Manneken Pis, Amsterdam 4.9.10

MANU:
Amsterdamissa todellakin kannattaa maistaa ranskalaisia perunoita, eli paikallisittain flaamilaisia pottuja, Vlaamse frites. Ja nyt puhutaan nimenomaan pikkukojujen myymistä tuoreessa rasvassa paistetuista paksuista ja kuohkeista perunoista, ei FEBOn tai Burger Kingin teollisuustuotteista.

Ranskiksia pitää meidänkin saaman, heti, ja olemmepas onnekkaita.

Lentomme on Schipolissa iltapäivällä, ja suoriuduttuamme rautatieasemalle talsimme pahinta turistikatua, erittäin ruuhkaista Damrakia. Pian oikealla on isohko vlaamse frites –koju Manneken Pis, joka kiinnittää huomiomme lähinnä kuvassa näkyvän valtavan puisen mainosannoksensa vuoksi.

Oheisesta kuvasta näkyy myös, että annokseni (kokoa medium!!!) on lähes mainoksen kokoinen. Valtavan tuubin tyhjentäminen vaatisi norsun pötsin. Edes minä en pysty.

Mutta, unohtakaa alueen ikävyys.

Manneken Pisin ranskalaisia parempia ei ole koko kaupungissa, sillä se olisi mahdottomuus. Aidon, tuoreen ja pehmeän kokemuksen jälkeen pakasteallas ei ole enää Valintatalossa houkutellut ollenkaan entiseen tapaan.

Hollantilaiset laittavat ranskiksiinsa ketsupin sijaan useimmiten majoneesia. Se ei ole vegaanista. Mutta ei hätää, ketsupin kanssahan minä nämä muutenkin mieluummin vedän.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä, paitsi terveysvegaaneille.
Damrak 85
1012 LK Amsterdam
Ma-to 11-23
Pe-la 11-02
Su 11-23
http://www.mannekenpis.nl/

De Vliegende Schotel, Amsterdam, 4.9.10

MANU:
Hollannin kieli on vaikeaa, muttei se oikeasti näin vaikeaa ole. Emme tai ainakaan minä en saa millään aivojani ja kieltäni taipumaan De Vliegende Schotelin ympärille koko Amsterdamin-reissun aikana, eikä sen jälkeenkään. Puhumme vain ”Lentävästä lautasesta.”

Kirjoitan tähän kuitenkin harjoituksen vuoksi De Vliegende Schotel katsomatta mallia mistään.

De Vliegende Schotel.

Perinteinen, pitkään pystyssä pysynyt kasvisravintola sijaitsee Jordaanin idyllisellä alueella, Amsterdamin keskustan pohjoispuolella. Jordaanin kanavaviidakosta ja pikkubaaritaivaasta on kuitenkin poikettava pitkälle ja amsterdamilaisittain monotoniselle asuinkadulle ja käveltävä sitä niin pitkään että usko meinaa loppua.

Mutta siinä se lopulta on, ja aukikin se on, keskellä melkein lähiömäistä asutusta, meidän silmiimme jotenkin aika epätodennäköisessä paikassa.

Lentävä lautanen on ihastuttavan ruhjuinen hippipaikka sellaisella villapaita ja rastoittunut parta –tyyppisellä tavalla. Jos pitäisi ajatella kasvisravintolaa Amsterdamissa, mielikuva olisi kutakuinkin tällainen.

Puisia pöytiä, joiden ympärilla puisia tuoleja, myymässä hipin oloinen miekkonen, kokkaamassa sama mies ja lisäksi punkkarin oloinen tyttö.

Ruokaa saa todellakin odotella, muttei sekään haittaa. Olemme lomalla eikä tämä ole mikään terveysintoiluun hurahtanut Los Angeles. Punaviiniä siis saa. Se on edullista, eikä mitään huippuhyvää, mutta ihan sama. Juon useita lasillisia.

Ja alkupalamme, guacamolea ja sinisiä maissilastuja tulee sentään suhteellisen nopsasti. Guacamole on tuoreista aineksista juuri meille tehtyä, tietysti.

Ruokalistalla on kaikenlaista hassunkuuloista, esimerkiksi lautasellinen borneolaisen sademetsän antimia, josta Julle saa kertoa tarkemmin. Minulle tulee marokkolainen lautanen. Ruokalistan kuvauksen mukaan siinä on kasviksia, kikhernettä ja tahinia, mutta itse asiassa siinä on vähän kaikenlaista. Annos on melkein huvittava. Se on niin moniulotteinen ja –puolinen kuin se mitenkään voi olla olematta hahmoton sekasotku. Hippimäistä aistien bakkanaalia tämäkin (hippimäisyys on minulle pelkästään positiivinen määre, tähdennän).

