nyt sekin, että avokado on minulle pyhä).
Ja vielä lopuksi: Säästääksemme Saimi Nousiaisen ja Sami Sykön hukkareissulta koemme iloiseksi velvollisuudeksemme tiedottaa, että Caravan of Dreams EI toivota tervetulleeksi turkiksiin puettuja asiakkaita.
Suositellaanko vegaaneille: Ehdottoman vahvasti.
405 East 6th Street, New York, NY 10009
(Between 1st Avenue & Avenue A)
Ma-pe, su 11-23
La 11-24
http://www.caravanofdreams.net/
Mutta minullahan on!
Löydämme ihastuttavan Caravan Of Dreamsin vähän sattumalta kävellessämme iltapäivällä tutkimassa East Villagea. Etsimme muistaakseni jotakin muuta paikkaa, joka on sitten kiinni tai jotain. Vilkaisemme Jullen ostamaa ERITTÄIN SUOSITELTAVAA, kattavaa ja hyvää Vegan Guide To New Yorkia ja kas, parin korttelin päässä on tällainen hyväksi kehuttu paikka.
Näyttää hyvältä, varaamme pöydän illallista varten.
Caravan of Dreams on tyylikäs ja silti kotoisa paikka, jossa viihtyisi vaikka pitkäänkin, ellemme olisi matkasta vielä näin väsyneitä. Menu on täysin vegaaninen ja suunnattu tietenkin myös kosheria vaativille juutalaisille. Nämä kaksi ryhmää haarukoimalla näyttää moni New Yorkin vegaaniravintola pärjäävän.
Caravaninkin asiakaskunnasta iso osa on juuri kosher-ruoan perässä liikkuvaa juutalaista. Täällä päin kovasti muodissa oleva elävä ravinto on sekin hyvin edustettuna menussa, mutta sellaisesta lisää myöhemmin Rocking Raw´n yhteydessä.
’
Parhautta on, että täällä ja tänään ei terveyshömpötyskään puske päälle. Viiniä saa, mutta minun tekee hellepäivän iltana ennemminkin mieli sangriaa. Erinomaista on.
Tyylikkyydestään huolimatta Caravan ei ole mikään yläluokan high dining –paikka. Otamme alkuruoaksi tapaksia, pääsapuskaksi burritot.
Loistelias burrito on juuri sellainen kuin pitääkin. Mustapapuja, tummaa riisiä vailla pelkoa kanaliemestä, tuoretta ihanaa guacamolea, kunnon mausteista salsaa. Annos on suuri.
Erinomaista ruokaa, kaunis, kynttilänhämyinen tunnelma. Hiukan hippimäinen mutta tarpeeksi asiallinen tunnelma. Palvelu on hiukan hidasta, mutta ystävällistä - ja mihinkäs tässä kiire olisikaan.
Paikka ei ole ihan halpa, pääruoat ovat 15-17 taalan paikkeilla, alkupalatkin melkein kympissä. Hintansa väärti se silti kaikin tavoin on. Yksi koko reissun parhaista.
JULLE:
Kun reissumme aikana ja sen jälkeen kertasimme matkan parasta antia, muistui Caravan of Dreams aina mieleen miellyttävänä elämyksenä.. . .
Kärkipään sijoitus lienee ennen kaikkea ravintolan tunnelman ansiota. Toki lämpimässä illassa olisi ollut mukava istua pienellä terassillakin, mutta emme yksinkertaisesti voineet vastustaa ravintolan unenomaista interiööriä. Sitä paitsi sisällä soi bebop! (Tiedoksi teille, jotka ette tiedä, bebop on minulle uskonto).
Nälkä oli kova, olimme jättäneet illastamisen melko myöhään. Toisaalta minusta kyllä välillä tuntuu, että emme New Yorkissa juuri muuta tehneetkään kuin söimme. Ja milloin emme syöneet, puhuimme edellisestä tai seuraavasta ateriasta.
