MANU:
Washington Squaren lähistöltä löytyy sivukatu nimeltään Thompson Street. Täällä on rauhallista jopa tänä hulluna karnevaalikaaos-sunnuntaina, jolloin Greenwich Villagessa järjestetään gay pride –paraati.
Jotain Quantum Leapin tapaista olemme toivoneetkin, koska emme ole syöneet kunnollista aamiaista. Viihtyisä, sopivan hippimäinen aamiais-, lounas-, ja illallispaikka, joka tuntuu olevan jo sunnuntain puolen päivän aikaan yli puolillaan paikallisia, kanta-asiakkaan oloisia boheemeja.
Quantum Leap on kasvispaikka, mutta läheskään kaikki annokset eivät ole vegaanisia. Meikäläisillekin valikoimaa löytyy kuitenkin erinomaisesti, burgereista sandwichien, tofukastikkeiden ja burritojen kautta seitan-pihviin. En ole koko reissulla syönyt vielä kunnon falafelia, eikä täältäkään ihan perusfalaa saa, mutta otan Middle East Burgerin paljolti juuri sen sisältämän kikhernepihvin vuoksi.
Ja tässäpä sitten ilmainen vinkki kaikille Suomenkin käsittämättömän kaavamaisille falafel-paikoille. Täysjyväisen hampurilaissämpylän sisällä on täyteläisen hummuksen, salaatin ja tomaatin peittämä pihvin muotoon leivottu falafelpulla. Annos on yksinkertaisuudessaan nerokas ja ison kokonsa puolesta helposti kymmenen dollarin väärti.
Syömme alkupalaksi paikan kotitekoisia ranskanperunoita. Hyviä ja meheviä ovat, mutta tästä alkaa muutenkin aika etäisten ja ylimielisten oloisten tarjoilijoiden sekoilu tilausten kanssa, josta Julle saa raportoida tarkemmin.
Sen kuitenkin sanon, että santsikupin saaminen ei kunnon kahvilassa kestä toistuvasti näin tavattoman kauaa.
Plussana mainittakoon vielä että hippimäisyys ei täällä tarkoita terveysfasismia. Viiniä ja olutta on valikoimissa. Ja Quantum Leapilla on näköjään kaupungissa toinenkin lokaatio, 1st Avenuella, East Villagen puolella.
JULLE:
Aikahyppy kesäkuisiin muistiinpanoihini:
- Väärät perunat
- Burrito: paha.
- Palvelu tökkii
* * *
Nälkä oli kova, kun viimein pääsimme syömään yhdistetyn aamiaisen, brunssin ja lounaan. Menun tarjonta näytti vegaanin silmiin varsin lupaavalta: niin konstailemattomasta perusmuonasta kuin kokeilevammasta cross kitchen -osastostakin löytyi valinnanvaraa.
Kun listalta löytyi sekä burrito että perus -home fries & scrambled tofu -aamiaismättö, tiesin olevani vaikean päätöksen edessä. Burriton himo oli jo käymässä sietämättömäksi enkä enää malttanut odottaa länsirannikolle asti. Jonkinlaisena kompromissina tilasin burriton oheen vielä aamiaisperunat (jotka siis olivat jotain muuta, kuin mitä tilasin)
Caravan of Dreamsin burrito oli ok, joten olisiko tämä sitten se erinomainen vegaaniburrito?
Ei ollut.
Esitän luotavaksi maailmanlaajuista direktiiviä, joka kieltää kutsumasta burritoksi mitä tahansa tortillaan kääräistyä hässäkkää.
Saamani "burrito" sisälsi risottomaista möhnää, jonne oli sotkettu yhtä jos toistakin juuresta. Kokonaisuus ei maistunut yhtään miltään. Tai tarkemmin sanoen maistui se jollekin sellaiselle, miltä vannoutuneet lihansyöjät varmasti kuvittelevat kaiken vegaaniruoan maistuvan. Ja valitettavasti juuri tämä annos oli poikkeuksellisen suuri.
Pystyäkseni loihtimaan elämykseeni edes aavistuksen autenttisuutta tilasin lisä-annoksen guacamolea.
Se oli sekä oikea että väärä ratkaisu.
Oikea sikäli, että guacamolea tuli kunnon vasullinen ja se oli tuhtia ja maukasta ja pelasti burritosta, mitä pelastettavissa oli.
Väärä siksi, että guacamolen saapuminen kesti anteeksiantamattoman kauan senkin jälkeen kun olimme tarjoilijalle asiasta huomauttaneet.
Myös kahvin (joka siis sinänsä oli poikkeuksellisen hyvää tummaa paahtoa) tarjoilu oli flegmaattista. Jouduimme viettämään ihan liian kauan aikaa tyhjät kupit edessämme. Kauheaa ja väärin.
Mutta juuri tällaisissa tilanteissa tippikulttuuri perustelee olemassaolonsa ja tuo edes hieman lohtua kaltoin kohdellulle asiakkaalle.
Palvelu oli sinänsä ystävällistä, mutta kun hitaus ei johtunut edes kiireestä (henkilökuntaa näytti olevan tarpeeksi) oli turhautuneisuus välillä kasvaa sietämättömäksi.
Tarjoilijan kyttäämisen sijasta olisin paljon mieluummin
halunnut keskittyä New York Timesin sunnuntainumeroon (jossa muuten oli aivan hillitön juttu Brion Gysinin ja William S. Burroughsin näkymättömyyskokeista!)
Mutta, lopetetaan tämä arvio kuitenkin positiivisesti: Paikka oli viihtyisä, ilmeisen suosittu ja ruokalista monipuolinen. Kyllä menen toistekin, jos niille kulmille nälkäisenä osun, mutta en nyt varsinaisesti ala pelkästään ravintolan vuoksi hoodeille hakeutumaan.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä, ruoan vuoksi. ainakin Manun ruoan. Ei palvelun.
226 Thompson St, New York, NY 10012
(between Bleecker St & 3rd St)
Ma-pe 11.30-23
La 11-23
Su 11-22
http://www.quantumleaprestaurant.com/
maanantai 27. syyskuuta 2010
Lula´s Sweet Apothecary, New York, 27.6.
MANU:
Kaupungin tältä laidalta löytyy Stogoakin hyvämaineisempi vegaanijäätelöbaari. Silti Lula´s Sweet Apothecaryn tsekkaaminen jää viime tinkaan, viimeisen NY-päivän myöhäisiltaan.
Lula´sin jätskit tehdään paikan päällä aina päivätuoreina, ja joko siitä tai jostakin muusta syystä melkein kaikki maut ovat loppuneet.
Joudumme tyytymään vaniljaan, ja hirvittävän hyväähän se on. Maku on tämän yhden näytteen perusteella Stogoa täyteläisempi, kermaisempi. Paikka on myös kilpailijaansa viihtyisämpi, vähemmän kliininen ja enemmän tunnelmallinen pieni loukko.
Lainaan vielä hyvän pointin täältä: http://www.yelp.com/biz/lulas-sweet-apothecary-new-york.
Vaikka New York on vegaanin taivas, muoviroskan määrä kaupungissa ällistyttää hämmästyttää ja raivostuttaa vähänkään ekologista mieltä. Muoviin superhygieniapakataan kaikki, skaala ulottuu hotellihuoneen muovimukien erillisistä kääremuoveista katujen mehukioskien kippojen ja kahvimukien kansien kautta esimerkiksi Stogon kertakäyttöisiin muovikulhoihin ja –lusikoihin.
Lula´s ei kuitenkaan käytä kertakäyttöisiä kippoja ja lusikoita, vaan ihan oikeita. Edes joku lohtu muovijätteeseen (katsokaa mitä tahansa ohittamaanne katuroskista ja sen ympäristöä) hukkuvassa kaupungissa, siis. Hyvä.
JULLE:
Jo nimi on lupaus suloisesta lohdusta. Jos en tästäkin paikasta olisi lukenut etukäteen vegaanioppaastamme, olisi lohdun voinut kuvitella olevan jotain ihan eri sorttia: mystisen nimen ja verhotun, hieman syntisen näyteikkunan takaa voisi yhtä hyvin paljastua punaiseen samettiin verhottu lihallisten nautintojen temppeli.
Nautintoja kyllä, samettia tai lihallisuutta ei tippaakaan: kioskinkokoinen täysin vegaaninen jäätelöbaari tammipaneeleineen ja apteekkipurkkeineen on rakennettu muistuttamaan menneen maailman aikaisia ice cream parlor -esikuviaan. Ja mikäpä tunnelmaa tukisi paremmin kuin Patsy Clinen musiikki.
Valittavanamme ei ollut kuin kaksi makua, mutta eipä tuo haitannut - mummomakuisena olisin todennäköisesti päätynyt vaniljaan, vaikka makuja olisi ollut 35. Kun ei tuota nukaatakaan ollut.
Lulan gourmetjäätelöt ovat pähkinä-, vesi- ja soijapohjaisia. Täyteläinen jäätelö pärjäisi helposti vertailussa minkä tahansa gourmetkermajäätelön rinnalla. Järkyttävän hyvää.
Jo ajatuskin vegaanisesta jäätelöbaarista vie jalat alta, mutta jäätelöbaari, joka on viikonloppuisin auki lähes puoleenyöhön on järisyttävä. Vaihtoehtoja kaljakuppiloille Suomeenkin kiitos!
Mutta jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että jos joskus tänne joku yömyöhään auki oleva jäätelöbaari saadaankin, niin se tuskin on vegaaninen jäätelöbaari.
Siksikin: älkää ihmeessä ohittako Lulaa New Yorkissa vieraillessanne.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä kyllä kyllä kyllä.
516 East 6th St, New York, NY 10009
(between Avenue A & Avenue B)
Ma suljettu
Ti-ke 15-22
To-la 15-23.30
Su 15-22
http://www.lulassweetapothecary.com/
Kaupungin tältä laidalta löytyy Stogoakin hyvämaineisempi vegaanijäätelöbaari. Silti Lula´s Sweet Apothecaryn tsekkaaminen jää viime tinkaan, viimeisen NY-päivän myöhäisiltaan.
Lula´sin jätskit tehdään paikan päällä aina päivätuoreina, ja joko siitä tai jostakin muusta syystä melkein kaikki maut ovat loppuneet.
Joudumme tyytymään vaniljaan, ja hirvittävän hyväähän se on. Maku on tämän yhden näytteen perusteella Stogoa täyteläisempi, kermaisempi. Paikka on myös kilpailijaansa viihtyisämpi, vähemmän kliininen ja enemmän tunnelmallinen pieni loukko.