Kuva kertoo enemmän kuin tällaisen ruoka-amatöörin muistelot. Kikherneistä on tehty ruokaisa salaatti sotkemalla ne vihreisiin papuihin, tiesmihinpapuihin, paprikaan, tomaattiin ja peräti bataattiin. Aivan mahtavaa! Lautasella on myös kurkkua, kurkku-tomaatti-itu-salaattia, porkkanaraastemaista salaattia, vielä kahta erilaista papuhässäkkää ja todella tulisesti maustettua tomaattikastiketta. Onko minut huijattu syömään taas elävää ravintoa, mietin.

Ai niin, sitä tahinia ja leipää löytyy, toki.

Ihan perusvaatimattomista aineksista on siis laadittu moniulotteinen ja todella iso annos. Pidän, paljon.

Humallun, aika paljon.

Päivitän Facebookiin, etten muistanutkaan, miten paljon rakastan Amsterdamia.

Nyt on hyvä jatkaa baarikierrokselle Jordaanin ytimeen.

JULLE:
Minusta oli oikein mukava kävellä tuolla asuinalueella.

Kaduxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxdlla* heilui viheltäviä amsterdamilais-isiä jälkikasvuaan ilmassa kieputellen. Aijai miten rentoa!

Mutta Lentävässä lautasessa sitä rentoa vasta olikin!

En voinut olla tilaamatta annosta, jonka nimi oli ”Vegetabledish from the rainforest in borneo”. Annos (12 €) kuulosti raikkaalta ja värikkäältä.
Alkuruoaksi oli kokeiltava amsterdamilaisversiota guacamolesta ja tortillachipseistä. Hyvinhän se maistui.

Onneksi tilasimme alkuruoat, sillä jouduimme odottamaan pääruokaamme säädyttömän kauan viileällä ikkunanvieruspaikallamme. Ei silti, että odotus olisi meistä kiukkuisia tehnyt, lomallahan tässä oltiin ja henkilökuntakin oli rennon ystävällistä.

Asiaa auttoi huokeahko Merlot, jota sitten joutessamme siinä maistelimme lasin jos kolmannenkin.

Ruokaa odotellessa oli aikaa myös katsella seinillä riippuvia öljymaalauksia ja lähettää tekstari ufoihin erikoistuneelle harrastelijataiteilijaystävälleni: ”Olen löytänyt täydellisen paikan debyyttinäyttelyllesi”

Kuten Manukin tuossa edellä jo vihjasi, pääruoka-annokset, kun ne lopulta saapuivat, olivat vallan riemastuttavia: lautanen todellakin oli runsas kuin borneolainen sademetsä. Erilaisia värejä valtavana kekona. Bulgurin kanssa tarjoiltu, mausteseoksessa paistettu ja vihannesten kanssa kookosmaidossa keitetty tempeh ja cashewpähkinät maistuivat ja täyttivät. Tosin oli siinä ja siinä, oliko annokseen tungettu liikaa kamaa, maut tuntuivat mössööntyvän. Hyvin maustettu annos oli. Runsaasta ja kirpeästä salaatista iso plussa.

Vaikka Lentävä Lautanen ei mieleenpainuvimpia kulinaarisia elämyksiä tarjonnutkaan, hyvä mieli siitä kuitenkin jäi.

*) Sylvi-kissan kontribuutio Hyvään Kurkkuun

Suositellaanko vegaaneille: Ehdottoman vahvasti
Nwe Leliestraat 162-168
1015 HE Amsterdam
Ma-su 16-23.30
http://www.vliegendeschotel.com/

Bagels & Beans, Amsterdam 5.9, 6.9, 7.9 ja 8.9.2010

MANU:
Ensimmäisenä aamuna Amsterdamissa meillä on pieni ongelma. Emme oikein tiedä, mistä saisimme aamiaista.

Olen asunut täällä muutaman kuukauden vuonna 2000, mutta silloin söin aamiaiseni joko kotona tai ratikassa matkalla yliopistolle. Sitä paitsi siitä on kymmenen vuotta, mistä minä tiedän ja arvatkaa vain olenko muistanut selvittää, onko missään lähistöllä tai koko kaupungissa vegaanispainotteista aamukahvilaa.

Minulle nyt kävisi joku pelkkä sumppikin, mutta Julle tarttisi kahviinsa soijamaitoa.

