Manneken Pis, Amsterdam 4.9.10

MANU:
Amsterdamissa todellakin kannattaa maistaa ranskalaisia perunoita, eli paikallisittain flaamilaisia pottuja, Vlaamse frites. Ja nyt puhutaan nimenomaan pikkukojujen myymistä tuoreessa rasvassa paistetuista paksuista ja kuohkeista perunoista, ei FEBOn tai Burger Kingin teollisuustuotteista.

Ranskiksia pitää meidänkin saaman, heti, ja olemmepas onnekkaita.

Lentomme on Schipolissa iltapäivällä, ja suoriuduttuamme rautatieasemalle talsimme pahinta turistikatua, erittäin ruuhkaista Damrakia. Pian oikealla on isohko vlaamse frites –koju Manneken Pis, joka kiinnittää huomiomme lähinnä kuvassa näkyvän valtavan puisen mainosannoksensa vuoksi.

Oheisesta kuvasta näkyy myös, että annokseni (kokoa medium!!!) on lähes mainoksen kokoinen. Valtavan tuubin tyhjentäminen vaatisi norsun pötsin. Edes minä en pysty.

Mutta, unohtakaa alueen ikävyys.

Manneken Pisin ranskalaisia parempia ei ole koko kaupungissa, sillä se olisi mahdottomuus. Aidon, tuoreen ja pehmeän kokemuksen jälkeen pakasteallas ei ole enää Valintatalossa houkutellut ollenkaan entiseen tapaan.

Hollantilaiset laittavat ranskiksiinsa ketsupin sijaan useimmiten majoneesia. Se ei ole vegaanista. Mutta ei hätää, ketsupin kanssahan minä nämä muutenkin mieluummin vedän.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä, paitsi terveysvegaaneille.
Damrak 85
1012 LK Amsterdam
Ma-to 11-23
Pe-la 11-02
Su 11-23
http://www.mannekenpis.nl/

De Vliegende Schotel, Amsterdam, 4.9.10

MANU:
Hollannin kieli on vaikeaa, muttei se oikeasti näin vaikeaa ole. Emme tai ainakaan minä en saa millään aivojani ja kieltäni taipumaan De Vliegende Schotelin ympärille koko Amsterdamin-reissun aikana, eikä sen jälkeenkään. Puhumme vain ”Lentävästä lautasesta.”

Kirjoitan tähän kuitenkin harjoituksen vuoksi De Vliegende Schotel katsomatta mallia mistään.

De Vliegende Schotel.

Perinteinen, pitkään pystyssä pysynyt kasvisravintola sijaitsee Jordaanin idyllisellä alueella, Amsterdamin keskustan pohjoispuolella. Jordaanin kanavaviidakosta ja pikkubaaritaivaasta on kuitenkin poikettava pitkälle ja amsterdamilaisittain monotoniselle asuinkadulle ja käveltävä sitä niin pitkään että usko meinaa loppua.

Mutta siinä se lopulta on, ja aukikin se on, keskellä melkein lähiömäistä asutusta, meidän silmiimme jotenkin aika epätodennäköisessä paikassa.

Lentävä lautanen on ihastuttavan ruhjuinen hippipaikka sellaisella villapaita ja rastoittunut parta –tyyppisellä tavalla. Jos pitäisi ajatella kasvisravintolaa Amsterdamissa, mielikuva olisi kutakuinkin tällainen.

Puisia pöytiä, joiden ympärilla puisia tuoleja, myymässä hipin oloinen miekkonen, kokkaamassa sama mies ja lisäksi punkkarin oloinen tyttö.

Ruokaa saa todellakin odotella, muttei sekään haittaa. Olemme lomalla eikä tämä ole mikään terveysintoiluun hurahtanut Los Angeles. Punaviiniä siis saa. Se on edullista, eikä mitään huippuhyvää, mutta ihan sama. Juon useita lasillisia.

Ja alkupalamme, guacamolea ja sinisiä maissilastuja tulee sentään suhteellisen nopsasti. Guacamole on tuoreista aineksista juuri meille tehtyä, tietysti.