Lainaan vielä hyvän pointin täältä: http://www.yelp.com/biz/lulas-sweet-apothecary-new-york.
Vaikka New York on vegaanin taivas, muoviroskan määrä kaupungissa ällistyttää hämmästyttää ja raivostuttaa vähänkään ekologista mieltä. Muoviin superhygieniapakataan kaikki, skaala ulottuu hotellihuoneen muovimukien erillisistä kääremuoveista katujen mehukioskien kippojen ja kahvimukien kansien kautta esimerkiksi Stogon kertakäyttöisiin muovikulhoihin ja –lusikoihin.
Lula´s ei kuitenkaan käytä kertakäyttöisiä kippoja ja lusikoita, vaan ihan oikeita. Edes joku lohtu muovijätteeseen (katsokaa mitä tahansa ohittamaanne katuroskista ja sen ympäristöä) hukkuvassa kaupungissa, siis. Hyvä.
JULLE:
Jo nimi on lupaus suloisesta lohdusta. Jos en tästäkin paikasta olisi lukenut etukäteen vegaanioppaastamme, olisi lohdun voinut kuvitella olevan jotain ihan eri sorttia: mystisen nimen ja verhotun, hieman syntisen näyteikkunan takaa voisi yhtä hyvin paljastua punaiseen samettiin verhottu lihallisten nautintojen temppeli.
Nautintoja kyllä, samettia tai lihallisuutta ei tippaakaan: kioskinkokoinen täysin vegaaninen jäätelöbaari tammipaneeleineen ja apteekkipurkkeineen on rakennettu muistuttamaan menneen maailman aikaisia ice cream parlor -esikuviaan. Ja mikäpä tunnelmaa tukisi paremmin kuin Patsy Clinen musiikki.
Valittavanamme ei ollut kuin kaksi makua, mutta eipä tuo haitannut - mummomakuisena olisin todennäköisesti päätynyt vaniljaan, vaikka makuja olisi ollut 35. Kun ei tuota nukaatakaan ollut.
Lulan gourmetjäätelöt ovat pähkinä-, vesi- ja soijapohjaisia. Täyteläinen jäätelö pärjäisi helposti vertailussa minkä tahansa gourmetkermajäätelön rinnalla. Järkyttävän hyvää.
Jo ajatuskin vegaanisesta jäätelöbaarista vie jalat alta, mutta jäätelöbaari, joka on viikonloppuisin auki lähes puoleenyöhön on järisyttävä. Vaihtoehtoja kaljakuppiloille Suomeenkin kiitos!
Mutta jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että jos joskus tänne joku yömyöhään auki oleva jäätelöbaari saadaankin, niin se tuskin on vegaaninen jäätelöbaari.
Siksikin: älkää ihmeessä ohittako Lulaa New Yorkissa vieraillessanne.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä kyllä kyllä kyllä.
516 East 6th St, New York, NY 10009
(between Avenue A & Avenue B)
Ma suljettu
Ti-ke 15-22
To-la 15-23.30
Su 15-22
http://www.lulassweetapothecary.com/
Stogo, New York, 21.6 – 27.6.
MANU:
Jos jo en valmiiksi olisi, olisin rakastunut Julleen viimeistään siksi, että hän löysi meille tämän paikan.
Stogo on jotain mitä ei Suomesta löydy: vegaaninen jäätelöbaari, jossa on tarjolla noin 30 eri vaihtoehtoa. Paitsi vegaaninen, Stogo on myös orgaaninen. Oman mainintansa mukaan se on myös terveellinen- ei käytä jalostettuja sokereita, säilöntäaineita tai keinotekoisia värejä.
Helteisen lomaviikon aikana hotellimme välittömässä läheisyydessä sijaitseva Stogo on keidas. Maistamistani jäätelöistä soijapohjainen minttu-suklaalastu on ehkä herkullisin, tosin hamppumaitoon tehty vadelmajätski pääsee lähelle. Peanut Butter Fudge on taivaallisen pehmeää, mutta ehkä näin lämpimällä ilmalla liiankin raskas setti.
Suomessa myytävät Tofu Linet ja Oatlyt ovat aivan hyviä, kyllä, mutta makujen luonnollisuudessa, aitoudessa, niistä ei voi puhua samana päivänäkään.
Soijamaidon ja hamppumaidon lisäksi Stogo muuten tarjoaa myös kookosmaitoon tehtyjä makuja sekä vielä sorbetteja.
Lisäpisteitä vielä siitä, että koko valikoima näytti olevan saatavilla mihin aikaan vain: suosikkimaut siis eivät menneet loppuun päivän aikana.
Kerta kaikkiaan, lentäisin melkein New Yorkiin ja takaisin vain poiketakseni Stogossa.
Suositellaanko vegaaneille: Voi kyllä! Voi kyllä! Taivas maan päällä.
159 2nd Avenue, New York, Ny 10003
(Entrance on E10th St btw 2nd and 3rd Aves)
Ma-to, su 12-23
pe-la 12-24
http://stogonyc.com/
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Cafe Blossom, New York, 26.6.
MANU:
On aika syödä välillä pikkaisen hienommin, tai ainakin kalliimmin. Ja muualla kuin East Villagen liepeillä.
Oikeastaan Upper West Siden Cafe Blossom nyt vaan sattuu sopimaan reiteillemme. Bongaamme Vegan Guide To New Yorkista ensin maineikkaamman Blossom Restaurantin, mutta se on vähän toisaalla. Saman porukan omistama sisarpaikka Cafe Blossom on sen sijaan koko lailla lähellä keskuspuistokävelymme huipentavaa Rosemary´s Babyn taloa (jonka edessä John Lennon muuten ammuttiin - ja jossa Yoko Ono yhä asuu).
Blossom Restaurant vaikuttaa kuvien ja kuvausten perusteella kovin tunnelmalliselta. Cafe Blossom taas on atmosfääriltään harmi kyllä aika perus. Pelkistetty, tyylikäs, ihan miellyttävä, erinomainen palvelu kyllä.
Paikan linja on organic vegan cuisine – kaikki on vegaanista, luonnonmukaista ja osittain lähellä jopa jotain haute cuisinea / fine diningia. Sitäkin huvittavampaa on, että 21 dollarin hintainen pääruokani muistuttaa elävästi vanhasta kunnon läskisoosista!
Älkää käsittäkö väärin: Seitan marsala on oikein maistuvaa, mutta perunamuusin ja pehmeänlihaisien seitan-leikkeiden yhdistelmässä nyt vain on jotakin lapsuuden lihansyöntikokemuksiin palauttavaa.
Hyvä annos joka tapauksessa ja rohkeassa, jopa brutaalissa yksinkertaisuudessaan aivan muuta kuin mikään mitä olen tällä reissulla syönyt.
Alkuruokia kehutaan vegaanioppaassamme kovasti, eikä syyttä. Crostini tapas on yhtä kuin bruschettaa hummuksen ja pinaattipähkinäpeston kanssa. Varsinkin jälkimmäinen vie kielen mennessään.
Koska Cafe Blossom on ihan kunnon ravintola, täällä on tietenkin hyvät valikoimat viiniä. Kalifornialainen zinfandel on kuitenkin kalifornialaisuudestaan ja zinfandeliudestaan huolimatta pettymys. Mehuisaa ja ohutta, höh.
Suositellaanko vegaaneille: Ilman muuta.
466 Columbus Avenue, New York
(Btwn 82nd & 83rd)
Ma-pe 11-22
La 11-22.30
Su 11-21.30
http://www.blossomnyc.com/site/
On aika syödä välillä pikkaisen hienommin, tai ainakin kalliimmin. Ja muualla kuin East Villagen liepeillä.
Oikeastaan Upper West Siden Cafe Blossom nyt vaan sattuu sopimaan reiteillemme. Bongaamme Vegan Guide To New Yorkista ensin maineikkaamman Blossom Restaurantin, mutta se on vähän toisaalla. Saman porukan omistama sisarpaikka Cafe Blossom on sen sijaan koko lailla lähellä keskuspuistokävelymme huipentavaa Rosemary´s Babyn taloa (jonka edessä John Lennon muuten ammuttiin - ja jossa Yoko Ono yhä asuu).
Blossom Restaurant vaikuttaa kuvien ja kuvausten perusteella kovin tunnelmalliselta. Cafe Blossom taas on atmosfääriltään harmi kyllä aika perus. Pelkistetty, tyylikäs, ihan miellyttävä, erinomainen palvelu kyllä.
Paikan linja on organic vegan cuisine – kaikki on vegaanista, luonnonmukaista ja osittain lähellä jopa jotain haute cuisinea / fine diningia. Sitäkin huvittavampaa on, että 21 dollarin hintainen pääruokani muistuttaa elävästi vanhasta kunnon läskisoosista!
Älkää käsittäkö väärin: Seitan marsala on oikein maistuvaa, mutta perunamuusin ja pehmeänlihaisien seitan-leikkeiden yhdistelmässä nyt vain on jotakin lapsuuden lihansyöntikokemuksiin palauttavaa.
Hyvä annos joka tapauksessa ja rohkeassa, jopa brutaalissa yksinkertaisuudessaan aivan muuta kuin mikään mitä olen tällä reissulla syönyt.
Alkuruokia kehutaan vegaanioppaassamme kovasti, eikä syyttä. Crostini tapas on yhtä kuin bruschettaa hummuksen ja pinaattipähkinäpeston kanssa. Varsinkin jälkimmäinen vie kielen mennessään.
Koska Cafe Blossom on ihan kunnon ravintola, täällä on tietenkin hyvät valikoimat viiniä. Kalifornialainen zinfandel on kuitenkin kalifornialaisuudestaan ja zinfandeliudestaan huolimatta pettymys. Mehuisaa ja ohutta, höh.
Suositellaanko vegaaneille: Ilman muuta.
466 Columbus Avenue, New York
(Btwn 82nd & 83rd)
Ma-pe 11-22
La 11-22.30
Su 11-21.30
http://www.blossomnyc.com/site/
Kate´s Joint, New York, 25.6 ja 27.6
MANU:
Olen ollut ennen tätä reissua Yhdysvalloissa kaksi kertaa. Molemmat ovat olleet työmatkoja, molemmat viime talvena. Näiden reissujen aikana elin siis häpeällistä ei-vegaanista välikauttani (tämä kausi siis oli vuodesta 2008 alkuvuoteen 2010).