Lähdemme kävelemään Hotel Prinsenhofista (suositellaan, suht edullinenkin) kohti Waterloopleinin kuulua ulkokirpparia. Poikkeamme vartin kävelymatkalla kuudessa tai seitsemässä hollantilaisessa eetcafessa. Ei niissä ole soijamaidosta suunnilleen kuultukaan.

Kirpparia ei ole sunnuntaisin, käy ilmi. Mutta onni ja autuus, Waterloo-torin kulmassa on Bagels & Beans –niminen kahvila, kuin meitä varten luotu bageleiden, erikoiskahvien ja tuorepuristeisten mehujen taivas.

Palaamme kovin ystävälliseen kahvilaan joka aamu, onhan se aika lähelläkin, ja sitten se kirpputorikin on auki. Vasta reissun jälkeen googletan ja huomaan, että B&B on itse asiassa ketju, paikkoja on joka puolella Hollantia, Amsterdamissa kerrassaan 15.

Hyvä vain, ja onnea kaupungin asukkaille.

Kasvisbagelista saa helposti korvattua juuston hummuksella, jolloin annoksesta tulee avokadoineen, salaatinlehtineen ja tomaatteineen jo kovinkin ravitseva ja täyttävä. Tuoremehut taidan ehtiä juoda läpi kaikki, appelsiinit, ananakset, appelsiini-ananakset ja mansikat kokeiltuani päädyn kyllä edelleen appelsiiniin.

Soijacappucinoa ja –lattea, saa tietenkin. Isot mukilliset. Emme löytäneet parempaa tapaa aloittaa päivä, emmekä kyllä etsineetkään.

Mitenkään halvaksi täällä syöminen ei kuitenkaan tullut, sanottakoon. Hummuksen lisäämisestä bageliin perittiin joka kerta hiukan eri suuruinen lisämaksu. Kahdelta hengeltä aamiaiseen meni lähemmäs kolme kymppiä.

JULLE:
Lempeästäkin likasta voi tulla äkäinen, mikäli aamiaisen - tai luoja paratkoon kahvin- saaminen on uhattuna.

Semmoinen vaara oli hyvin lähellä ensimmäisenä Amsterdamin aamunamme. Hotellin viereisen eetcafen tarjoilija kyllä lupasi, että voisin hyvin tuoda omat soijamaitoni heidän jääkaappiinsa säilytettäväksi. Ystävällinen ele, mutta nyt se ei auttanut, kun soijamaitokaupasta ei ollut tietoakaan.

Olisin todennäköisesti ollut tyytyväinen lähes mihin tahansa loukkoon, joka olisi suonut minulle soijacappuccinoni. Oli kuitenkin erinomaisen mukavaa löytää aamiaispaikka, joka ei ollut minkään sortin kompromissi.

Kahvi oli iso ja vahva, appelsiinimehu vastapuristettua ja bagelit runsaita. Ikkunan läpi oli hauska seurata torin kirppiselämää.

Manu pyysi minua erityisesti kommentoimaan bageleita, ekspertti kun kuulemma olen. Tässä asiantuntijalausunto: Bageleista ei moitteen sanaa: täyte avokadoineen ja hummuksineen täydellinen.

Ja olisikos se paljon vaadittu, että Suomessakin näitä saisi

Suositellaanko vegaaneille: Juu!
Waterlooplein 2
Amsterdam
M-la 8.31-17.32
Su 10.58-17.31
http://www.bagelsbeans.nl/winkel_waterlooplein_amsterdam.shtml

De Peper, Amsterdam, 5.9.10

MANU:
Pitkä Overtoom-katu on Amsterdamin turistikeskustasta Leidsepleinista länteen, ja hiukkasen (vain hiukkasen!) syrjässä siitä ihan kaikkein idyllisimmästä postikortti-pittoreskiudesta. Tällä suunnalla on kuitenkin paljon hyviä ruokapaikkoja, baareja, kahviloita ja ”kahviloita.”

Yksi ja ehkä merkittävin ravintoloista on De Peper. Se on osa jo legendaarista vallattua taloa, OT301:tä, siis Overtoom 301:tä. Elokuva-akatemian vanha, hylätty talo vallattiin vuonna 1999, huonossa kunnossa tietenkin. Ruhjuinenhan 301 on edelleen, mutta viihtyisällä, asutulla ja kovasti välitetyllä tavalla.

Kompleksista löytyy taidegalleriaa, joogaryhmää, vaihtoehtoista elokuvateatteria sun muuta. Ja ravintola, De Peper. Tästäkin on sanottava, että amsterdamilaisemmaksi ei voisi homma mennä: Hämärästi valaistu, to-del-la lämminhenkinen, kaunis ja idyllinen, vapaaehtoisvoimin pyöritettävä halpa ruokapaikka vallatussa talossa.