Ruokalistalla on kaikenlaista hassunkuuloista, esimerkiksi lautasellinen borneolaisen sademetsän antimia, josta Julle saa kertoa tarkemmin. Minulle tulee marokkolainen lautanen. Ruokalistan kuvauksen mukaan siinä on kasviksia, kikhernettä ja tahinia, mutta itse asiassa siinä on vähän kaikenlaista. Annos on melkein huvittava. Se on niin moniulotteinen ja –puolinen kuin se mitenkään voi olla olematta hahmoton sekasotku. Hippimäistä aistien bakkanaalia tämäkin (hippimäisyys on minulle pelkästään positiivinen määre, tähdennän).

Kuva kertoo enemmän kuin tällaisen ruoka-amatöörin muistelot. Kikherneistä on tehty ruokaisa salaatti sotkemalla ne vihreisiin papuihin, tiesmihinpapuihin, paprikaan, tomaattiin ja peräti bataattiin. Aivan mahtavaa! Lautasella on myös kurkkua, kurkku-tomaatti-itu-salaattia, porkkanaraastemaista salaattia, vielä kahta erilaista papuhässäkkää ja todella tulisesti maustettua tomaattikastiketta. Onko minut huijattu syömään taas elävää ravintoa, mietin.

Ai niin, sitä tahinia ja leipää löytyy, toki.

Ihan perusvaatimattomista aineksista on siis laadittu moniulotteinen ja todella iso annos. Pidän, paljon.

Humallun, aika paljon.

Päivitän Facebookiin, etten muistanutkaan, miten paljon rakastan Amsterdamia.

Nyt on hyvä jatkaa baarikierrokselle Jordaanin ytimeen.

JULLE:
Minusta oli oikein mukava kävellä tuolla asuinalueella.

Kaduxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxdlla* heilui viheltäviä amsterdamilais-isiä jälkikasvuaan ilmassa kieputellen. Aijai miten rentoa!

Mutta Lentävässä lautasessa sitä rentoa vasta olikin!

En voinut olla tilaamatta annosta, jonka nimi oli ”Vegetabledish from the rainforest in borneo”. Annos (12 €) kuulosti raikkaalta ja värikkäältä.
Alkuruoaksi oli kokeiltava amsterdamilaisversiota guacamolesta ja tortillachipseistä. Hyvinhän se maistui.

Onneksi tilasimme alkuruoat, sillä jouduimme odottamaan pääruokaamme säädyttömän kauan viileällä ikkunanvieruspaikallamme. Ei silti, että odotus olisi meistä kiukkuisia tehnyt, lomallahan tässä oltiin ja henkilökuntakin oli rennon ystävällistä.

Asiaa auttoi huokeahko Merlot, jota sitten joutessamme siinä maistelimme lasin jos kolmannenkin.

Ruokaa odotellessa oli aikaa myös katsella seinillä riippuvia öljymaalauksia ja lähettää tekstari ufoihin erikoistuneelle harrastelijataiteilijaystävälleni: ”Olen löytänyt täydellisen paikan debyyttinäyttelyllesi”

Kuten Manukin tuossa edellä jo vihjasi, pääruoka-annokset, kun ne lopulta saapuivat, olivat vallan riemastuttavia: lautanen todellakin oli runsas kuin borneolainen sademetsä. Erilaisia värejä valtavana kekona. Bulgurin kanssa tarjoiltu, mausteseoksessa paistettu ja vihannesten kanssa kookosmaidossa keitetty tempeh ja cashewpähkinät maistuivat ja täyttivät. Tosin oli siinä ja siinä, oliko annokseen tungettu liikaa kamaa, maut tuntuivat mössööntyvän. Hyvin maustettu annos oli. Runsaasta ja kirpeästä salaatista iso plussa.

Vaikka Lentävä Lautanen ei mieleenpainuvimpia kulinaarisia elämyksiä tarjonnutkaan, hyvä mieli siitä kuitenkin jäi.