Aiemmilla matkoilla ehdin ihastua amerikkalaiseen, läpeensä epäterveelliseen aamiaiseen. Sellaiseen, jota saa perus-dinerista jossa on punaiset nahkasohvat, jossa tarjoilija kantaa pöytään jatkuvasti lisää liian laihaa kahvia, pyytämättä. Nämä rasvaiset aamupalat munakkaineen ja ranskanperunoineen ovat amerikkalaista kulttuuria ja opin omalla tavallani rakastamaan niitä.
Kate´s Joint on ratkaisu tällaisen kaman kaipuuseen. Paikka on enemmän ruhjuisen rockbaarin kuin aidon dinerin näköinen, eikä ruokalista ole kokonaisuudessaan vegaaninen – vegetaristinen kylläkin. Vegaanivaihtohtoja on kuitenkin yllin kyllin, ja monessa nettiarvostelussa huomioitu epäkohta on korjattu; Kate´sin vegaanijuustoissa ei paikan ilmoituksen mukaan enää ole kaseiinia.
Rakastun jo ovella. Aamiainen tarjotaan puolesta päivästä alkaen! Täällä soi The Sonics! Tarpeeksi lujalla!
Tilaan annoksen, joka on niin lähellä diner-mättöä kuin vegaani voi päästä, tofukokkelia hash brown –tyyppisten perunoiden, siis eräänlaisten paistinperunoiden, runsaan ketsupin, salaatin ja vielä foccaccia-leivän kanssa.
Voi kuulostaa paljolta, mutta annos on itse asiassa pikkaisen pieni. Herkullinen se joka tapauksessa on, ja palvelukin on ystävällistä, vaikkakin santsikahvia tuodaan vähän kitsaasti ja hitaasti.
En silti voi väittää, että syötyäni olisi vielä varsinainen nälkä. Tilaan siltikin jälkkäriksi vielä pannukakut, koska olen päättänyt niin. Ihanaa, kuohkeaa amerikkalaista pannukakkua saankin! Olen aivan varma, että pannari menisi täydestä kelle tahansa perusjenkille.
Käymme Kate´sissa vielä uudestaan, paria päivää myöhemmin, illalla. Tilaamani tofuburgeri ranskanperunoilla onkin nyt paitsi maukas, myös valtava. Hyvä kun jaksan kokonaan syödäkään.
Kate´s Jointissa on myös mainio valikoima paikallisia pienpanimo-oluita, joista henkilökunta auliisti kertoilee. Pidän.
JULLE:
Päivä oli alkanut pienellä kärttyisyydellä, mutta päätimme selvittää erimielisyydet läheisessä puistossa ennen aamiaiselle menemistä. Mielestämme ruokaa tulee kunnioittaa sen verran, ettei kiukkuisena pöytään istuta.
Puistosessio oli varmasti hyvä varotoimenpide, mutta luulenpa, että eripura olisi haihtunut Alphabet Cityn kosteaan ilmaan viimeistään siinä vaiheessa, kun astuessamme Kate's Jointiin sisään meitä tervehti The Sonicsin räkäinen soundi.
Vegan Guide to New York Cityssä Kate's Jointia mainostettiin 50-luvun dinerina.
Ravintolassa ei kuitenkaan ollut jälkeäkään sitä viimeisen päälle harkittua American graffiti-tunnelmaa, jota eurooppalaisissa Amerikan-dinereissa pyritään jäljittelemään kromipinnoin ja punaisin sohvin. Kate's Joint viehätti pelkistetyllä, mutta lämpimällä tyylillään.
Aamiaiseksi oli valittavana monta erilaista perusmättöä, joista päädyin klassiseen scrambled tofu & home fries -annokseen. Satsiin kuului myös salaattia ja paahtoleipää. Jälleen kerran pelkäsin, että tämä kaikki ei minulle riittäisi, joten tilasin vielä varmuuden vuoksi pienen vasullisen salsaa. Perusjuomat, eli vastapuristettu appelsiinimehu ja pohjaton kannu kahvia kuuluivat luonnollisesti tilaukseeni myös.
Yksinkertainen hiilihydraattipläjäys oli juuri sitä, mitä kaipasinkin: täyttävä ja maittava. Salsa oli tosin hieman liian tulista makuuni, mutta Manu hoiteli senkin pois pöydältä pyörimästä.
Vannoimme tulevamme tänne aamiaiselle kaikkina jäljellä olevina aamuina, mutta valitettavasti aikataulumme päättivät puolestamme toisin.
Onneksi sentään illalliselle vielä ehdittiin.
En alkanut illallisellakaan kikkailemaan ruokavalinnoissani, vaan valitsin rehtiä amerikkalaista perusruokaa. Tai voihan olla, että keskilännen Joen mielestä burger, joka koostuu grillatusta tofupihvistä ja salaatista täysjyväsämpylöiden välissä ei täyttäisi amerikkalaisen perussapuskan kriteereitä. Mutta iso annos rasvaisia ranskalaisia perunoita olisi varmasti kelvannut - ja riittänyt - Joellekin.
Burger oli hyvä, mutta ei mitenkään tajuntaa räjäyttävä. Sen verran tuhti se oli, etten jaksanut aivan loppuun sitä syödä.
Illan musiikkivalikoima oli maltillisempi ja monipuolisempi kattaen pieniä hittejä ja rariteetteja 70-80-lukujen marginaalimusiikkitarjonnasta.
Kate's joint toimii tunnelmallisena illallispaikkana, jonne on varmasti helppo viedä seuralaisensa vaikkapa ensimmäisille treffeille, jos pelkää riskienottoa eikä ole aivan varma, minkä sortin ravinnosta toinen pitää. Katen tarjoamalla mutkattomalla ja maukkaalla kasvis- ja vegaaniruoalla hurmaa varmasti helposti sekasyöjänkin.
Ja nyt kun palasin takaisin maan päälle ja Puotilaan, niin olisihan se tarkemmin ajatellen melko uhkarohkeaa sopia ekat treffit New Yorkiin.
Suositellaanko vegaaneille: Mitä vahvimmin, mitä vahvimmin.
58 Avenue B, New York NY 10009
(on 4th Street)
Ma-to 10-23
Pe-la 10-02
Su 10-23
http://www.myspace.com/katesjoint
Bistro Artesana, Helsinki, 26.9.
MANU: Höh. Ei tämän näin pitänyt mennä.
Sörnäisten uudesta vegaanibistrosta on kuultu jo kehuja, ja tottahan se halutaan testata ensitilassa. Sunnuntaibrunssi sopii elokuvafestivaaliaikatauluumme hyvin ja kiihkomme vain kasvaa kun luemme netistä, että tänään brunssin teemana on
”Ameriikansuomalaiset, eli perinteisen Brunssin antimia suomalaisilla raaka-aineilla valmistettuna
Tarjoamme noutopöydästä muffineja, vohveleita, salaatteja, voisarvia, briosseja, hedelmiä ja jälkiruokaa. Mukaan mahdutamme myös raakasuklaata ja elävän ravinnon kakkua!”
Miten hyvältä tuo kuulostaakaan!
Artesana on sunnuntaisin auki neljään saakka. Saavumme sydämet sykkien ovelle kello 14.30. Paikka näyttää viihtyisältä, ja ilahduttavan suositulta.
Mutta sitten: ”valitettavasti meillä ei oikein ole enää mitään.”
Mitä tämä nyt on? Sulkemisaika ei ole vielä lähelläkään, ja ruokaa ei enää saa?? Pettymykseni on raivokohtauksen rajamailla. En käsitä tällaista. Miksei saa? Miksette tee lisää? Haluan ruokaa!
Poistumme syömään muualle.
Iltaan asti mietittyänikään en pysty antamaan sympatiapisteitä paikan luomuvegaanilinjasta, jos sieltä ei saa ostaa ruokaa sen aukioloaikana. Saatan hyvin olla urbaani, itsekeskeinen, pikkujutuista nillittävä hedonisti ja tärkeilevä ravintolabloggaaja, mutta minusta ravintola ei voi toimia näin.
Enpä tiedä koska tulee kokeiltua uudestaan. Varmaan joskus tässä kumminkin.
Suositellaanko vegaaneille: Olen varma, että ruoka on hyvää. Tämän nimenomaisen kokemuksen perusteella ei suositella sulkemisajan vähänkään häämöttäessä. Mutta testaamme uudestaan.
Kulmavuorenkatu 2
00500 Helsinki
Ma-pe 10.30 – 15.30
Su 11-16
http://www.bistro-artesana.fi/
Sörnäisten uudesta vegaanibistrosta on kuultu jo kehuja, ja tottahan se halutaan testata ensitilassa. Sunnuntaibrunssi sopii elokuvafestivaaliaikatauluumme hyvin ja kiihkomme vain kasvaa kun luemme netistä, että tänään brunssin teemana on
”Ameriikansuomalaiset, eli perinteisen Brunssin antimia suomalaisilla raaka-aineilla valmistettuna
Tarjoamme noutopöydästä muffineja, vohveleita, salaatteja, voisarvia, briosseja, hedelmiä ja jälkiruokaa. Mukaan mahdutamme myös raakasuklaata ja elävän ravinnon kakkua!”
Miten hyvältä tuo kuulostaakaan!
Artesana on sunnuntaisin auki neljään saakka. Saavumme sydämet sykkien ovelle kello 14.30. Paikka näyttää viihtyisältä, ja ilahduttavan suositulta.
Mutta sitten: ”valitettavasti meillä ei oikein ole enää mitään.”
Mitä tämä nyt on? Sulkemisaika ei ole vielä lähelläkään, ja ruokaa ei enää saa?? Pettymykseni on raivokohtauksen rajamailla. En käsitä tällaista. Miksei saa? Miksette tee lisää? Haluan ruokaa!
Poistumme syömään muualle.
Iltaan asti mietittyänikään en pysty antamaan sympatiapisteitä paikan luomuvegaanilinjasta, jos sieltä ei saa ostaa ruokaa sen aukioloaikana. Saatan hyvin olla urbaani, itsekeskeinen, pikkujutuista nillittävä hedonisti ja tärkeilevä ravintolabloggaaja, mutta minusta ravintola ei voi toimia näin.
Enpä tiedä koska tulee kokeiltua uudestaan. Varmaan joskus tässä kumminkin.
Suositellaanko vegaaneille: Olen varma, että ruoka on hyvää. Tämän nimenomaisen kokemuksen perusteella ei suositella sulkemisajan vähänkään häämöttäessä. Mutta testaamme uudestaan.