De Peper ei toimi ihan tavallisen ravintolan tavoin. Ruokaa saa neljänä päivänä viikossa, ja keittiö on auki vain pari tuntia. Paikalla kannattaa olla täsmällisesti seitsemältä. Kannattaa myös soittaa aiemmin päivällä (020 412 2954) ja varata pöytä. Peper tulee täyteen usein – lisäksi keittiössä halutaan tietää, paljonko ruokaa laitetaan.

Mitään ruokalistaa ei ole. Kokki laittaa mitä laittaa – mutta kaikki on aina vegaanista.

Sunnuntaina viides yhdeksättä saamme kolmen ruokalajin illallisen, josta voi oman kukkaron mukaan maksaa 7-10 euroa. Lisäksi saa ostaa punaviiniä tai olutta (juomme hyvää Merlotia!) ja jälkiruoaksi kahvia ja aivan mahdottoman hyvää sitruunakakkua suklaakuorrutuksella.

Jo kakun takia olisin matkustanut Keski-Eurooppaan, mutta siitä ruoasta vielä.

Vaihtelevanlaatuistahan tuo hiukan on, mutta paikan ilmapiiri enemmän kuin korvaa tällaisen.

Misokeitto on tänään vähän vetinen, ja herkkusienirisottokin on oikeastaan mauton. Erittäin hyviä ovat kuitenkin kylmistä linsseistä tehty salaatti ja bataattikastike.

Ja se sitruunasuklaakakku, vaikka sen valmistumista joutuukin odottamaan kauan.

Minusta kaikki tämä De Peperin henkimä hyvyys, aktiivisuus ja aktivismi on kaunista, niin kaunista.

Ei muuta kuin kävelylle hämärtyvään Vondelparkiin ja istuskelemaan Filmmuseumin upealle terassille…

JULLE:

Sääntöjä, ohjeita, toimintatapoja.

Olimmeko saapuneet vegaanivapaamuurareiden salakapakkaan? No, salaperäisyyttä enemmän paikkaa määritti kuitenkin lämminhenkisyys. Viihtyisää!

Olimme päivän ensimmäisten ruokailijoiden joukossa (tietenkin). Kello taisi olla korkeintaan minuutin yli kun saavuimme hämyisään saliin. Tehtyämme tilauksemme istuuduimme kynttilöityyn pöytään nauttimaan ranskalaisista laulelmista, jotka tukivat viehättävästi paikan boheemia tunnelmaa.

Vähitellen sali alkoi täyttyä muistakin ruokailijoista.

Tofuinen ja valkosipulinen misokeitto todellakin oli vetinen, tavallisessa juomalasissa tarjoiltu viini sen sijaan erinomaista. Normaalisti olen aika tarkka viinilasien suhteen, mutta tämän paikan henkeen eivät minkään muunlaiset lasit olisi sopineet paremmin.

En ole suuri sienien ystävä, mutta tahinilla pehmennetty herkkusienirisotto maistui minulle yllättävän hyvin, kuten muukin pääruoka.

Aterioinnin kruunasi tuo jälkiruoka. Mutta täytyypä sanoa, että hermo oli melko pinkeällä sitä odotellessa.

Meitä oli ohjeistettu kertomaan henkilökunnalle, kun olisimme valmiita tilaamaan jälkiruoan. Näin toimimmekin, tosin jouduimme käymään kolmasti kymmenen minuutin välein kyselemässä, joko sitä piirakkaa heruisi.

Onneksi emme luovuttaneet, sillä odotus todellakin palkittiin: saimme nauttia kirpeän sitruunaista ja ah-niin-runsaalla suklaalla kuorrutettua herkkua. Kotikutoisesta ulkonäöstään huolimatta varmastikin tähän asti Hyvänä kurkkuna nauttimiemme jälkiruokien eliittiä.

Jos – tai toivottavasti kun - menette De Peperiin joskus, tsekatkaa tiskin oikean puolen istumapaikat. Siellä on sellainen hurjan viihtyisän näköinen syvennys, jossa lämmin tunnelma on varmasti helppo maksimoida.

Suositellaanko vegaaneille: Tietenkin. Vegaaninähtävyys!
Ti, to, pe, su 19-21
Overtoom 301
1054 HW Amsterdam
http://ot301.nl/page=site.home#page-index(3)

Maoz, Amsterdam, 6.9 ja 8.9.10

MANU:
Muistan Maozin Amsterdamin ajoiltani ja kiihkoilen Jullelle jo lentokoneessa, että siellä pitää sitten syödä.