Ravintolan aistillinen ilmapiiri vaati tilamaan punaviiniä. Listalla olikin runsaasti valinnanvaraa kosher- ja luomuviineissä. Sääli vain, että amerikkalaisia vaihtoehtoja ei juuri ollut.
Ruokalista lupaili hyvää: sekä alkuruoat että pääruoat vaikuttivat maistuvilta ja täyttäviltä. Kaikkea teki mieli, mutta valitsimme alkuruoaksi bruschettat ja pääruoaksi burritot.
Kun bruschettat saapuivat pöytään, ymmärsin tarjoilijan hienoisen hämmästyksen tilattuamme kumpikin omat annoksemme - ne nimittäin olivat valtavia. Ei silti, että meistä kumpikaan olisi ollut valmis siinä nälässä omaansa jakamaan.
Kun pääruoan aika koitti, kupuni oli lähestulkoon täynnä. Mutta koska kotimaassa joudun elämään suuren osan ajasta ilman kunnon burritoa, minun on hyvin vaikeaa olla tilaamatta, jos sellainen menusta löytyy.
Bageleiden lisäksi burritot ovat olleet aiempien Amerikan matkojeni himokkaasti odotettua antia. Jonkin verran psyykkausta, suggerointia ja visualisointia vaadittiin, jotta olisin valmis sivuuttamaan nämä Meksikon ruokaisat herkkurullat ilman pahaa mieltä. Vegaaniburritoihin olin suhtautunut epäilevästi, sillä kuvittelin että burritosta katoaa jotain merkittävää juuston myötä.
Onneksi Caravan of Dreams todisti epäilykseni vääräksi, sillä burrito oli varsin maistuva ja tuhti. Siltikin täytyy myöntää, että se ei kuitenkaan messevyydessä yltänyt aiempina vuosina nauttimieni juustoisten veggieburritojen tasolle
Erityispisteet herkullisesta guacamolesta ja salsasta, jotka toki lähtökohtaisesti ovatkin vegaanisia. En muuten ymmärrä, miksi guacamoleen toisinaan on tapana sotkea ranskankermaa, sillä mielestäni se tekee guacamolelle saman mitä Prozac mielelle, eli latistaa maun luonteettomaksi. (Mainittakoon nyt sekin, että avokado on minulle pyhä).
Ja vielä lopuksi: Säästääksemme Saimi Nousiaisen ja Sami Sykön hukkareissulta koemme iloiseksi velvollisuudeksemme tiedottaa, että Caravan of Dreams EI toivota tervetulleeksi turkiksiin puettuja asiakkaita.
Suositellaanko vegaaneille: Ehdottoman vahvasti.
405 East 6th Street, New York, NY 10009
(Between 1st Avenue & Avenue A)
Ma-pe, su 11-23
La 11-24
http://www.caravanofdreams.net/
torstai 5. elokuuta 2010
Viva Herbal Pizzeria, New York, 22.6 ja 28.6.
MANU: Täällä syödessä itkettää ensimmäisen, muttei läheskään viimeisen kerran reissun aikana. New Yorkissa pidetään vegaanista niin hyvää huolta! Olen tasavertainen ihminen! Minut huomioidaan!
Nyt on aika hiljentyä.
Vivassa on löydetty vegaanien Graalin malja. Sitä on etsitty vuosikaudet, sitä on pidetty pelkkänä myyttinä, taruna, legendana. Syömme pizzaa, jonka päällä on täysin vegaanista juustoa, joka maistuu ja tuntuu täysin aidolta asialta.
Siis täysin. Täy-sin. Se sulaa, venyy, ja ruskistuu. Se maistuu oikealle juustolle ja tuntuu suussa juustolle. EI OLE TODELLISTA! Kiitos Jeesus!! Kiitos Allah! Pyhä, pyhä, pyhä!
Itken taas tätä kirjoittaessani, pelkän muiston voimasta. Tätä on saatava Suomeen! KANSANLIIKE!