Kulmavuorenkatu 2
00500 Helsinki
Ma-pe 10.30 – 15.30
Su 11-16
http://www.bistro-artesana.fi/
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Vegemesta, Helsinki, 30.8.
MANU: Lukeekohan tätä meidän blogiamme muuten monikaan vegaani?
Jos lukee ja jos Helsingissä asuu, niin varmasti on tullut Vaasankadun kasviskioskissa käytyä.
Lukeekohan tätä meidän blogiamme muuten monikaan?
Ei tietenkään tarvitse olla tällainen ruokavammainen Vegemestan tietääkseen. Paikan hampurilaisia sai yhdessä vaiheessa Loosesta (kuulemma eivät menneet kaupaksi, siksi ei enää saa). Kampin toimipiste kaatui mystisesti jo ennen aloittamistaan, mutta nythän Vegemestalle on varmistunut nykyistä isompi tila Pikku Roban ja Kasarmikadun risteyksestä. Se aukeaa ensi vapun aikoihin.
Isompi tila on hieno uutinen, Vaasankadun Vegemestassahan ei ole asiakaspaikkoja oikein ollenkaan, mikä kyllä karsii tällaisen meidänlaisemme vanhemman herrasväen käyntejä varsin tehokkaasti.
Elokuun lopun perjantai-iltana olemme olleet suoraan töiden jälkeen pienellä mutta tehokkaalla baarikierroksella. Osumme Vegemestaan hyvään aikaan. Jonoa ei ole, eikä muita asiakkaitakaan. Onnistumme luomaan ”asiakaspaikan” kylmäkaapin ja ikkunan väliin, siinä on pari matalaa tuolia joilla voi ainakin istua. Heti kohta meidän jälkeemme tiskille on - äärimmäisen mieltäylentävästi – nuorisoa jonoksi asti. Kun lähdemme, heitä istuu elokuisessa illassa syömässä lähistön rappusilla ja kaduilla.
Kaipaan ravintolaltani mukavuutta ja suosin harvoin take away –ruokaa. Varmasti pieni liiketila on kuitenkin ollut osatekijä arvokkaan paikan jatkuvuudessa.
Ja Helsingiltäni haluan NIMENOMAAN tätä, ajatelkaa nyt: Elokuinen ilta Sörnäisissä, nuoriso istuu kadulla syömässä tofupurilaisia. Onko mitään romanttisempaa?
Ruokahan täällä on erinomaista, vaikken jonkin ihmeellisen vatsapöpön takia jaksakaan Kuuma kaipuu –nimistä annostani läheskään kokonaan. Iso se onkin, hyvä! Ja hieno. Kikherneistä on leivottu hiukan falafelin tapaisia pullia, jotka kuitenkin sitten ilmeisesti maustamiseltaan eroavat falafelista. Kylkeen pilkotaan ja paistetaan ihan silmiemme edessä yrttiperunoita. Salaatti on vähän tavanomainen salaatinlehtiä ja tomaattia –ratkaisu, mutta kik-pullien ohessa tuleva munakoiso-paprikakastike on harvinainen ja hyvä veto näillä leveysasteilla.
Kylmäkaapista sai vielä ihanan raikasta ginger alea.
Kiitos ruoasta. Kiitos tästä paikasta.
Suositellaanko vegaaneille: Ehdottoman vahvasti
Vaasankatu 6
00500 Helsinki
Ma-to 11-24
pe 11-04
la 12-04
su 14-18
http://www.vegemesta.com/
Jos lukee ja jos Helsingissä asuu, niin varmasti on tullut Vaasankadun kasviskioskissa käytyä.
Lukeekohan tätä meidän blogiamme muuten monikaan?
Ei tietenkään tarvitse olla tällainen ruokavammainen Vegemestan tietääkseen. Paikan hampurilaisia sai yhdessä vaiheessa Loosesta (kuulemma eivät menneet kaupaksi, siksi ei enää saa). Kampin toimipiste kaatui mystisesti jo ennen aloittamistaan, mutta nythän Vegemestalle on varmistunut nykyistä isompi tila Pikku Roban ja Kasarmikadun risteyksestä. Se aukeaa ensi vapun aikoihin.
Isompi tila on hieno uutinen, Vaasankadun Vegemestassahan ei ole asiakaspaikkoja oikein ollenkaan, mikä kyllä karsii tällaisen meidänlaisemme vanhemman herrasväen käyntejä varsin tehokkaasti.
Elokuun lopun perjantai-iltana olemme olleet suoraan töiden jälkeen pienellä mutta tehokkaalla baarikierroksella. Osumme Vegemestaan hyvään aikaan. Jonoa ei ole, eikä muita asiakkaitakaan. Onnistumme luomaan ”asiakaspaikan” kylmäkaapin ja ikkunan väliin, siinä on pari matalaa tuolia joilla voi ainakin istua. Heti kohta meidän jälkeemme tiskille on - äärimmäisen mieltäylentävästi – nuorisoa jonoksi asti. Kun lähdemme, heitä istuu elokuisessa illassa syömässä lähistön rappusilla ja kaduilla.
Kaipaan ravintolaltani mukavuutta ja suosin harvoin take away –ruokaa. Varmasti pieni liiketila on kuitenkin ollut osatekijä arvokkaan paikan jatkuvuudessa.
Ja Helsingiltäni haluan NIMENOMAAN tätä, ajatelkaa nyt: Elokuinen ilta Sörnäisissä, nuoriso istuu kadulla syömässä tofupurilaisia. Onko mitään romanttisempaa?
Ruokahan täällä on erinomaista, vaikken jonkin ihmeellisen vatsapöpön takia jaksakaan Kuuma kaipuu –nimistä annostani läheskään kokonaan. Iso se onkin, hyvä! Ja hieno. Kikherneistä on leivottu hiukan falafelin tapaisia pullia, jotka kuitenkin sitten ilmeisesti maustamiseltaan eroavat falafelista. Kylkeen pilkotaan ja paistetaan ihan silmiemme edessä yrttiperunoita. Salaatti on vähän tavanomainen salaatinlehtiä ja tomaattia –ratkaisu, mutta kik-pullien ohessa tuleva munakoiso-paprikakastike on harvinainen ja hyvä veto näillä leveysasteilla.
Kylmäkaapista sai vielä ihanan raikasta ginger alea.
Kiitos ruoasta. Kiitos tästä paikasta.
Suositellaanko vegaaneille: Ehdottoman vahvasti
Vaasankatu 6
00500 Helsinki
Ma-to 11-24
pe 11-04
la 12-04
su 14-18
http://www.vegemesta.com/
lauantai 18. syyskuuta 2010
Phung Thu, Valkeakoski, 31.7.
MANU: Julle on Valkeakoskelta kotoisin. Hänen vanhempansa ja veljensä on haudattu sinne
Valkeakoskella on Työväen musiikkitapahtuma. Siellä esiintyy mahtava Them Bird Things –yhtye.
Bussimatka Valkeakoskelle tekee nälkäiseksi.
Siinä kai syyt siihen, että istumme vastapäätä Valkeakosken linja-autoasemaa, geneerisesti sisustetussa kinalaisessa ravintolassa. Olemme oikeastaan pikkaisen pettyneitä, sillä tässä on Jullen mukaan aiemmin ollut vietnamilainen.
No, ei sitä kinuskiakaan nykyään niin usein tule syöneeksi. Annoksessani on tofua, bambunversoja ja sipulia. Se näyttää tuossa kuvassa aivan kauhealta ja harmaalta, mutta on oikeassa elämässä todella hyvää. Pidän varsinkin siitä, että on käytetty hyvää, kiinteää tofua.
Palvelu on todella ystävällistä ja huomaavaista. Kielimuurista meinaa kuitenkin tulla ongelma, kun yritämme selittää ilmeisen kiinalaiselle naisihmiselle, ettei ruokaa haluta mitään eläinperäistä. Jälleen kerran joudumme syömään hiukan epäileväisen olon vallassa.
Tai näin ajattelemme, mutta kaikki unohtuu kun ruoat tuodaan pöytään. Ne toimitetaan kuvassa näkyvällä lautasella, kiehuvana! Hieno, mieleen jäävä ja ainakin Suomen kinuskiravintoloissa harvinainen tapa tuoda ruokaan spesiaalin tuntua. ´
Ruoassa ei ole matoja, vaikka kuvaa katsoessa siltä näyttääkin.
Ruokakuvaus, vaikea laji.
Syöminen, helppo laji.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
Apiankatu 3, 37600 Valkeakoski
Sivuraide, Helsinki, 20.7
MANU: Pressikortilla pääsee kaksi aikuista kerran kesässä ilmaiseksi Linnanmäelle.
Miksikö? Ei mitään käsitystä, mutta hyvä näin.
Olemme pyörineet lähinnä lasten laitteissa tuntitolkulla. Pitää syödä.
Julle on lähtenyt huvihulinasta jossain vaiheessa asioille, ja on juuri väärällä suunnalla Silvopleehen nähden. Otsonkin tekee mieli ranskalaisia, taas. Helle on varmastikin pehmittänyt pääni, sillä suostun jättämään Silvopleen toiseen kertaan, ja lähtemään taas falafel-ranskiksille.
Mutta mikäs siinä. Hyvähän se on, että lapsenikin kokee vähän Sörnäisten kurvin rouheaa pubi-ilmapiiriä. Yhdenlainen huvipuistohan sekin parhaimmillaan on, tai ainakin kummitusjuna.
Sitä paitsi Sivuraiteesta saa puoli litraa ruokajuomaa halvalla.
Viime viikon nuivaan Kampin pippuri –kokemukseen verrattuna meininki on erinomainen. Todella ystävällinen tarjoilija tietää ilman muuta millainen on vegaaninen annos, onhan täältä jo vuosikaudet saanut soijarouheella päällystettyä (ihan hyvää) vegaanipizzaakin.
Ruoka on tavanomainen, mutta kyllä pullissa tuoretta kuohkeutta on. Poikanikin suostuu syömään falapullia tavallista helpommin, siis ei pelkkiä herkkuranskiksia. Ilmapiiri on rauhallinen ja leppoisa kuin perheravintolassa konsanaan.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllähän tätä voi
Hämeentie 54
00500 Helsinki
Ma-to 10.30-23
Pe-la 10.30-02
Su 10.30-23
http://www.sivuraide.fi/
Miksikö? Ei mitään käsitystä, mutta hyvä näin.
Olemme pyörineet lähinnä lasten laitteissa tuntitolkulla. Pitää syödä.