Jotenkin Julle ei ole niin innoissaan kuin haluaisin. Menen puhumattomaksi, koska olen loukkaantunut. Harrastan tällaisia dramaattisia eleitä, katsokaas.

No, lopulta syömme täällä kaksikin kertaa. Maozista saa myös ranskanperuna-annoksia, mutta ensisijaisesti se on ilman muuta falafel-paikka. Huomionarvoista on, että Maoz on nimenomaan kokonaan vegetaristinen, kansainvälinen pikaruokaketju. Maozeja on Hollannin lisäksi muun muassa Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Espanjassa.

Jälleen kerran: Koska meillä? Koska??

Parhautta Maozin falafel-tarjonnassa on ennen kaikkea free salad bar.

Tiskiltä saa pitaleivän ja pullat. Sitten vaan salaattitiskistä mättämään salaatteja, kastikkeita, tahinia, artisokansydämiä, ezmeä, parsaa, couscousia pitasämpylään – niin paljon kuin haluaa. Ja jos alkaa kesken syömistä täyte loppua, ei muuta kuin täyttämään uudestaan. Samaan kuuden euron hintaan.

Ja tämä on siis hyvää kamaa,.ei suomalaista tomaattijogurttifalafelia. Melkein kaikki salaattitiskissä on vegaanista.

Ok, palvelu on välillä aivan olematonta, kuten pikaruokaloissa nyt tuppaa olemaan. Ainekset kuitenkin ovat tuoreita ja hyviä.

Ikävä Maoziin.

JULLE:
Niin.

Maozista olinkin ehtinyt jo kuulla.

Ensimmäisen kerran jo joskus silloin, kun Amsterdamin matkasta ei ollut tietoakaan. Minulla ei vaikuttanut olevan vaihtoehtoja, mikäli halusin pelastaa lomamme. Tämä vaikutti vakavalta asialta.

Hyvä on, uhraudutaan sitten edes parisuhteen puolesta.

Kyllähän minä falafeleista pidän, ei siinä mitään. Nähdessäni täytevalikoiman aloin ymmärtää, miksi Maoziin oli niin tärkeää tulla. Korianteriakin näytti olevan yhdessä jos toisessa täytteessä. Ongelmana oli vain, miten mahduttaa kaikki herkut pitaleivän ja falapullien joukkoon. Ja me onnettomat emme edes ensimmäisellä kerralla tajunneet, että mättöoikeus on rajaton!

Toisella kerralla otettiin sitten vahinkoa takaisin.

Onpa kyllä valloittavia tällaiset paikat. Ei siis mikään kebab-paikka, josta saa myös falafeleja vaan ihan puhdas falafelravintola, jonka antimista myös sekaruokavalioiset matkaseuralaisemme hullaantuivat.
Ja lupaan minäkin järjestää mykkäkoulun, jos Maozin harkitsee joku ohittavansa.


Suositellaanko vegaaneille: Kyllä. Mykkäkoulun uhalla.
Ma-to 11-01
Pe-la 11-03
Su 11-01
MUUN MUASSA
Leidsestraat 85
1017 NX Amsterdam
http://www.maozusa.com/

Golden Temple, Amsterdam, 8.9.10

MANU:
Kohta on aika lähteä kohti Helsinkiä, mutta on tässä nyt kerran vielä syötävä.

Ystäväpariskuntamme webmaster-Aki ja vaimonsa Meri ovat löytäneet kuulun, intiahippiyttä uhkuvan ja kasvisruokaa myyvän Golden Templen aivan kulman takaa, kahden minuutin kävelyn päästä hotellistamme.

GT vaikuttaisi todellisuudessa (tekstin alle kirjattuihin virallisiin aukioloaikoihin EI välttämättä tule luottaa!) olevan auki aika lailla miten sattuu. Nyt se kuitenkin on.

Hyvä.

Olemme kutakuinkin ainoat asiakkaat, ilmeisesti on vielä aikaista.

Olemme juuri äsken syöneet Maozin falafelia, mutta emme tietenkään kestä ajatusta lentomatkasta vähänkään puolityhjin vatsoin.

Nyt on ikävä kyllä niin, että vaikka Golden Temple mainostaa ruokalistastaan jopa 60 prosenttia olevan vegaanista, ainakaan juuri nyt heillä ei ole tarjota paljoakaan muuta kuin vegaanipizza.

No, siitähän on New Yorkissa orgatisia muistoja, otetaan siis sitä.