Kansanliikkeelle tiedoksi: Juusto on kanadalaisen Daiya-valmistamon uudehko tuote. Vivassakin sitä saa vain yhdessä pizzassa, onneksi muutenkin aivan täydellisessä soijarouhe-tomaattikastike –ihanuudessa. Voi miksei Suomesta!
Viva on muutenkin mainio, joskin kesähelteellä aivan helvetillisen kuuma paikka. Iso osa pizzoista on vegaanisia, ja mielikuvitusta ainakin on käytetty. Ensimmäisellä kerralla emme vielä tajua Dayan olemassaoloa, mutta Zen on hyvä pizza sekin. Siinä on yrttimaustettua misotofua, basilikapestoa, siitakesieniä, sipulia, valkosipulia ja aurinkokuivattua tomaattia. Toki tämä on enemmän piirakka kuin perinteinen pizza, mutta ei meillä lasketa. Herkullista, runsasta, mehukasta. Otan kaksi viipaletta ja tulen aivan liian täyteen.
Viva käyttää pizzoissaan kokojyvävehnää, usein myös spelttiä. Terveysruoan tuntu on vahva, mutta se ei haittaa koska kuori ja pizzapohja maistuvat. No, olutta ei tietenkään saa. Sopisi hyvin pizzan kanssa, se.
Viva ei miljöönä ole millään tavalla viihtyisä hengailupaikka. Se on pieni ja ankea kolo, joka siis myy newyorkilaiseen tapaan ennalta valmistettuja sliceja, jotka sitten lämmitetään uunissa. Ainoa pieni miinus tulee tästä paikallisesta hölmöstä tavasta, minusta oikea pizza leivotaan odottaessani.
Silti, rakastan tätä paikkaa. Muuttakaa Helsinkiin!
Def Jam –levy-yhtiön perustaja Russell Simmons muuten syö usein Vivassa. Hän on ollut vegaani vuodesta 1998.
JULLE: Olo oli kuin Kamut-sarjakuvan Katilla ja Jalolla herkkukaupassa kun valinnanvaikeuden kourissa kamppailevat suomituristit hämmästelivät Viva Herbalin runsasta vegaanipizzatarjontaa nenät kiinni vitriinissä.
Päädyin vaihtoehtoon, johon olisi epätodennäköistä törmätä ainakaan vähään aikaan Suomessa ja tuskin muuallakaan: Canja- pizzan hampulla maustettu spelttipohja oli täytetty hamppuöljyssä marinoidulla sipulilla, tomaatilla ja valkosipulilla, hampunsiemen-basilikapestolla, kalamataoliivitempehillä (tempeh on tofua jämäkämpi ja levymäisempi soijapaputuote) ja paahdetulla valkosipulilla.
Maukasta täytettä oli vallan tuhdisti ja spelttipohja oli varsin rapea ja maukas.
Ja kyllä, kyllä järki pakeni jättäen ison hymyn kasvoille kareilemaan. Tajuntakin laajeni: miksi minulta on pimitetty tämä herkku kaikki nämä vuodet?
Canja-annokseni jälkeen luulin, että olin oman ultimaalisen vegaanipizzanirvanani kokenut.
Niin väärin.
Vielä viimeisenä New York -päivänä - itse asiassa tuntina - oli aivan pakko käydä testaamassa Vivan juustopizzaslice, jossa olisi VENYVÄÄ juustoa. Ulkonäöltään ohutkuorinen juustopizza oli vitriinin vaatimattomin, mutta konstailemattomassa maussaan aivan taivaallinen. Voin helposti todeta, että pizza veti vertoja mille tahansa "oikeasta" juustosta nauttimalleni pizzalle. Ainoa mikä harmitti oli, että emme keksineet tuota juustopizzaa aiemmin eikä enää ollut aikaa, saatikka vatsassa tilaa nauttia toinenkin viipale.