*) Sylvi-kissan kontribuutio Hyvään Kurkkuun

Suositellaanko vegaaneille: Ehdottoman vahvasti
Nwe Leliestraat 162-168
1015 HE Amsterdam
Ma-su 16-23.30
http://www.vliegendeschotel.com/

Bagels & Beans, Amsterdam 5.9, 6.9, 7.9 ja 8.9.2010

MANU:
Ensimmäisenä aamuna Amsterdamissa meillä on pieni ongelma. Emme oikein tiedä, mistä saisimme aamiaista.

Olen asunut täällä muutaman kuukauden vuonna 2000, mutta silloin söin aamiaiseni joko kotona tai ratikassa matkalla yliopistolle. Sitä paitsi siitä on kymmenen vuotta, mistä minä tiedän ja arvatkaa vain olenko muistanut selvittää, onko missään lähistöllä tai koko kaupungissa vegaanispainotteista aamukahvilaa.

Minulle nyt kävisi joku pelkkä sumppikin, mutta Julle tarttisi kahviinsa soijamaitoa.

Lähdemme kävelemään Hotel Prinsenhofista (suositellaan, suht edullinenkin) kohti Waterloopleinin kuulua ulkokirpparia. Poikkeamme vartin kävelymatkalla kuudessa tai seitsemässä hollantilaisessa eetcafessa. Ei niissä ole soijamaidosta suunnilleen kuultukaan.

Kirpparia ei ole sunnuntaisin, käy ilmi. Mutta onni ja autuus, Waterloo-torin kulmassa on Bagels & Beans –niminen kahvila, kuin meitä varten luotu bageleiden, erikoiskahvien ja tuorepuristeisten mehujen taivas.

Palaamme kovin ystävälliseen kahvilaan joka aamu, onhan se aika lähelläkin, ja sitten se kirpputorikin on auki. Vasta reissun jälkeen googletan ja huomaan, että B&B on itse asiassa ketju, paikkoja on joka puolella Hollantia, Amsterdamissa kerrassaan 15.

Hyvä vain, ja onnea kaupungin asukkaille.

Kasvisbagelista saa helposti korvattua juuston hummuksella, jolloin annoksesta tulee avokadoineen, salaatinlehtineen ja tomaatteineen jo kovinkin ravitseva ja täyttävä. Tuoremehut taidan ehtiä juoda läpi kaikki, appelsiinit, ananakset, appelsiini-ananakset ja mansikat kokeiltuani päädyn kyllä edelleen appelsiiniin.

Soijacappucinoa ja –lattea, saa tietenkin. Isot mukilliset. Emme löytäneet parempaa tapaa aloittaa päivä, emmekä kyllä etsineetkään.

Mitenkään halvaksi täällä syöminen ei kuitenkaan tullut, sanottakoon. Hummuksen lisäämisestä bageliin perittiin joka kerta hiukan eri suuruinen lisämaksu. Kahdelta hengeltä aamiaiseen meni lähemmäs kolme kymppiä.

JULLE:
Lempeästäkin likasta voi tulla äkäinen, mikäli aamiaisen - tai luoja paratkoon kahvin- saaminen on uhattuna.

Semmoinen vaara oli hyvin lähellä ensimmäisenä Amsterdamin aamunamme. Hotellin viereisen eetcafen tarjoilija kyllä lupasi, että voisin hyvin tuoda omat soijamaitoni heidän jääkaappiinsa säilytettäväksi. Ystävällinen ele, mutta nyt se ei auttanut, kun soijamaitokaupasta ei ollut tietoakaan.

Olisin todennäköisesti ollut tyytyväinen lähes mihin tahansa loukkoon, joka olisi suonut minulle soijacappuccinoni. Oli kuitenkin erinomaisen mukavaa löytää aamiaispaikka, joka ei ollut minkään sortin kompromissi.

Kahvi oli iso ja vahva, appelsiinimehu vastapuristettua ja bagelit runsaita. Ikkunan läpi oli hauska seurata torin kirppiselämää.

Manu pyysi minua erityisesti kommentoimaan bageleita, ekspertti kun kuulemma olen. Tässä asiantuntijalausunto: Bageleista ei moitteen sanaa: täyte avokadoineen ja hummuksineen täydellinen.