Valitettavasti Pizza rossa (ainoa vegaaninen pizza, siis) on aika tylsä. Tomaattikastikkeen maku on hallitseva, menun lupaamaa artisokkaa on vain todella vähän, kesäkurpitsaa toki sentään sitäkin enemmän. Mauton, keskikokoinen lätty on juuri sellaista vegaanipizzaa jonka tekemisen pystyisin itsekin.

Se ei ole kehu.

Jotain hyvääkin. Alkujuomaksi otettu mehu (tällaisesta joogakeskuksesta ei tietenkään saa viiniä, ja pyhäinhäväistykseltä se melkein tuntuisikin) on aivan uskomattoman piristävän ja tervehdyttävän makuista. Rooie donderissa on punajuurta, porkkanaa, inkivääriä ja omenaa.

Se on taivas. Antaisin mitä vain tarkasta reseptistä.

Ruokaa tuova parrakas ja avojalkainen meditaatiohippi on oikein ystävällinen, samoin häntä avustava, klassiselta meditaatiohipin tyttöystävältä näyttävä vaalea meditaatiohipin tyttöystävä (?).

Lisäpisteitä Temppeli saa vapautuneesti jaloissa pyörivästä kissasta. Suomen ahdistavan tarkat hygieniamääräykset eivät suloisen eläimen läsnäoloa koskaan ikinä suvaitsisi. Suomen tappio, sekin.

Suositellaanko vegaaneille: Mehua kyllä, ruokaa ei niinkään
Ma 17-21.30
Ti-la 12-15, 17-21.30
Su 17-21.30
Utrechtsestraat 126
1017 Amsterdam
http://www.restaurantgoldentemple.com/

Puotilan Pizzeria & Kebab, Helsinki, 7.12.10

MANU:
Puotilan ostarin kebab-paikka on niin lähellä kotiamme, että päätän antaa sen falafelille vielä toisen mahdollisuuden. Kävimme täällä jo heti viime kesän alussa Puotilaan muutettuamme, mutta arvio on näköjään jäänyt silloin väliin.

Odotukset eivät ole korkealla, eikä edes niitä vähäisiä lunasteta.

Viimeksi lohkoperunafalafelit oli pyynnöstä huolimatta hukutettu jogurttikastikkeeseen. Nyt teen tiskillä tavallistakin selvemmäksi, että ei maitotuotteita, siis ei jogurttikastiketta, siis ei sitä valkoista kastikettanne.

En tiedä onko kyse kielitaidosta, välinpitämättömyydestä vai kiusanteosta, mutta niin vain on pitafalafelini kuin pornofilmin loppukohtauksen jäljiltä. Huomautan myyjälle, että hiukan tuohon on näköjään päässyt jogurtti roiskahtamaan. Alun alkaenkin nyrpeä mies tuhahtaa ja vie annoksen pois.

Saan uuden, ilmeisesti ihan vegaanisen annoksen. Pitaleipä on ennätyksellisen sitkeää, falapullat mikroaaltouunista.

Kiitos ja hyvästi.

Suositellaanko vegaaneille: Ei todellakaan
Ma-to 10-22
Pe 10-23
La 11-23
Su 10-22
Rusthollarintie 2, Puotilan ostoskeskus
00910 Helsinki
http://www.puotilanpizza.com/

Maithai, Helsinki, 20.11.10

MANU:
”Ottaisin keltaisen curryn, kiitos.”
”Et sinä sitä voi syödä. Et voi syödä mitään muuta kuin vihreää currya.”

Palvelu Maithaissa on tänään poikkeuksellisen tylyä. Onhan se myös informatiivista.

Tarjoilijanaiselle on heti selvää, että alkuruoista kevätrullat eivät käy meille, koska niiden valmiiseen taikinaan(ko?) laitetaan kananmunaa, ja papaijasalaatista pitää jättää kalakastike pois.

On hyvä että asiat kerrotaan suoraan. Arvostan. Hyvä olisi myös, jos niitä ei kerrottaisi ihan näin kylmään ja halveksuvaan sävyyn, ”koittakaa nyt jo päättää kun eihän teillä ole mitään valinnanvaraakaan siinä listalla” –ilmeellä.

Ja on se pettymys ja pieni shokkikin kuulla, että kovasti suosimani Maithai, Helsingin thairavintoloista tunnelmallisin, tarjoaa vegaanille sitten kuitenkin näin vähän vaihtoehtoja.

Onko tämä aina ollut näin? Olen todellakin syönyt täällä muitakin curryja ja nimenomaan kysellyt myös kalakastikkeiden käytöstä.

Hmmm.

No, papaijasalaatti on todella tulista vegaanisenakin sovelluksena, kuten sen pitääkin. Ei moitittavaa. Vihreä curry on ruokalistalla peräti kolmen chilinkuvan annos, eli aika mausteista pitäisi olla.