Minua ei haitannut lainkaan tuo viipaleittain tarjoilu -päinvastoin, siinä oli sitä oikeaa Amerikan meininkiä. Ja Manu hei, jopa sinä olit täynnä vajaan kahden palan jälkeen, näinköhän olisi kokonainen pizza mennyt alas?
Internetistä löytämäni Viva Herbalin kotiinkuljetusmenun mukaan pizzoja näemmä saisi tilattua myös kokonaisina kokoa small tai -taivas varjele- large.
Jo ennen matkaa olin uteliaana bongaillut keittokirjoista ja lehdistä vegaanipizzaohjeita .Viva Herbal niittasi tavoitteeni, jonka kotiin palattuamme kirjasin amerikankielisen muistikirjani "to learn"-osioon: harjaannu syksyn ja talven aikana vegaanipizzamestariksi.
Suositellaanko vegaaneille: Aina ja iankaikkisesti. Viva Herbal Pizzeria 4 ever!
179 2nd Avenue, New York NY 10003
(Between 11th & 12th)
http://www.menupages.com/restaurants/viva-herbal-pizzeria/menu
maanantai 2. elokuuta 2010
The Bagel Cafe, New York, muun muassa 22.6
MANU: New Yorkissa on heti ensimmäisenä aamunamme aivan sietämättömän kuuma. Ylihintainen St Marks Hotel (ei suositella kenellekään) on täysi murju, jonka ilmastoinnissa ja palvelussa on kauniisti sanottuna toivomisen varaa.
Heti on hiki (en pidä helteestä), mutta aamulla on pakko saada kahvia. The Bagel Cafe on oikeastaan hotellin alakerrassa, ja sopii siksi suunnitelmiin hyvin – kohta pitää jo ehtiä katsomaan Meksiko-Uruguayta.
Lähinnä take away –meininkeihin keskittyvä paikka on täynnä aamukiireisiä paikallisia. Hyvä merkki tietysti, ja kiihkeä tunnelma on täyttä New Yorkia. Bagel Cafessa ei ole mitään ihmeellistä, ja tavallaan juuri siksi se on ensimmäinen vihje siitä, millaiseen vegaanitaivaaseen olemme saapuneet.
Soijacappuccino tai -latte on tällaisessa peruskahvilassakin itsestään selvästi valikoimassa. Lisäksi ainakin cappuccino on hyvää ja tarpeeksi vahvaa. Iso muki todella on iso, lieneekö melkein puolilitrainen.
Oikeastaan parasta koko paikassa ovat tuoreet bagelit joista ainakin sipuli- ja seesaminsiemen- vaihtoehdot ovat erinomaisia. Lisäksi Bagel Cafesta saa rinkulan päälle erinomaisesti levittyvää tofu cream cheeseä, joka taitaa olla jopa paikan oma erikoisuus – ainakaan vastaavaa ei tule eteen enää koko reissulla.
Tämä on siis erilaista, kuohkeampaa ja maukkaampaa tavaraa kuin Suomessakin kaupoissa myytävä Tofuttin aika pahanmakuinen kermajuusto.
Syömme täällä lopulta monena aamuna, vaikka palvelu on aina joko töykeää tai erittäin töykeää. Perussettimme on kahvi, bagel tofuherkulla, tomaatilla ja sipulilla sekä tuorepuristettu appelsiinimehu. Hyvää, ja todella, todella täyttävää.
Paikan pizzapuolta emme testanneet, tarjonta ei ole vegaaniystävällistä.
JULLE: Bagel cafe. Hotellimme alakerrassa on paikka, jonka nimi rakentuu kahdesta maailmankaikkeuden kauneimmasta sanasta. Well, am I lucky!