Julle on lähtenyt huvihulinasta jossain vaiheessa asioille, ja on juuri väärällä suunnalla Silvopleehen nähden. Otsonkin tekee mieli ranskalaisia, taas. Helle on varmastikin pehmittänyt pääni, sillä suostun jättämään Silvopleen toiseen kertaan, ja lähtemään taas falafel-ranskiksille.
Mutta mikäs siinä. Hyvähän se on, että lapsenikin kokee vähän Sörnäisten kurvin rouheaa pubi-ilmapiiriä. Yhdenlainen huvipuistohan sekin parhaimmillaan on, tai ainakin kummitusjuna.
Sitä paitsi Sivuraiteesta saa puoli litraa ruokajuomaa halvalla.
Viime viikon nuivaan Kampin pippuri –kokemukseen verrattuna meininki on erinomainen. Todella ystävällinen tarjoilija tietää ilman muuta millainen on vegaaninen annos, onhan täältä jo vuosikaudet saanut soijarouheella päällystettyä (ihan hyvää) vegaanipizzaakin.
Ruoka on tavanomainen, mutta kyllä pullissa tuoretta kuohkeutta on. Poikanikin suostuu syömään falapullia tavallista helpommin, siis ei pelkkiä herkkuranskiksia. Ilmapiiri on rauhallinen ja leppoisa kuin perheravintolassa konsanaan.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllähän tätä voi
Hämeentie 54
00500 Helsinki
Ma-to 10.30-23
Pe-la 10.30-02
Su 10.30-23
http://www.sivuraide.fi/
perjantai 17. syyskuuta 2010
Kampin pippuri, Helsinki, 15.7.
MANU: Amerikan vegaanitaivaasta on sitten palattu. Lasku kammottavan helteiseen Helsinkiin voisi olla pehmeämpikin.
On torstai, toinen päivä paluumme jälkeen. Minulla ja 5-vuotiaalla pojallani on aikaa tapettavana ennen kuin lähdemme Vantaalle katsomaan Hongan räpellystä euro-ottelussaan. Otson tekee mieli ranskalaisia perunoita. Hyvä on, rautatieaseman lähellä, Aikataloa vastapäätä on ainakin falafelravintola Kampin pippuri.
Kampin pippurista on nyt huonoja ja keskinkertaisia uutisia.
Keskinkertaiset ensin: falafelpullat lohkoperunoilla on falafelpullat lohkoperunoilla. En usko, että erottaisin sinänsä ihan hyviä pullia, pakaste-lohkiksia ja tomaatti-kurkku-kaali –salaattia sokkotestissä mistään muusta falafelpaikasta. Toisin sanoen tämä on ihan hyvää käyttösafkaa, muttei totisesti muuta.
Sitten ne huonot uutiset. Tilaan annokseni huolelliseti 1) ilman salaatinkastiketta, jossa on maitoa ja 2) ilman jogurttikastiketta. Myyjä-kokki vaikuttaa ymmärtävän tilaukseni.
Kun annos tulee, siinä on molempia kastikkeita.
Nyt olen anteeksiantamattoman lepsu. Hämmästyn niin suuresti (muistakaa, olen viettänyt kolme viikkoa vegaanien taivaassa!), että en mene valittamaan. Syön ne kohdat, missä ei ole kastikkeita. Ärsyttää. En tätä kirjoittaessakaan ymmärrä, miksen sanonut myyjälle mitään. Vaikka kai noin simppelin toiveen voisi saada kerralla oikeinkin.
Suositellaanko vegaaneille: Ei tämän perusteella.
Ateneuminkuja 2 A
00100 Helsinki
Ma-to 10-22
Pe-La 10-05
Su 10-22
http://www.kampinpippuri.fi/
On torstai, toinen päivä paluumme jälkeen. Minulla ja 5-vuotiaalla pojallani on aikaa tapettavana ennen kuin lähdemme Vantaalle katsomaan Hongan räpellystä euro-ottelussaan. Otson tekee mieli ranskalaisia perunoita. Hyvä on, rautatieaseman lähellä, Aikataloa vastapäätä on ainakin falafelravintola Kampin pippuri.
Kampin pippurista on nyt huonoja ja keskinkertaisia uutisia.
Keskinkertaiset ensin: falafelpullat lohkoperunoilla on falafelpullat lohkoperunoilla. En usko, että erottaisin sinänsä ihan hyviä pullia, pakaste-lohkiksia ja tomaatti-kurkku-kaali –salaattia sokkotestissä mistään muusta falafelpaikasta. Toisin sanoen tämä on ihan hyvää käyttösafkaa, muttei totisesti muuta.
Sitten ne huonot uutiset. Tilaan annokseni huolelliseti 1) ilman salaatinkastiketta, jossa on maitoa ja 2) ilman jogurttikastiketta. Myyjä-kokki vaikuttaa ymmärtävän tilaukseni.
Kun annos tulee, siinä on molempia kastikkeita.
Nyt olen anteeksiantamattoman lepsu. Hämmästyn niin suuresti (muistakaa, olen viettänyt kolme viikkoa vegaanien taivaassa!), että en mene valittamaan. Syön ne kohdat, missä ei ole kastikkeita. Ärsyttää. En tätä kirjoittaessakaan ymmärrä, miksen sanonut myyjälle mitään. Vaikka kai noin simppelin toiveen voisi saada kerralla oikeinkin.
Suositellaanko vegaaneille: Ei tämän perusteella.
Ateneuminkuja 2 A
00100 Helsinki
Ma-to 10-22
Pe-La 10-05
Su 10-22
http://www.kampinpippuri.fi/
Rockin´ Raw, New York, 24.6.
MANU: Live-vegan-raw-organic-peruvian-new-orleanian-creole-cuisine-with-soul-from-williamsburg-brooklyn-to-you.
No, siinähän se tulikin.
Näin sattuvasti määrittelee itsensä Williamsburgin aarteisiin kuuluva, pelkkää vegaanista elävää ravintoa tarjoava ihanuus.
Elävä ravinto, niin.
Sehän on tällaiselle olutjunttivegaanille kuin soijanakki rekkamiehelle. Epäilyttävää rehunmussuttajien touhua. Siksi olen jotenkin melko ärtynyt, kun jäämme taksista (emme me taksilla New Yorkissa paljonkaan aja – me vain eksyimme Brooklynissa aivan täysin) nimenomaan Rockin´ Raw`n osoitteessa. Tajuan mielestäni ”liian myöhään”, että se on nyt sitä ituhippien ruokaa sitten luvassa, saatana.
Onneksi Rockin´ Raw sulattaa paksupäisimmänkin idiootin sydämen.
Ensiksikin on ainutlaatuinen miljöö: Jos vain menette kesällä, kannattaa kävellä ravintolan läpi suoraan uskomattoman idylliseen, rehevään ja suojaiseen pikku puutarhaan, joka on rauhallinen keidas keskellä, no, muutenkin aika rauhallista sivukatua mutta kuitenkin. Viihtyisämpää saa hakea. Kuin olisi jonkun tyypin takapihalla!
Toiseksi, ruoka on erinomaista ja palvelu todella ystävällistä. Tarjoilija on nuori punkahtava hipsteri, jonka mielestä kaikki mitä teemme tai sanomme on ”Awesome.” Erityisen awesome ovat valintamme ruokalistasta ja tämä blogi.
Awesome-mies kertoo myös että kyllähän täältä viiniä ja oluttakin saa. Sangria on vielä eilistä Angelica Kitcheniäkin raikkaampaa. En ole muistanut laittaa ylös tilaamamme blonde alen ja IPA:n merkkejä, mutta hyviä ovat nekin. Paikka suorastaan mainostaa oluitaan! Hyvä! Juuri näin!
Itse ruoka onkin sitten varmasta super-super-super-terveellisyydestään huolimatta aivan saatanallisen maistuvaa New Orleans –versiointia. Otamme alkupalaksi jakaaksemme pelkkiä kahdenlaisia lastuja, soul chipsejä ja yam chipsejä – kai me ajattelemme että ne sopivat hyvin oluen kanssa. Niin kuin sopivatkin. Edelliset ovat tehty pellavansiemenistä, jälkimmäiset jamssista ja molemmat ovat pienistä epäilyistämme huolimatta erinomaisia.
Otan pääruoaksi BBQ Super Food Mushroom Platen, koska kuka nyt voisi olla tuonnimistä annosta ottamatta. Viimeistään nyt minulle todistetaan, että elävä ravinto voi olla sekä hyvää että rekkamieskelpoista syötävää. Siinä on sieniä ”dekadenteimmassa mahdollisessa” BBQ-kastikkeessa, vihanneksien, riisin ja kukkakaalin kera. Annos on todella tujusti maustettu, ja 15 dollarin hintaankin nähden loistava.
Rockin´ Raw onnistuu itse asiassa täysin mahdottomassa silmänkääntötempussa. Ruoka on yhtä aikaa äärimmäisen terveellistä, annokset pienehköjä ja hintavia - mutta silti tämä on uskottavasti rasvaista ja täyttävää etelävaltioiden finger food-soul food –vedätystä!
Todella suosittelemisen arvoinen paikka sekä miljöön että mistään muualta löytymättömän sapuskan puolesta.
Julle:
Etsimme jo New Yorkin karttaakin tärkeämmäksi tulleesta Vegan Guide to New Yorkista lounaspaikkaa, joka sijaitsisi Brooklynin Williamsburgissa, lähellä keikkapaikkaa, jonne olisimme illalla menossa fiilistelmään Au Revoir Simonea.
Brooklynin houkuttelevasta ravintolatarjonnasta Rockin' Raw vaikutti sijaintinsa puolesta täydelliseltä.
Ensin vain täytyisi päästä sinne.
Olimme lukeneet matkaoppaasta, että New Yorkissa on aivan turha olettaa saavansa taksikyytiä neljän ja kuuden välillä. Olimme väsyneitä, nälkäisiä, turhautuneita ja karttakin muistutti jo origamia. Oli pakko yrittää saada taksi. Onnistuihan se - tosin vasta kahden minuutin ponnistelun jälkeen.
Manu todellakin vaikutti tyrmistyneeltä jäädessämme taksista pois ja tajutessaan mihin ravintolaan olimme päätyneet. Mielestäni olimme tehneet päätöksen täydessä yhteisymmärryksessä, mutta mahdollista toki on, että hän oli lukenut kirjan arviosta ainoastaan kohdan, jossa ylistetään Rockin' Raw'n Cucumber mojitoja.