Ei kuitenkaan ole, chiliä on peräti miedon tuntuisesti.

Tietenkään tulisuus ei ole ainoa arvo. Tuoreista kasviksista tehty ja runsailla basilikanlehdillä silattu annos on täyteläinen herkullisuus näinkin. Lempeää lohturuokaa perjantai-iltana hankittuun kankkuseen ja ulkona vallitsevaan marraskuiseen viimaan.

Kunpa vain ravintolaelämyksessä kokonaisuutena olisi ollut hiukan enemmän lämpöä.

Suositellaanko vegaaneille: No kyllä, varauksin.
Ma-pe 11-23
La 12-23
Su 12-21
Annankatu 31-33
00100 Helsinki
http://www.maithai.fi/

Lemon Grass, Helsinki, 10.11.2010

MANU:
No mutta, onpas jäänyt tällainenkin paikka huomioimatta vaikka olen sentään Kalliossa asunutkin. Suloinen thaipaikka valikoituu nyt helposti pitkästä aikaa itsestään ilmoittelevan ystävän kanssa illallistamiseen. Lemon Grassin arviot ovat nettisaiteilla järjestään kehuvia. Suurin osa näistä tosin koskee liharuokia, mutta toisaalta joukossa on monia Thaimaan-kävijöiden kirjoittamia. Ehkä he tietävät, mistä puhuvat.

Näen ystävän pitkästä aikaa.
Tekeekö meidän mieli juoda ruokajuomaksi olutta?

Aivan. Lemon Grassista sitä ei kuitenkaan saa. Se on väärin, mutta onneksi aterian ainoa suurempi virhe. Huuhdomme pettymyksemme Ykköstä litkimällä, ja kyllähän sekin mausteisen thai-sapuskan kanssa tietenkin sopii.

Otamme alkuroaksi kevätrullat sekä papaijasalaatin. Jälkimmäinen on illan paras asia. Se on tulinen, raikas ja rapea. Saattaa olla, että se on lajissaan paras mitä olen Suomessa koskaan syönyt. Ainakaan makumuistini ei protestoi: Tällaista se siellä Andamaanienmeren rannoillakin on. Kevätrullat nyt ovat kevätrullia, eivät tee vaikutusta, mutteivät petäkään.

Pääruoat, keltainen ja vihreä curry ovat tasoa OK plus, eivät sen parempaa jos eivät huonompaakaan. Curryn hyvyys mitataan paljolti maustamisrintamalla, eikä kumpikaan ollut kahden chilipalon annokseksi aivan niin rapsakka tapaus kuin olisi toivonut.

Lemon Grassista on kirjoitettu, ettei annoksia olisi softattu länsimaiseen makuun sopivammiksi, mutta oma kokemus puhuu nyt kyllä toista.

Silti ja oluen puutteesta huolimatta: Erittäin sympaattinen paikka, hyvä papaijasalaatti, erinomainen palvelu.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
Ma-pe 11-20
La-su 12-20
Kolmas linja 12
00530 Helsinki

Hesburger, Suomi, silloin tällöin siellä täällä

MANU:
No älkää nyt, kaikki te näissä joskus syötte.

Tai mistä minä tiedän.
Minä ainakin syön.

Tajuan kirjoittaa Hesburgerista vasta nyt, vaikka olen syönyt siellä Hyvän kurkun olemassaoloaikana jo 5-6 kertaa. Toivon, ettei tämä johdu jostakin vammaisesta, alitajuisesta häpeän tunteesta: Hampurilaispaikka sentään, pikaruokaa, tapetun eläimen käryä, muoviin ylipakattuja annoksia, korvan juuressa huutavia lapsiperheitä.

Hesessä on yksi sentään jotakin hyvää, edes jotakin. Kun siellä syö, rahat eivät mene Mäkkärille tai muille ylikansallisille jäteille. Ja tuotevalikoimassa on huomioitu kasvissyöjät, vegaanitkin edes jollain tavalla.

Olin itse asiassa innoissani kun kuulin ketjun uudesta falafel-hampurilaisesta. Luulin nähkääs, että se lanseerataan jo olemassa olleen kasvishampparin rinnalle.

No, tajusin vasta viimeksi käydessä, että eihän se näin ole. Se on korvannut vanhan kasvispurilaisen.

Olisihan se nyt liikaa pyydetty tietenkin, että kasvissyöjällä olisi oikein valinnan varaa.