Asuessani aikoinani Kaliforniassa lauantaiaamuni oli pilalla, ellen saanut vahvaa kahvia ja paahdettua seesami-bagelia kermajuustolla, tomaatilla ja punasipulilla. Seesamibagelin saatoin joskus vaihtelun vuoksi korvata sipulin tai unikonsiemenen makuisella, mutta täytteillä en lähtenyt eksperimentoimaan. Koskaan.
Sittemmin kun olen USA:ssa vieraillut, sama satsi on ollut joka reissun vakimässyä - ja hyvin odotettua sellaista. Eipä siis ihme, että ennen tätä ensimmäistä vegaanista Amerikan matkaa, jouduin erityispsyykkaamaan itseäni: ne bagelit voit Julle sitten unohtaa. Eihän ne edes olleet niin hyviä - päinvastoin, kamalan epäterveellistä höttöä.
Lousy try.
Ensimmäisenä aamuna en oikeastaan ollut visualisoinut itseäni minkäänlaisen aamiaisen ääreen. Olisin ollut tyytyväinen isosta kupista vahvaa kahvia jonkun paahtoleipäkäntyn kanssa. Aikaerosta tokkurainen mieleni kirkastui, kun näin Bagel Cafen listalla tofukermajuuston. PRAISE THE LORD! Minun ei täytyisi luopua tästäkään herkusta!
Tofukermajuuston maku oli niin rasvaisen täyteläinen, että aloimme luonnollisesti epäillä. (Epäily tuntuu olevan vegaaneille luonteenomaista ja varmastikin ihan syystä) Onkohan tämä täysin vegaanista? Laittoikohan se sittenkin tavallista kermajuustoa? Seuraavilla kerralla seurasin silmä kovana, mitä bagelini väliin levitettiin: ihan oikeaa kamaa oli.
Kermajuusto paitsi maistui taivaalliselle, sitä oli hävyttömän paljon. Päinvastoin kuin Manu epäili, tofukermajuusto tuskin kuitenkaan oli tuon paikan erikoisuus – bagel on niin suosittu itä-rannikon herkku, että ihmettelisin, jos tofujuustoa ei olisi laajemmalti tarjolla.
Bagel-entusiastilla ei ruoasta ollut siis valittamista. Saimme muutaman kerran hieman toisenlaisen annoksen kuin olimme tilanneet, mikä johtui varmasti siitä, että tiskillä oli kovin kiireistä ja meluisaa, ja tilaus kulki usein kolmen henkilön kautta. Se ärsytti.
Toisaalta, juuri bagelit ja hälinä tekivät aamuaterioinnista varsinaisen New York –elämyksen. Ja sellaisiahan matkalta oli tultu hakemaan.
Suositellaanko vegaaneille: Jos on jo muutenkin lähellä. Ja jos erinomainen tofukermajuusto kiinnostaa.
2 St Marks Place, New York NY 10003
(At 3rd Avenue)
Heti on hiki (en pidä helteestä), mutta aamulla on pakko saada kahvia. The Bagel Cafe on oikeastaan hotellin alakerrassa, ja sopii siksi suunnitelmiin hyvin – kohta pitää jo ehtiä katsomaan Meksiko-Uruguayta.
Lähinnä take away –meininkeihin keskittyvä paikka on täynnä aamukiireisiä paikallisia. Hyvä merkki tietysti, ja kiihkeä tunnelma on täyttä New Yorkia. Bagel Cafessa ei ole mitään ihmeellistä, ja tavallaan juuri siksi se on ensimmäinen vihje siitä, millaiseen vegaanitaivaaseen olemme saapuneet.
Soijacappuccino tai -latte on tällaisessa peruskahvilassakin itsestään selvästi valikoimassa. Lisäksi ainakin cappuccino on hyvää ja tarpeeksi vahvaa. Iso muki todella on iso, lieneekö melkein puolilitrainen.
Oikeastaan parasta koko paikassa ovat tuoreet bagelit joista ainakin sipuli- ja seesaminsiemen- vaihtoehdot ovat erinomaisia. Lisäksi Bagel Cafesta saa rinkulan päälle erinomaisesti levittyvää tofu cream cheeseä, joka taitaa olla jopa paikan oma erikoisuus – ainakaan vastaavaa ei tule eteen enää koko reissulla.