Raakaravinto. Se tuntui nyt olevan kynnys joka täytyi kohdata ja ylittää. Muutaman raa'an suomalaisen sanan se Manulta vaati, mutta muuten ennakkoluulot unohtuivat ylittäessämme ravintolan kynnyksen .
Nähdessäni Rockin' Raw'n satumaisen vehreän takapihan ainakin minä olisin tyytynyt vaikka raakaan perunaan (jotka kylläkin olivat kuusivuotiaan Jullen suurinta herkkua)
Mutta mitä valita toinen toistaan herkullisemmalta kuulostavista perulais-souldfoodannoksista? Päätöksen tekoa ei helpottanut tietoisuus siitä, että emme ehkä enää koskaan voisi palata tähän eedeniin.
.
Suuri osa pääruuista sisälsi sieniä. Koska en ainakaan vielä ole sienten suuri ystävä, pyrin valitsemaan ruuan jossa niillä olisi sivu- tai vielä paremmin statistirooli.
Suosittu perulainen ruokalaji Tacu-tacu voitti eksoottisuudellaan. (Tai siksi, että se kuulosti Tiki-baarin drinkiltä).
Rockin' raw'n versio sisälsi villiriisiä, turnipsimaista jicamaa, saksanpähkinöitä, seesaminsiemeniä ja sieniä. Annos tarjoiltiin banaanin lähiserkun plantainien ja rapeiden vihreiden vihreyksien kera. Tarjoilijan suosituksesta tilasin annoksen kruunuksi maailman ensimmäiseksi väitetyn raakaravinto-vegaanisen "paistetun munan". Kyllä se kivasti annokseeni sopikin, mutta erityispisteet sympaattisen sarjakuvamaisesta ulkonäöstä. "Munan" valmistukseen on menun mukaan käytetty ainakin kesäkurpitsaa ja kurkumaa.
Mikäpä siinä oli herkutellessa lintujen laulaessa, puista roikkuvien helminauhojen alla. Siinä oli hyvä. Emme enää viitanneet nauttimaamme ruokaan raakaravintona - tai edes ravintona. Miten mikään niin hyvä voisi olla ravitsevaa ja terveellistä?
Vastoin Manun pelkoa ruoka tyydytti nälkämme. Jopa siinä määrin, että emme vaivautuneet edes vilkaisemaan jälkiruokalistaa. Sekös nyt vähän harmittaa, sillä valikoimasta olisi löytynyt torttua, kakkua, keksejä, vanukasta vaativimmankin herkkusuun makuun. Laventeli-vanilja - tai cookies & cream -pirtelön huolisin tähän eteeni myös.
En minä tiedä oliko se tarjoilija hipsteri, mutta meidän silmissämme jokainen brooklyniläinen pillifarkkuinen ja flanellipaitainen nuorukainen näytti ironiselta metsurilta. Ihan vilpittömän oloisesti se kylläkin tuntui kaikkia valintojamme arvostavan.
Ja niin muuten arvostimme mekin.
Suositellaanko vegaaneille: Vegaaneille, kaikille, aina. Awesome.
178 North 8th Street, Brooklyn New York 11211
http://www.rockinraw.com/
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Pizza Pi, Seattle 10.7.
MANU: Saatan Jullen takaisin hotellille nukkumaan tautiaan pois. Puolitoista falafelia mahassani päätän, että lähden sitten itse kaupungille – syömään. Otan bussin yliopistoalueelle eli U Districtille, sillä siellä on Veg Newsin kovasti kehuma vegaanipizzeria Pizza Pi.
Keskustan eteläpuolelta on kartalla todella pitkä matka pohjoispuolen kampuskaduille, mutta Seattlessapa kaupungin bussit sujahtavat keskustan alitse todella kokemisen arvoisia (paitsi jos on vähänkään pahemmin ahtaanpaikankammoinen) kapeita tunneleita pitkin, paljon metrotunnelia pienempää putkea siis.
Olen University Waylla parissakymmenessä minuutissa.
Uuh, en ole yhtään nälkäinen, mutta ei auta, syömäänhän tänne Amerikkaan on tultu. Amerikkalaisetkin syövät paljon. Ja Hyvään kurkkuun täytyy saada juttuja.
Pizza Pi on lievä pettymys, ja jälkeenpäin ajatellen University Wayn lukuisista vegaanipaikoista olisi pitänyt sittenkin valita joku muu. Paikka on ankea kuin mikä, ja palvelukin aikas lailla poissaolevaa, lähes töykeää.
No, täällä sitten pizzat saa ihan kokonaisina, kuten jo New Yorkin slice-taivas Viva Herbalissa peräänkuulutin. Otetaan sitten iso tuollainen kaksitoistatuumainen saman tien, päätän. En tiedä miksi.
Perverssi mielenkiintoni kohdistuu tofumakkaralla päällystettyyn Phoni-pepperoniin. Mielestäni tilaan sen jollain uunissa sulavaksi mainostetulla vegaanijuustolla (ei kuitenkaan ihanaisella Daiyalla, anteeksi lukija, en muista tarkemmin). Sitä ei annoksessa ole. Sen sijasta pizzassa on soijamozzarellan siivuja.
No, ihan hyviä nekin ovat ja vale-pepperoni toimii sekin ihan kohtuullisesti, vaikken itse näitä feikkilihahömpötyksiä oikein ymmärräkään. Ei tässä kuitenkaan Vivan vegaanitaivaan pizzoihin verrattuna oikein luonnetta ole.
Syön yksin ja vähän happamana. Toivon että Julle olisi ihmeparantunut jo pian tai nyt.
Joudun jättämään kolmanneksen syömättä. Olen silti niin täynnä, että oksettaa. Lähden etsimään kuulemma lähistöltä löytyvää vegaanidonitseja leipovaa Mighty O´sia. Onneksi se on kiinni.
Suositellaanko vegaaneille: Lievällä varauksella
5500 University Way NE, Seattle, WA 98105
(Between NE 55th & 56th)
Ti-Su 12-22
http://www.pizza-pi.net/about.html
Keskustan eteläpuolelta on kartalla todella pitkä matka pohjoispuolen kampuskaduille, mutta Seattlessapa kaupungin bussit sujahtavat keskustan alitse todella kokemisen arvoisia (paitsi jos on vähänkään pahemmin ahtaanpaikankammoinen) kapeita tunneleita pitkin, paljon metrotunnelia pienempää putkea siis.
Olen University Waylla parissakymmenessä minuutissa.
Uuh, en ole yhtään nälkäinen, mutta ei auta, syömäänhän tänne Amerikkaan on tultu. Amerikkalaisetkin syövät paljon. Ja Hyvään kurkkuun täytyy saada juttuja.
Pizza Pi on lievä pettymys, ja jälkeenpäin ajatellen University Wayn lukuisista vegaanipaikoista olisi pitänyt sittenkin valita joku muu. Paikka on ankea kuin mikä, ja palvelukin aikas lailla poissaolevaa, lähes töykeää.
No, täällä sitten pizzat saa ihan kokonaisina, kuten jo New Yorkin slice-taivas Viva Herbalissa peräänkuulutin. Otetaan sitten iso tuollainen kaksitoistatuumainen saman tien, päätän. En tiedä miksi.
Perverssi mielenkiintoni kohdistuu tofumakkaralla päällystettyyn Phoni-pepperoniin. Mielestäni tilaan sen jollain uunissa sulavaksi mainostetulla vegaanijuustolla (ei kuitenkaan ihanaisella Daiyalla, anteeksi lukija, en muista tarkemmin). Sitä ei annoksessa ole. Sen sijasta pizzassa on soijamozzarellan siivuja.
No, ihan hyviä nekin ovat ja vale-pepperoni toimii sekin ihan kohtuullisesti, vaikken itse näitä feikkilihahömpötyksiä oikein ymmärräkään. Ei tässä kuitenkaan Vivan vegaanitaivaan pizzoihin verrattuna oikein luonnetta ole.
Syön yksin ja vähän happamana. Toivon että Julle olisi ihmeparantunut jo pian tai nyt.
Joudun jättämään kolmanneksen syömättä. Olen silti niin täynnä, että oksettaa. Lähden etsimään kuulemma lähistöltä löytyvää vegaanidonitseja leipovaa Mighty O´sia. Onneksi se on kiinni.
Suositellaanko vegaaneille: Lievällä varauksella
5500 University Way NE, Seattle, WA 98105
(Between NE 55th & 56th)
Ti-Su 12-22
http://www.pizza-pi.net/about.html
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Mediterranean Mix, Seattle, 10.7.
MANU: Julle-raukka on saanut vuorostaan vatsataudin. Yritän saada hänet syömään edes jotakin. Sen jonkin on oltava kevyttä ja suunnilleen Chinatownin / Japantownin alueella. Siis ei liian kaukana majapaikastamme Panama Hotelista.
Törmäämme Pioneer Squaren laidalla kaamean näköiseen ja kaikkea muuta kuin kotoisaan välimerellisiä ruokakulttuureita yhdistelevään Mediterranan Mix –pikaruokapaikkaan. Myöhemmin researchia tehdessä käy ilmi, että olemme onnekkaita. Koju on lajissaan Seattlen selvästi ylistetyin.
Saan poissaolevan tuntuisesta palvelusta huolimatta noudettua meille pitafalafelit maailman ankeimmalle terassille. Likaisten muovituolien jalkoihin on isketty rumat ja räjähtäneet tennispallot. Hirvittävää.
Ruoka on kuitenkin erittäin ok.
Sitten viime falafel-purkaukseni olen antanut kertoa itselleni, että se suomalaisille tuttu fala-annos on lähinnä turkkilainen tai turkkilaisvaikutteinen, siis sellainen tomaattikastikkeella höystetty ja jogurttikastikkeella pilattu satsi.
Israelilaiset sekä libanonilaiset ja muut pohjoisafrikkalaiset ilmeisesti laittavat sinänsä ihan samojen kikherne-palleroiden oheen reilusti tahinikastiketta, persiljaa ja paljon-paljon tomaatti-kurkku-kaali –linjaa monipuolisemmin salaattia.
Mediterranean Mixin falafel on tätä jälkimmäistä eli parempaa sorttia. Varsinkin persiljaa on laitettu niin että tuntuu. Haluan tällaisia paikkoja Suomeenkin, näissä falafel on sekä parempaa että terveellisempää!
Onko paljon pyydetty? Ei ole paljoa pyydetty.
