sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Nan hai, 30.5.

Manu: Muutto on kohta edessä. Vanha koti on kaaoksessa, ruokaa ei todellakaan jaksa tehdä. On sunnuntai ja käy ilmi ettei Munkkiniemen puistotien uusi sushimesta ole näin pyhäisin auki. Siinä teille Munkkiniemeä, se jää nyt testaamatta sitten.

Mutta ei sen väliä. Nan hain kiinalainen käy hyvin. Ja siis tässä ruoassahan ei nyt ole mitään muuta kummallista kuin alkudrinkiksi tilaamani Koskenkorvan taskulämpimyys: samaa peruskiinalaista kuin kaikkialla, tosin wokkaus on tehty huolella, eli vihanekset ovat sopivan rapeita.

Nan haita suositellaan kuitenkin ainutlaatuisen miljöön vuoksi, ihan kenelle vain. Jos Aki Kaurismäki omistaisi kiinalaisen ravintolan, se olisi tällainen. Paikka on vanhahtavan tyylikäs tuulahdus vuosikymmenten takaa. Likainen, mutta elegantti keltainen hallitsee.

Sivupöydissä nuokkuu sympaattisen hiljaisia alkoholisteja, kuten aiemmallakin visiitillä. Tällä kerralla ruokailua terrorisoi erilliseltä baarin puolelta kantautuvan remontin ääni, mutta tuohan ei ikuisesti kestä. Ihana paikka.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
Huopalahdentie 13, 00330 Helsinki
ma-pe 11-24
la-su 12-24

King Kebab, 22.5.

Manu: OK, Inter on Mestareiden liigan mestari, eikä edes Omppu halua enää juoda mun kanssa.

Jotenkin käsittämättömästi on nälkä vaikka olen syönyt Vanhan Mestarin tosihyvää intialaista ihan äsken. Ehkä se on se nan-leivän puute?

Sturen mestarista ihan kulman takana on onneksi King Kebab. Samoissa tiloissa toimii myös Subway, mutta se puoli on jo kiinni. Tyytyminen on falafeliin.

Hellyttävin hetki koko iltana koittaa täällä, pikaruokalassa joskus kello 02.12. Tilaan falafelin ranskalaisilla ja korostan nuorelle myyjälle että mitään maitoa tai muutakaan elukkaa en sitten halua annokseeni. Mamu-poika käskyttää kaveriaan kohta aivan täysillä: Et sitten laita siihen mitään maitoa, ymmärrätkö!

Parasta!

Palvelu on muutenkin huippuystävällistä, mikä ei yön pikaruokapaikoissa ole selviö. Annos on perusfaltsua jonkin verran parempi. Ketjujen falapulla maistuu teollisuudelta, tämä ei. Nyt on hyvä ottaa hintava taksi ja mennä nukkumaan.

Kateus iskee vallilalaisille; kaksi näinkin hienoa mestaa samassa korttelissa!

Suositellaanko vegaaneille: Ehdottomasti!
Mäkelänkatu 31, 00550 Helsinki

Vanha Sturen mestari, 22.5.

MANU: Herranjumala.

Intialaisessa (ja vielä selvemmin nepalilaisessa) syöminen on näin vegaanina useimmiten vähän niin ja näin. Valitsen jotain muuta, jos olen itse valitsemassa.

Syitä on kaksi. Ensinnäkin nan-leipä on lähes aina tehty maitoon. En halua muita ihmisiä pienempiä annoksia normaalihintaan. Lisäksi varsinkin nepalilaiset lykkäävät kermaa kovin moneen kasvisruokaan.

Nyt on kuitenkin oman futisjengini Helsingin Pallon saunailta, ja jatkopaikaksi on logistiikkasyistä valittu intialaista tarjoava Vanha Sturen mestari. Täällä näkee Mestareiden liigan finaalin, saa juopotella, saa ruokaa. Fair enough.

Enemmän kuin fair enough olisi, jos kykenisin vielä näin kuukauden päästä palauttamaan mieleen mitä saunahumalassani söin. Siinä oli hei herneitä ja porkkanaa ja se oli listan eka kasvisannos.

Tärkeintä on kuitenkin tämä: Olen skeptinen (1. intialaista 2. baarissa), mutta ruoka on aivan kaamean hyvää. Mausteista, luonteikasta, niiiiiiiiin kaukana bulkki-intialaisesta! Jään ilman nania, koska se on tehty maitoon, mutta ihan sama. En ole koskaan saanut tässä kaupungissa näin hyvää intiasafkaa.

Henkilökunta tajuaa veganismin puolesta sanasta ja on muutenkin huippuystävällistä. Etsivät Tuomas Virkkusen selostustakin reistaavasta digiboksistaan oikein ajan kanssa!

Jälkeenpäin yritän tutkia, olenko ollut vain kännissä - voiko tällaisessa nyrkkeilybaarissa tosiaan olla näin hyvää?

Ilmeisesti voi. Tsekatkaa vaikka Eat.fi – kaikki arviot ylistäviä!

Palaan asiaan heti kun ehdin, onhan Julle vietävä tänne.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä kyllä.
Sturenkatu 36, 00550 Helsinki