Ja olisikos se paljon vaadittu, että Suomessakin näitä saisi

Suositellaanko vegaaneille: Juu!
Waterlooplein 2
Amsterdam
M-la 8.31-17.32
Su 10.58-17.31
http://www.bagelsbeans.nl/winkel_waterlooplein_amsterdam.shtml

De Peper, Amsterdam, 5.9.10

MANU:
Pitkä Overtoom-katu on Amsterdamin turistikeskustasta Leidsepleinista länteen, ja hiukkasen (vain hiukkasen!) syrjässä siitä ihan kaikkein idyllisimmästä postikortti-pittoreskiudesta. Tällä suunnalla on kuitenkin paljon hyviä ruokapaikkoja, baareja, kahviloita ja ”kahviloita.”

Yksi ja ehkä merkittävin ravintoloista on De Peper. Se on osa jo legendaarista vallattua taloa, OT301:tä, siis Overtoom 301:tä. Elokuva-akatemian vanha, hylätty talo vallattiin vuonna 1999, huonossa kunnossa tietenkin. Ruhjuinenhan 301 on edelleen, mutta viihtyisällä, asutulla ja kovasti välitetyllä tavalla.

Kompleksista löytyy taidegalleriaa, joogaryhmää, vaihtoehtoista elokuvateatteria sun muuta. Ja ravintola, De Peper. Tästäkin on sanottava, että amsterdamilaisemmaksi ei voisi homma mennä: Hämärästi valaistu, to-del-la lämminhenkinen, kaunis ja idyllinen, vapaaehtoisvoimin pyöritettävä halpa ruokapaikka vallatussa talossa.

De Peper ei toimi ihan tavallisen ravintolan tavoin. Ruokaa saa neljänä päivänä viikossa, ja keittiö on auki vain pari tuntia. Paikalla kannattaa olla täsmällisesti seitsemältä. Kannattaa myös soittaa aiemmin päivällä (020 412 2954) ja varata pöytä. Peper tulee täyteen usein – lisäksi keittiössä halutaan tietää, paljonko ruokaa laitetaan.

Mitään ruokalistaa ei ole. Kokki laittaa mitä laittaa – mutta kaikki on aina vegaanista.

Sunnuntaina viides yhdeksättä saamme kolmen ruokalajin illallisen, josta voi oman kukkaron mukaan maksaa 7-10 euroa. Lisäksi saa ostaa punaviiniä tai olutta (juomme hyvää Merlotia!) ja jälkiruoaksi kahvia ja aivan mahdottoman hyvää sitruunakakkua suklaakuorrutuksella.

Jo kakun takia olisin matkustanut Keski-Eurooppaan, mutta siitä ruoasta vielä.

Vaihtelevanlaatuistahan tuo hiukan on, mutta paikan ilmapiiri enemmän kuin korvaa tällaisen.

Misokeitto on tänään vähän vetinen, ja herkkusienirisottokin on oikeastaan mauton. Erittäin hyviä ovat kuitenkin kylmistä linsseistä tehty salaatti ja bataattikastike.

Ja se sitruunasuklaakakku, vaikka sen valmistumista joutuukin odottamaan kauan.

Minusta kaikki tämä De Peperin henkimä hyvyys, aktiivisuus ja aktivismi on kaunista, niin kaunista.

Ei muuta kuin kävelylle hämärtyvään Vondelparkiin ja istuskelemaan Filmmuseumin upealle terassille…

JULLE:

Sääntöjä, ohjeita, toimintatapoja.

Olimmeko saapuneet vegaanivapaamuurareiden salakapakkaan? No, salaperäisyyttä enemmän paikkaa määritti kuitenkin lämminhenkisyys. Viihtyisää!

Olimme päivän ensimmäisten ruokailijoiden joukossa (tietenkin). Kello taisi olla korkeintaan minuutin yli kun saavuimme hämyisään saliin. Tehtyämme tilauksemme istuuduimme kynttilöityyn pöytään nauttimaan ranskalaisista laulelmista, jotka tukivat viehättävästi paikan boheemia tunnelmaa.