Saan syödä yli puolitoista annosta, koska Jullesta ei ole nyt syömään. Söisin vaikka kolme. Olen odottanut hyvää falafelia koko reissun. Tässä se nyt oli. Ja hei, 4.50 dollaria laaki!
205 1st Ave S, Seattle, WA 98104
(On Pioneer Square)
Ma-su 10-03
Suositellaanko vegaaneille: Ilman muuta, jos jo naapurustossa sattuu olemaan.
Törmäämme Pioneer Squaren laidalla kaamean näköiseen ja kaikkea muuta kuin kotoisaan välimerellisiä ruokakulttuureita yhdistelevään Mediterranan Mix –pikaruokapaikkaan. Myöhemmin researchia tehdessä käy ilmi, että olemme onnekkaita. Koju on lajissaan Seattlen selvästi ylistetyin.
Saan poissaolevan tuntuisesta palvelusta huolimatta noudettua meille pitafalafelit maailman ankeimmalle terassille. Likaisten muovituolien jalkoihin on isketty rumat ja räjähtäneet tennispallot. Hirvittävää.
Ruoka on kuitenkin erittäin ok.
Sitten viime falafel-purkaukseni olen antanut kertoa itselleni, että se suomalaisille tuttu fala-annos on lähinnä turkkilainen tai turkkilaisvaikutteinen, siis sellainen tomaattikastikkeella höystetty ja jogurttikastikkeella pilattu satsi.
Israelilaiset sekä libanonilaiset ja muut pohjoisafrikkalaiset ilmeisesti laittavat sinänsä ihan samojen kikherne-palleroiden oheen reilusti tahinikastiketta, persiljaa ja paljon-paljon tomaatti-kurkku-kaali –linjaa monipuolisemmin salaattia.
Mediterranean Mixin falafel on tätä jälkimmäistä eli parempaa sorttia. Varsinkin persiljaa on laitettu niin että tuntuu. Haluan tällaisia paikkoja Suomeenkin, näissä falafel on sekä parempaa että terveellisempää!
Onko paljon pyydetty? Ei ole paljoa pyydetty.
Saan syödä yli puolitoista annosta, koska Jullesta ei ole nyt syömään. Söisin vaikka kolme. Olen odottanut hyvää falafelia koko reissun. Tässä se nyt oli. Ja hei, 4.50 dollaria laaki!
205 1st Ave S, Seattle, WA 98104
(On Pioneer Square)
Ma-su 10-03
Suositellaanko vegaaneille: Ilman muuta, jos jo naapurustossa sattuu olemaan.
lauantai 11. syyskuuta 2010
Jhanjay, Seattle, 9.7.
MANU: Jullen seattlelainen ystäväpariskunta haluaisi viedä meidät illalliselle joko Cafe Floraan tai Plum Bistroon. Kuinka ollakaan, olemme ehtineet 24 Seattlessa viettämämme tunnin aikana syödä jo molemmissa (jutut tulossa piakkoin). Kiitos Veg News!
Onneksi he tietävät paljon hyviä ravintoloita. Kaupungin pohjoispuolelta löytyy huippuviihtyisä thai-paikka, joka on kaiken lisäksi kokonaan vegetaarinen. Sanomattakin on selvää, että listalla on roimasti vegaaniherkkuja – ja senkin mikä ei vegaanista ole, saa sellaiseksi helposti tuunattua.
On kivaa syödä thai-ruokaa kerrankin ilman pelkoa, että sekaan sujautetaan katkaraputahnaa.
Nytkin parhaiten jää kuitenkin mieleen alkuruoka. Lotuskukan varresta tehdyt ”ranskanperunat” ovat aivan huikea oivallus, rapeaa, rasvaista ja paljon oikeaa ranskanperunaa monipuolisemmin maistuvia. Maussa on makeutta, mutta jälkimaussa hiukan katkeruutta. Upeaa.
Hyväksi tiedetyn Fish Tale Pale Alen rinnalle otan pääruoakseni thai-vakkareihin kuuluvan punaisen curryn. Se on oikein hyvä, tuskin kuitenkaan poikkeuksellinen. Sopivan tulista iltaruokaa kyllä, ja sitruunaruohon lehdissä ei todellakaan ole pihtailtu.
Kerrassaan hyvä kokemus hienossa seurassa, tämäkin.
1718 North 45th Street, Seattle, WA 98103
(Between Densford & Wallingford)
Ma-pe 11-22
La-su 12-22
Suositellaanko vegaaneille: Toki
http://www.jhanjay.com/
Onneksi he tietävät paljon hyviä ravintoloita. Kaupungin pohjoispuolelta löytyy huippuviihtyisä thai-paikka, joka on kaiken lisäksi kokonaan vegetaarinen. Sanomattakin on selvää, että listalla on roimasti vegaaniherkkuja – ja senkin mikä ei vegaanista ole, saa sellaiseksi helposti tuunattua.
On kivaa syödä thai-ruokaa kerrankin ilman pelkoa, että sekaan sujautetaan katkaraputahnaa.
Nytkin parhaiten jää kuitenkin mieleen alkuruoka. Lotuskukan varresta tehdyt ”ranskanperunat” ovat aivan huikea oivallus, rapeaa, rasvaista ja paljon oikeaa ranskanperunaa monipuolisemmin maistuvia. Maussa on makeutta, mutta jälkimaussa hiukan katkeruutta. Upeaa.
Hyväksi tiedetyn Fish Tale Pale Alen rinnalle otan pääruoakseni thai-vakkareihin kuuluvan punaisen curryn. Se on oikein hyvä, tuskin kuitenkaan poikkeuksellinen. Sopivan tulista iltaruokaa kyllä, ja sitruunaruohon lehdissä ei todellakaan ole pihtailtu.
Kerrassaan hyvä kokemus hienossa seurassa, tämäkin.
1718 North 45th Street, Seattle, WA 98103
(Between Densford & Wallingford)
Ma-pe 11-22
La-su 12-22
Suositellaanko vegaaneille: Toki
http://www.jhanjay.com/
torstai 9. syyskuuta 2010
Tiengarden, New York, 25.6
MANU: Vähän hahmottoman aasialaisen pikaruokalan oloinen Lower East Siden pikkuravintola yllättää ainakin minut hyvinkin maukkaalla ruoalla ja todella aurinkoisella palvelulla.
Tiengarden on hiljattain uudistettu (ja kuulemma uudistuksessa paljonkin voittanut), ehkä parinkymmenen asiakaspaikan Aasia-terveysruokaravintola, jossa juomaksi ei saa mehua vahvempia aineita, mutta ruoka on hyvin maustettua, edullista, ja takuuvarmasti tuoreista aineista tehtyä.
Paikka on lisäksi täysin vegaaninen.
Otan alkupalaksi yllättävänkin rasvaiseksi paistettua, pinnalta ikään kuin leivitettyä soy bean curdia (mitenkähän tämä tulisi suomentaa?), siis soijasuikaleita. Todella hyvää, eikä ainakaan missään negatiivisessa mielessä terveysruoan makuista.
Pääruokani taas on riisin kanssa tarjoiltava Organic Spicy Tofu, todellakin kunnolla tulisessa sezuan-kastikkeessa uivista parsakaalista, porkkanasta, siitake-sienistä ja (valitettavasti) pehmeästä tofusta koostuva herkku.
Ruoka on yksinkertaista, eikä täällä pistäytymistä pitempään viihtyisi, mutta kumman raikas olo Tiengardenin ruoista jäi. Hurjaa, miten kokemus tuntuu nyt muisteltuna aika arkiselta – antaisin vaikka toisen jalkani, että ”edes” tämä ravintola muuttaisi Helsinkiin.
Julle tosin vihasi omaa annostaan, syystä. Epämääräinen kevätrulla jäi minun syötäväkseni. Kumiselle maistui.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
170 Allen Street, New York NY 10002
(Btwn Rivington & Stanton St)
Ma-Su 12-22
http://www.tiengardener.com
Tiengarden on hiljattain uudistettu (ja kuulemma uudistuksessa paljonkin voittanut), ehkä parinkymmenen asiakaspaikan Aasia-terveysruokaravintola, jossa juomaksi ei saa mehua vahvempia aineita, mutta ruoka on hyvin maustettua, edullista, ja takuuvarmasti tuoreista aineista tehtyä.
Paikka on lisäksi täysin vegaaninen.
Otan alkupalaksi yllättävänkin rasvaiseksi paistettua, pinnalta ikään kuin leivitettyä soy bean curdia (mitenkähän tämä tulisi suomentaa?), siis soijasuikaleita. Todella hyvää, eikä ainakaan missään negatiivisessa mielessä terveysruoan makuista.
Pääruokani taas on riisin kanssa tarjoiltava Organic Spicy Tofu, todellakin kunnolla tulisessa sezuan-kastikkeessa uivista parsakaalista, porkkanasta, siitake-sienistä ja (valitettavasti) pehmeästä tofusta koostuva herkku.
Ruoka on yksinkertaista, eikä täällä pistäytymistä pitempään viihtyisi, mutta kumman raikas olo Tiengardenin ruoista jäi. Hurjaa, miten kokemus tuntuu nyt muisteltuna aika arkiselta – antaisin vaikka toisen jalkani, että ”edes” tämä ravintola muuttaisi Helsinkiin.
Julle tosin vihasi omaa annostaan, syystä. Epämääräinen kevätrulla jäi minun syötäväkseni. Kumiselle maistui.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
170 Allen Street, New York NY 10002
(Btwn Rivington & Stanton St)
Ma-Su 12-22
http://www.tiengardener.com
perjantai 3. syyskuuta 2010
Casa Mexicana, San Francisco, 6.7
MANU: Aika tyypillinen tilanne matkoilla ollessa.
On jo myöhä, vaeltelemme päämäärättömästi Castron homoparatiisin suunnalla. Nälkäkin olisi, mutta tuskin mikään on enää auki. Kello lähenee puoltäyötä, eikä San Francisco ole mikään ympärivuorokautinen New York.
Melko varma voi olla, että mitään ei löydä. Paitsi nyt! Casa Mexicana on pikkuinen, hiukan baarimainen pikaruokapaikka, joka sisältä paljastuu itse asiassa tilavaksi ja seinämaalauksineen viihtyisästi. Vaikka kyse on perus-burrito –mestasta, vegaanisia annoksia on enemmän kuin yksi. Esimerkiksi Huevos rancherosista saisi kiehtovan kuuloisen tofu rancheros –version.
