Julle Jalava
Olen 45-vuotias arkivisti, jonka ruokahistoria on kirjava. Auringonpimennysiltana 1990 päätin ensimmäisen kerran lopettaa punaisen lihan ja kanan syönnin. Jostain syystä kala ja sen selkärangattomat kaverit jäivät osaksi ruokavaliotani. Käytännössä se kyllä tarkoitti, että söin paljon purkkitonnikalaa ja satunnaisesti lohta. Ravuista en juuri välittänyt, etenkään sen jälkeen, kun jouduin joskus 1980-luvulla eräissä rapukesteissä keittiöön murhahommiin. Tehtäväkseni annettiin rapujen keittäminen, saatanallisen julma homma, joka sujui minulta erityisen hitaasti. Varsinkin kun ennen pataan tiputtamista luin jokaikiselle ravulle erikseen rukouksen.
2000-luvun alkupuolella poikkesin kahdesti sekäsyöjän lavealle polulle yhteensä kahden vuoden ajaksi. Muistan nauttineeni erityisesti lenkkimakkarasta, mutta yritystäkin kyllä välillä oli: muistan vieläkin silloisen bändini Branded Womenin keikkareissun Jyväskylässä, jonka yössä seisoimme grillikioskilla: "Saisinko kasvispurilaisen?" "Ei ole". "No onko mitään kasvishässäkkää?" "Ei" "No anna sitten yks lihapiirakka makkaralla".
Kala sätki ruokavaliossani kesäkuuhun 2009, jolloin Morriseyn keikan jälkeen Göteborgissa päätin, että nyt tämä saa jäädä. Olin jo aiemmin yrittänyt saada Manua puhumaan minut ympäri, mutta eihän se sellaiseen suostunut. Sittemmin vähän nolotti, että en aiemmin tätäkään päätöstä ollut tehnyt, koska ei sitä kalaa tullut kertaakaan ikävä.
Muistan, kuinka jo ensi treffeillä minuun teki valtavan vaikutuksen Manun vegaanihistoria. Sittemmin asiasta puhuttiin monestikin, eri kanteilta ja välillä kiivastikin (anteeksi Helena ja Roger, jos valvotimme teitä sinä yhtenä yönä Lontoossa, kun Manu kyseenalaisti mun ranskalaisten hakureissun Burger Kingiin!) Olen vahvasti eläinoikeusihminen, mutta olen aina ajatellut olevani jotenkin "liian heikko" ryhtyäkseni vegaaniksi. Enhän millään voisi elää ilman juustoa aamiasleipäni päällä! Rakastan cappuccinoa! Hyvästit fetasalaatille? No way! Vähitellen, vuoden 2010 alusta kuitenkin huomasin testaavani itseäni.Itsetekemäni linssipähkinälevitteet ja avocado korvasivat vähitellen juuston leivän päällä. Oikein maukasta! Ostin kotiin soijamaitoa luomulehmänmaidon rinnalle ja opettelin juomaan espressoni yhä useammin soijamaidon kera ja lopulta lopetin lehmänmaidon ostamisen kokonaan. Voin kertoa, että aamut eivät menneet pilalle. Fetasalaatti? Hmm.. onneksi ei ole Kreetan matkaa tiedossa..
Uskon, että voimakkain sysäys lopulliseen päätökseen heittää hyvästit eläinperäisille tuotteille oli paitsi viimeaikaiset Oikeutta eläimille-järjestön videot ja niistä virinneet keskustelut niin myös maaliskuinen Los Angelesin -matkamme. Tutustuminen kaupungin runsaaseen ja monipuoliseen vegaaniravintolatarjontaan sai minut lopullisesti vakuuttuneeksi, että en joutuisi elämään loppuelämääni makuelämyksiltä paitsiossa. Ja nyt en puhu siis makeista appelsiineista, kypsistä avocadoista tai syvänpunaisista tomaateista vaan ihan sellaisista ruuista, joiden valmistamiseen tarvittavat raaka-aineet löytyvät ihan sieltä oman lähikaupan hyllyiltäkin. Matka innosti meitä siirtymään kotona entistäkin enemmän puhtaasti vegaanisten ruokien kokkailuun, mutta samalla myös tutustumaan suomalaisten ravintoloiden vegaaniruokatarjontaan. Itseni suhteen olen luottavainen: Vaikka tätä kirjoittaessani olen syönyt puhtaasti vegaaniruokaa vasta pari viikkoa, valinta tuntuu luontevalta ja ehkä siksi helpolta. Ravintolatarjonnan suhteen olen epäileväisempi, mutta innostunut ja utelias. Olen vakuuttunut, että kyllä niitä elämyksiäkin tulee. Kerrotaan kyllä teille sit.
==========================================================
Manu Haapalainen
Olen 38-vuotias helsinkiläinen toimittaja, vegaani alun alkaen vuodesta 1994. Oikeamieliseen elämäntyyliin tuli alkuvuodesta 2008 masennuksen aiheuttamasta näköalattomuudesta ja välinpitämättömyydestä johtunut katkos. Huhtikuussa 2010 ryhdyin vegaaniksi uudestaan, elämänkumppani ja kanssabloggaja Jullen kannustuksesta. Kiitos Julle. Pidän thairuoasta, chilistä, kookosmaidosta, vahvasta kahvista, linssikeitosta, kaikista (huonoistakin) mehuista ja lohkoperunoista. Syön kaamean suuria annoksia. Pidän myös oluesta ja viinistä. Arvostan kalifornialaisia terveyshippejä, mutta itse olen vegaani vain ja ainoastaan eläinoikeussyistä. Pitäkää ihmeessä idioottina, mutta minulle on tärkeää, että vegaaninakin voi syödä (myös) epäterveellisesti. Parhaillaan mietin, miten 5-vuotiaan poikani saisi lehmänmaidon sijaan tottumaan kauramaitoon.