Vähitellen sali alkoi täyttyä muistakin ruokailijoista.

Tofuinen ja valkosipulinen misokeitto todellakin oli vetinen, tavallisessa juomalasissa tarjoiltu viini sen sijaan erinomaista. Normaalisti olen aika tarkka viinilasien suhteen, mutta tämän paikan henkeen eivät minkään muunlaiset lasit olisi sopineet paremmin.

En ole suuri sienien ystävä, mutta tahinilla pehmennetty herkkusienirisotto maistui minulle yllättävän hyvin, kuten muukin pääruoka.

Aterioinnin kruunasi tuo jälkiruoka. Mutta täytyypä sanoa, että hermo oli melko pinkeällä sitä odotellessa.

Meitä oli ohjeistettu kertomaan henkilökunnalle, kun olisimme valmiita tilaamaan jälkiruoan. Näin toimimmekin, tosin jouduimme käymään kolmasti kymmenen minuutin välein kyselemässä, joko sitä piirakkaa heruisi.

Onneksi emme luovuttaneet, sillä odotus todellakin palkittiin: saimme nauttia kirpeän sitruunaista ja ah-niin-runsaalla suklaalla kuorrutettua herkkua. Kotikutoisesta ulkonäöstään huolimatta varmastikin tähän asti Hyvänä kurkkuna nauttimiemme jälkiruokien eliittiä.

Jos – tai toivottavasti kun - menette De Peperiin joskus, tsekatkaa tiskin oikean puolen istumapaikat. Siellä on sellainen hurjan viihtyisän näköinen syvennys, jossa lämmin tunnelma on varmasti helppo maksimoida.

Suositellaanko vegaaneille: Tietenkin. Vegaaninähtävyys!
Ti, to, pe, su 19-21
Overtoom 301
1054 HW Amsterdam
http://ot301.nl/page=site.home#page-index(3)

Maoz, Amsterdam, 6.9 ja 8.9.10

MANU:
Muistan Maozin Amsterdamin ajoiltani ja kiihkoilen Jullelle jo lentokoneessa, että siellä pitää sitten syödä.

Jotenkin Julle ei ole niin innoissaan kuin haluaisin. Menen puhumattomaksi, koska olen loukkaantunut. Harrastan tällaisia dramaattisia eleitä, katsokaas.

No, lopulta syömme täällä kaksikin kertaa. Maozista saa myös ranskanperuna-annoksia, mutta ensisijaisesti se on ilman muuta falafel-paikka. Huomionarvoista on, että Maoz on nimenomaan kokonaan vegetaristinen, kansainvälinen pikaruokaketju. Maozeja on Hollannin lisäksi muun muassa Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Espanjassa.

Jälleen kerran: Koska meillä? Koska??

Parhautta Maozin falafel-tarjonnassa on ennen kaikkea free salad bar.

Tiskiltä saa pitaleivän ja pullat. Sitten vaan salaattitiskistä mättämään salaatteja, kastikkeita, tahinia, artisokansydämiä, ezmeä, parsaa, couscousia pitasämpylään – niin paljon kuin haluaa. Ja jos alkaa kesken syömistä täyte loppua, ei muuta kuin täyttämään uudestaan. Samaan kuuden euron hintaan.

Ja tämä on siis hyvää kamaa,.ei suomalaista tomaattijogurttifalafelia. Melkein kaikki salaattitiskissä on vegaanista.

Ok, palvelu on välillä aivan olematonta, kuten pikaruokaloissa nyt tuppaa olemaan. Ainekset kuitenkin ovat tuoreita ja hyviä.

Ikävä Maoziin.

JULLE:
Niin.

Maozista olinkin ehtinyt jo kuulla.

Ensimmäisen kerran jo joskus silloin, kun Amsterdamin matkasta ei ollut tietoakaan. Minulla ei vaikuttanut olevan vaihtoehtoja, mikäli halusin pelastaa lomamme. Tämä vaikutti vakavalta asialta.

Hyvä on, uhraudutaan sitten edes parisuhteen puolesta.