Me otamme kuitenkin burritot, taas kerran. Maukasta on, papuja on paljon, vihreää riittävästi. Parasta on kuitenkin, että salaatit ja kastikkeet ovat erillisellä sivupöydällä! Sieltä voi salsoja ja guacamolejakin mättää lautaselleen niin paljon kuin kehtaa, ja minähän kehtaan.
Corona vielä kyytipojaksi. Noin.
Olemme reissussamme usein aika tarkasti suunnitelleet missä syömme. Casa Mexicanalle kuitenkin Paras spontaanisti valittu ravintola –pokaali, ainakin minulta.
Kertoisin mieluusti, miten myöhään tämä on auki, mutta Google ei sano asiasta mitään. Kotisivuakaan näillä ei ole.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
180 Church Street, San Francisco, CA 94114
(between Reservoir St & Market St)
On jo myöhä, vaeltelemme päämäärättömästi Castron homoparatiisin suunnalla. Nälkäkin olisi, mutta tuskin mikään on enää auki. Kello lähenee puoltäyötä, eikä San Francisco ole mikään ympärivuorokautinen New York.
Melko varma voi olla, että mitään ei löydä. Paitsi nyt! Casa Mexicana on pikkuinen, hiukan baarimainen pikaruokapaikka, joka sisältä paljastuu itse asiassa tilavaksi ja seinämaalauksineen viihtyisästi. Vaikka kyse on perus-burrito –mestasta, vegaanisia annoksia on enemmän kuin yksi. Esimerkiksi Huevos rancherosista saisi kiehtovan kuuloisen tofu rancheros –version.
Me otamme kuitenkin burritot, taas kerran. Maukasta on, papuja on paljon, vihreää riittävästi. Parasta on kuitenkin, että salaatit ja kastikkeet ovat erillisellä sivupöydällä! Sieltä voi salsoja ja guacamolejakin mättää lautaselleen niin paljon kuin kehtaa, ja minähän kehtaan.
Corona vielä kyytipojaksi. Noin.
Olemme reissussamme usein aika tarkasti suunnitelleet missä syömme. Casa Mexicanalle kuitenkin Paras spontaanisti valittu ravintola –pokaali, ainakin minulta.
Kertoisin mieluusti, miten myöhään tämä on auki, mutta Google ei sano asiasta mitään. Kotisivuakaan näillä ei ole.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
180 Church Street, San Francisco, CA 94114
(between Reservoir St & Market St)
Cafe Zitouna, San Francisco, 29.6.
MANU: En ole suuri falafel-rullan ystävä, syön falapullani yleensä sellaisessa perinteisessä sämpylätaskussa tai sitten ranskalaisten ohessa. Tässä paikassa rulla-falafel kuitenkin on erinomainen, mehukas kokonaisuus vaikka vegaani joutuukin jättämään feta-juuston annoksesta pois.
Zitouna ei siis ole vegaani- tai edes kasvispaikka, vaan hyvin kehuttu ja suosittu tunisialais-amerikkalainen ravintola. Paikka ei ole mitenkään fiini, ennemminkin hiukan pikaruokalamainen pieni, mutta ihan viihtyisä tila. Miehen kokoisia annoksia saa noin 6-8 dollarin hintaan, eli edullisessa hintaluokassa mennään.
Henkilökunta ottaa vegaanitoiveen ystävällisesti ja asiantuntevasti vastaan, vaikkei listalta itsessään oikein alan vaihtoehtoja löydykään.
Falafel-rullassa on siis hummusta, ituja, tomaattia, kurkkua, munakoisoa ja tahinaa. Se on aivan törkeän hyvää. Ja tässäpä vinkki suomalaisille falafelpaikoille, taas kerran, muttei varmastikaan viimeisen kerran. Falafelin ei tarvitse olla aina joka paikassa samanlainen. Siinä ei tarvitse aina olla maitoisaa valkosipulisoosia ja punervaa tomaattikastiketta. Hummus ja tahina suomalaisissa fala-ravintoloissa? Missähän olisi? Ei missään? Miksi ei, Stadin kebabit, Chillit ja muut, miksi ei? EI SE FALAFEL MUUALLAKAAN MAAILMASSA OLE SELLAINEN KUIN TEILLÄ, JUNTIT.
No niin, tästä lisää joskus myöhemmin.
Zitounasta ei uskonnolisrajoitteisesta syystä saa tietenkään mitään viiniä, mutta falafel-satsin oheen sopiikin yllättävän makoisasti omatekoinen sitruunalimu. Kiitos.
Suositellaanko vegaaneille: Jos on lähistöllä.
1201 Sutter street, San Francisco, CA 94109
(Sutter & Polk)
Ma suljettu
Ti-to 11-21
Pe 13-21
La-su 11-21
http://www.sfcafezitouna.com/
Zitouna ei siis ole vegaani- tai edes kasvispaikka, vaan hyvin kehuttu ja suosittu tunisialais-amerikkalainen ravintola. Paikka ei ole mitenkään fiini, ennemminkin hiukan pikaruokalamainen pieni, mutta ihan viihtyisä tila. Miehen kokoisia annoksia saa noin 6-8 dollarin hintaan, eli edullisessa hintaluokassa mennään.
Henkilökunta ottaa vegaanitoiveen ystävällisesti ja asiantuntevasti vastaan, vaikkei listalta itsessään oikein alan vaihtoehtoja löydykään.
Falafel-rullassa on siis hummusta, ituja, tomaattia, kurkkua, munakoisoa ja tahinaa. Se on aivan törkeän hyvää. Ja tässäpä vinkki suomalaisille falafelpaikoille, taas kerran, muttei varmastikaan viimeisen kerran. Falafelin ei tarvitse olla aina joka paikassa samanlainen. Siinä ei tarvitse aina olla maitoisaa valkosipulisoosia ja punervaa tomaattikastiketta. Hummus ja tahina suomalaisissa fala-ravintoloissa? Missähän olisi? Ei missään? Miksi ei, Stadin kebabit, Chillit ja muut, miksi ei? EI SE FALAFEL MUUALLAKAAN MAAILMASSA OLE SELLAINEN KUIN TEILLÄ, JUNTIT.
No niin, tästä lisää joskus myöhemmin.
Zitounasta ei uskonnolisrajoitteisesta syystä saa tietenkään mitään viiniä, mutta falafel-satsin oheen sopiikin yllättävän makoisasti omatekoinen sitruunalimu. Kiitos.
Suositellaanko vegaaneille: Jos on lähistöllä.
1201 Sutter street, San Francisco, CA 94109
(Sutter & Polk)
Ma suljettu
Ti-to 11-21
Pe 13-21
La-su 11-21
http://www.sfcafezitouna.com/
Atlas Cafe, New York, 26.6
MANU: Välillä tulee onneksi syötyä aamiaista muuallakin kuin hotellin alakerran Bagel Cafessa. St Marks Placelta ei tarvitse kävellä kauaksi Jullen sattumankaupalla löytämään hyvinkin sympaattiseen Atlas Cafehen.
Sen terassilta on mukava seurailla 2nd Avenuen aamuhälinää, mutta Atlas ei ole pelkkä aamiaispaikka – se on auki yöhön asti. Kasvisravintolasta ei millään muotoa ole kysymys, ennemminkin kaikille ruokavalioille suunnatusta välimerellishenkisestä aamiais- ,lounas- ja illalliskahvilasta.
Mutta: Ravintolan seinille levittäytyvä, käsin kirjoitettu valtavan pitkä ruokalista tarjoaa myös vegaanivaihtoehtoja vaikka millä mitalla.
Listalla olisi pastaa, pannukakkuja, crepejä, pirtelöitä, vaikka mitä. Päädyn vähän vahingossa ottamaan Vegan Pastrami Baguetten – vahingossa siksi, etten yleensä lainkaan pidä näistä soijasta väännetyistä korvikelihoista. Minusta kasvis saa maistua kasvikselta, kaiken maailman tofu chickenit sun muut maistuvat yleensä keinotekoiselle, muoviselle, jopa irstaalle.
Vegaanipastrami on kuitenkin ainakin sämpylässä syötynä ihan kohtuullista. Ei herkullista, mutta ei se hyvää annosta kokonaan pilaakaan. Soijajuusto (no, näistä taas melkein aina pidän…) ja raikas salaatti pelastavat leivän plussan puolelle.
Koska Atlasista saa kahvinsa soijamaidon lisäksi myös riisi- tai mantelimaidolla, päädymme kokeiluun. Otan mantelilatten ja se on aivan huippuhyvää. Maistuu mantelille ja kahville. Miten yllättävää!
Haluan mantelivallankumouksen.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
73 2nd Avenue, New York NY 10003
(Btwn 4th & 5th St)
Ma-su 8-01
http://www.menupages.com/restaurants/atlas/menu
Sen terassilta on mukava seurailla 2nd Avenuen aamuhälinää, mutta Atlas ei ole pelkkä aamiaispaikka – se on auki yöhön asti. Kasvisravintolasta ei millään muotoa ole kysymys, ennemminkin kaikille ruokavalioille suunnatusta välimerellishenkisestä aamiais- ,lounas- ja illalliskahvilasta.
Mutta: Ravintolan seinille levittäytyvä, käsin kirjoitettu valtavan pitkä ruokalista tarjoaa myös vegaanivaihtoehtoja vaikka millä mitalla.
Listalla olisi pastaa, pannukakkuja, crepejä, pirtelöitä, vaikka mitä. Päädyn vähän vahingossa ottamaan Vegan Pastrami Baguetten – vahingossa siksi, etten yleensä lainkaan pidä näistä soijasta väännetyistä korvikelihoista. Minusta kasvis saa maistua kasvikselta, kaiken maailman tofu chickenit sun muut maistuvat yleensä keinotekoiselle, muoviselle, jopa irstaalle.
Vegaanipastrami on kuitenkin ainakin sämpylässä syötynä ihan kohtuullista. Ei herkullista, mutta ei se hyvää annosta kokonaan pilaakaan. Soijajuusto (no, näistä taas melkein aina pidän…) ja raikas salaatti pelastavat leivän plussan puolelle.
Koska Atlasista saa kahvinsa soijamaidon lisäksi myös riisi- tai mantelimaidolla, päädymme kokeiluun. Otan mantelilatten ja se on aivan huippuhyvää. Maistuu mantelille ja kahville. Miten yllättävää!
Haluan mantelivallankumouksen.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
73 2nd Avenue, New York NY 10003
(Btwn 4th & 5th St)
Ma-su 8-01
http://www.menupages.com/restaurants/atlas/menu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)