Tämä on siis erilaista, kuohkeampaa ja maukkaampaa tavaraa kuin Suomessakin kaupoissa myytävä Tofuttin aika pahanmakuinen kermajuusto.
Syömme täällä lopulta monena aamuna, vaikka palvelu on aina joko töykeää tai erittäin töykeää. Perussettimme on kahvi, bagel tofuherkulla, tomaatilla ja sipulilla sekä tuorepuristettu appelsiinimehu. Hyvää, ja todella, todella täyttävää.
Paikan pizzapuolta emme testanneet, tarjonta ei ole vegaaniystävällistä.
JULLE: Bagel cafe. Hotellimme alakerrassa on paikka, jonka nimi rakentuu kahdesta maailmankaikkeuden kauneimmasta sanasta. Well, am I lucky!
Asuessani aikoinani Kaliforniassa lauantaiaamuni oli pilalla, ellen saanut vahvaa kahvia ja paahdettua seesami-bagelia kermajuustolla, tomaatilla ja punasipulilla. Seesamibagelin saatoin joskus vaihtelun vuoksi korvata sipulin tai unikonsiemenen makuisella, mutta täytteillä en lähtenyt eksperimentoimaan. Koskaan.
Sittemmin kun olen USA:ssa vieraillut, sama satsi on ollut joka reissun vakimässyä - ja hyvin odotettua sellaista. Eipä siis ihme, että ennen tätä ensimmäistä vegaanista Amerikan matkaa, jouduin erityispsyykkaamaan itseäni: ne bagelit voit Julle sitten unohtaa. Eihän ne edes olleet niin hyviä - päinvastoin, kamalan epäterveellistä höttöä.
Lousy try.
Ensimmäisenä aamuna en oikeastaan ollut visualisoinut itseäni minkäänlaisen aamiaisen ääreen. Olisin ollut tyytyväinen isosta kupista vahvaa kahvia jonkun paahtoleipäkäntyn kanssa. Aikaerosta tokkurainen mieleni kirkastui, kun näin Bagel Cafen listalla tofukermajuuston. PRAISE THE LORD! Minun ei täytyisi luopua tästäkään herkusta!
Tofukermajuuston maku oli niin rasvaisen täyteläinen, että aloimme luonnollisesti epäillä. (Epäily tuntuu olevan vegaaneille luonteenomaista ja varmastikin ihan syystä) Onkohan tämä täysin vegaanista? Laittoikohan se sittenkin tavallista kermajuustoa? Seuraavilla kerralla seurasin silmä kovana, mitä bagelini väliin levitettiin: ihan oikeaa kamaa oli.
Kermajuusto paitsi maistui taivaalliselle, sitä oli hävyttömän paljon. Päinvastoin kuin Manu epäili, tofukermajuusto tuskin kuitenkaan oli tuon paikan erikoisuus – bagel on niin suosittu itä-rannikon herkku, että ihmettelisin, jos tofujuustoa ei olisi laajemmalti tarjolla.
Bagel-entusiastilla ei ruoasta ollut siis valittamista. Saimme muutaman kerran hieman toisenlaisen annoksen kuin olimme tilanneet, mikä johtui varmasti siitä, että tiskillä oli kovin kiireistä ja meluisaa, ja tilaus kulki usein kolmen henkilön kautta. Se ärsytti.
Toisaalta, juuri bagelit ja hälinä tekivät aamuaterioinnista varsinaisen New York –elämyksen. Ja sellaisiahan matkalta oli tultu hakemaan.
Suositellaanko vegaaneille: Jos on jo muutenkin lähellä. Ja jos erinomainen tofukermajuusto kiinnostaa.
2 St Marks Place, New York NY 10003
(At 3rd Avenue)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)