Kyllähän minä falafeleista pidän, ei siinä mitään. Nähdessäni täytevalikoiman aloin ymmärtää, miksi Maoziin oli niin tärkeää tulla. Korianteriakin näytti olevan yhdessä jos toisessa täytteessä. Ongelmana oli vain, miten mahduttaa kaikki herkut pitaleivän ja falapullien joukkoon. Ja me onnettomat emme edes ensimmäisellä kerralla tajunneet, että mättöoikeus on rajaton!

Toisella kerralla otettiin sitten vahinkoa takaisin.

Onpa kyllä valloittavia tällaiset paikat. Ei siis mikään kebab-paikka, josta saa myös falafeleja vaan ihan puhdas falafelravintola, jonka antimista myös sekaruokavalioiset matkaseuralaisemme hullaantuivat.
Ja lupaan minäkin järjestää mykkäkoulun, jos Maozin harkitsee joku ohittavansa.


Suositellaanko vegaaneille: Kyllä. Mykkäkoulun uhalla.
Ma-to 11-01
Pe-la 11-03
Su 11-01
MUUN MUASSA
Leidsestraat 85
1017 NX Amsterdam
http://www.maozusa.com/

Golden Temple, Amsterdam, 8.9.10

MANU:
Kohta on aika lähteä kohti Helsinkiä, mutta on tässä nyt kerran vielä syötävä.

Ystäväpariskuntamme webmaster-Aki ja vaimonsa Meri ovat löytäneet kuulun, intiahippiyttä uhkuvan ja kasvisruokaa myyvän Golden Templen aivan kulman takaa, kahden minuutin kävelyn päästä hotellistamme.

GT vaikuttaisi todellisuudessa (tekstin alle kirjattuihin virallisiin aukioloaikoihin EI välttämättä tule luottaa!) olevan auki aika lailla miten sattuu. Nyt se kuitenkin on.

Hyvä.

Olemme kutakuinkin ainoat asiakkaat, ilmeisesti on vielä aikaista.

Olemme juuri äsken syöneet Maozin falafelia, mutta emme tietenkään kestä ajatusta lentomatkasta vähänkään puolityhjin vatsoin.

Nyt on ikävä kyllä niin, että vaikka Golden Temple mainostaa ruokalistastaan jopa 60 prosenttia olevan vegaanista, ainakaan juuri nyt heillä ei ole tarjota paljoakaan muuta kuin vegaanipizza.

No, siitähän on New Yorkissa orgatisia muistoja, otetaan siis sitä.

Valitettavasti Pizza rossa (ainoa vegaaninen pizza, siis) on aika tylsä. Tomaattikastikkeen maku on hallitseva, menun lupaamaa artisokkaa on vain todella vähän, kesäkurpitsaa toki sentään sitäkin enemmän. Mauton, keskikokoinen lätty on juuri sellaista vegaanipizzaa jonka tekemisen pystyisin itsekin.

Se ei ole kehu.

Jotain hyvääkin. Alkujuomaksi otettu mehu (tällaisesta joogakeskuksesta ei tietenkään saa viiniä, ja pyhäinhäväistykseltä se melkein tuntuisikin) on aivan uskomattoman piristävän ja tervehdyttävän makuista. Rooie donderissa on punajuurta, porkkanaa, inkivääriä ja omenaa.

Se on taivas. Antaisin mitä vain tarkasta reseptistä.

Ruokaa tuova parrakas ja avojalkainen meditaatiohippi on oikein ystävällinen, samoin häntä avustava, klassiselta meditaatiohipin tyttöystävältä näyttävä vaalea meditaatiohipin tyttöystävä (?).

Lisäpisteitä Temppeli saa vapautuneesti jaloissa pyörivästä kissasta. Suomen ahdistavan tarkat hygieniamääräykset eivät suloisen eläimen läsnäoloa koskaan ikinä suvaitsisi. Suomen tappio, sekin.

Suositellaanko vegaaneille: Mehua kyllä, ruokaa ei niinkään
Ma 17-21.30
Ti-la 12-15, 17-21.30
Su 17-21.30
Utrechtsestraat 126
1017 Amsterdam
http://www.restaurantgoldentemple.com/

Puotilan Pizzeria & Kebab, Helsinki, 7.12.10

MANU:
Puotilan ostarin kebab-paikka on niin lähellä kotiamme, että päätän antaa sen falafelille vielä toisen mahdollisuuden. Kävimme täällä jo heti viime kesän alussa Puotilaan muutettuamme, mutta arvio on näköjään jäänyt silloin väliin.

Odotukset eivät ole korkealla, eikä edes niitä vähäisiä lunasteta.

Viimeksi lohkoperunafalafelit oli pyynnöstä huolimatta hukutettu jogurttikastikkeeseen. Nyt teen tiskillä tavallistakin selvemmäksi, että ei maitotuotteita, siis ei jogurttikastiketta, siis ei sitä valkoista kastikettanne.

En tiedä onko kyse kielitaidosta, välinpitämättömyydestä vai kiusanteosta, mutta niin vain on pitafalafelini kuin pornofilmin loppukohtauksen jäljiltä. Huomautan myyjälle, että hiukan tuohon on näköjään päässyt jogurtti roiskahtamaan. Alun alkaenkin nyrpeä mies tuhahtaa ja vie annoksen pois.

Saan uuden, ilmeisesti ihan vegaanisen annoksen. Pitaleipä on ennätyksellisen sitkeää, falapullat mikroaaltouunista.

Kiitos ja hyvästi.

Suositellaanko vegaaneille: Ei todellakaan
Ma-to 10-22
Pe 10-23
La 11-23
Su 10-22
Rusthollarintie 2, Puotilan ostoskeskus
00910 Helsinki
http://www.puotilanpizza.com/

Maithai, Helsinki, 20.11.10

MANU:
”Ottaisin keltaisen curryn, kiitos.”
”Et sinä sitä voi syödä. Et voi syödä mitään muuta kuin vihreää currya.”

Palvelu Maithaissa on tänään poikkeuksellisen tylyä. Onhan se myös informatiivista.

Tarjoilijanaiselle on heti selvää, että alkuruoista kevätrullat eivät käy meille, koska niiden valmiiseen taikinaan(ko?) laitetaan kananmunaa, ja papaijasalaatista pitää jättää kalakastike pois.

On hyvä että asiat kerrotaan suoraan. Arvostan. Hyvä olisi myös, jos niitä ei kerrottaisi ihan näin kylmään ja halveksuvaan sävyyn, ”koittakaa nyt jo päättää kun eihän teillä ole mitään valinnanvaraakaan siinä listalla” –ilmeellä.

Ja on se pettymys ja pieni shokkikin kuulla, että kovasti suosimani Maithai, Helsingin thairavintoloista tunnelmallisin, tarjoaa vegaanille sitten kuitenkin näin vähän vaihtoehtoja.

Onko tämä aina ollut näin? Olen todellakin syönyt täällä muitakin curryja ja nimenomaan kysellyt myös kalakastikkeiden käytöstä.

Hmmm.

No, papaijasalaatti on todella tulista vegaanisenakin sovelluksena, kuten sen pitääkin. Ei moitittavaa. Vihreä curry on ruokalistalla peräti kolmen chilinkuvan annos, eli aika mausteista pitäisi olla.

Ei kuitenkaan ole, chiliä on peräti miedon tuntuisesti.

Tietenkään tulisuus ei ole ainoa arvo. Tuoreista kasviksista tehty ja runsailla basilikanlehdillä silattu annos on täyteläinen herkullisuus näinkin. Lempeää lohturuokaa perjantai-iltana hankittuun kankkuseen ja ulkona vallitsevaan marraskuiseen viimaan.

Kunpa vain ravintolaelämyksessä kokonaisuutena olisi ollut hiukan enemmän lämpöä.

Suositellaanko vegaaneille: No kyllä, varauksin.
Ma-pe 11-23
La 12-23
Su 12-21
Annankatu 31-33
00100 Helsinki
http://www.maithai.fi/