Lisäksi falafel-hampurilainen on liian kuiva. Majoneesit on jätettävä tilatessa kananmunan takia pois, ja tässä olisi siis kahdenlaista. Mitään muuta kastiketta ei tule tilalle. Falafel-pihvi ei muistuta aitoa falafelia edes etäisesti.

Se on ennemminkin kuoreltaan rapeampi painos entisen kasvissämpylän pihvistä.

No mutta, ranskikset kylkeen ja joku limu niin kyllähän tuota nyt rasvan mielitekoonsa syö.

Suositellaanko vegaaneille: Jos ei muutakaan ole.
http://www.hesburger.fi/

Mighty-O Donuts, Seattle 12.7.

MANU:
Mighty-O:hon on University Districtiltä noin puolen tunnin kävelymatka. Se saa kasvavan, pelonsekaisen epäluulon valtaan.

Ensin on ylitettävä kymmenkaistainen freeway. Sen jälkeen omakotitaloalue alkaa muuttua hetki hetkeltä porvarillis-keskiluokkaisemmaksi.

Katson karttaa viimeisen kerran korttelin päässä Mighty-O´sta, eikä mikään totisesti viittaa siihen että olemme sadan metrin päässä.

Koko maailman vegaanidonitsikeskuksesta.

Ympärillä on reheviä, mutta hyvin hoidettuja, matalasti aidattuja puutarhoja. Puutalot ovat toinen toistaa pittoreskimmin nättejä. Kalliit autot reunustavat kapeaa lähiökatua.

Pienen alamäen jälkeen paljastuu että totta se on. Tuossa on tämän Tangletowniksi kutsutun alueen parisataametrinen liikekadun pätkä,. ja tuossa on Mighty-O.

Oi onnea, se on auki. Oheinen kuva ei ole lavastettu.

Jaksan vain yhden suklaisen pikku donitsin, joka sitten täyttääkin odotukset. Tuoretta, muhevaa, maukasta, täyttä tavaraa.

Orgaaninen reilun kaupan kahvi ei yllättäen ole niin kaksista, mutta annan sen anteeksi.

Paikka henkii pehmeää vegaanivallankumousta. Heti meidän jälkeemme tiskille kasvaa suoranainen jono, selvästikin lähiön omaa porukkaa.

Mahtavatko he edes tietää, että donitsit ovat vegaanisia?

Mighty-O ei pidä ideologiastaan asiakkailleen meteliä, donitsilistassa tai seinillä ei mainita veganismista.

Pointti on tulkintani mukaan juuri tässä. Nämä donitsit vaan ovat niin hyviä, että ne maistuvat ihan kelle vain!

Kaikki seattlelaiset tietävät tämän syrjässä sijaitsevan leipomon. Se on rohkaiseva menestystarina, lihaksi (öh, tai noi ei ehkä lihaksi) tullut amerikkalainen unelma!

Mighty-O:n tuotteita saa Seattlessa myös muualta, mutta kokemukseni mukaan ne eivät välttämättä ole yhtä tuoreita kuin pääkallonpaikalla.

JULLE:
Ellei Manu olisi jo käynyt edellisenä päivänä kolkuttelemassa Mighty O:n suljettua ovea, olisin luovuttanut jossain kävelymatkan puolivälissä.

Maisemien muuttuessa yhä suburbiaanimmiksi epäusko alkoi vaivata mieltä ja hankaumat jalkoja.

Rakastan kyllä kävelyä, ja eksymistäkin, silloin kun on aikaa.

Nyt vaan alkoivat Seattlen tunnit olla vähissä.

Siinä oli kuitenkin hyvää aikaa väsätä yksi jos toinenkin donitsiaiheinen haiku.

Valitettavasti nuo luomani haikut haihtuivat esikaupungin havunraikkaaseen ilmaan, mutta yritän näin postuumisti rekonstruoida Mighty O -missiomme:

Usko ja toivo,
O-kirjaimellisia.
Kuten donitsi.

*****

Tärkeämpää kuin
känsät tai eksyminen:
Kaneliherkku.

Suositellaanko vegaaneille: Tietenkin! Niin hyväää! NIIIIIN! HYVÄÄÄ! DONITSIA!
2110 North 55th Street , Seattle, WA 98103
(between N Kenwood Pl & N Meridian Ave)
http://www.mightyo.com/

Wayward Vegan Cafe, Seattle, 12.7.

MANU:
Julle on toipunut kuumetaudistaan onneksi nopeasti.

On Amerikan-turneemme viimeinen aamu. Nyt on katsastettava yliopistoalue vielä uudestaan, yhdessä. Päätämme vetää samalla reissulla sekä myöhäisen aamiaisen todella kehutussa Wayward Vegan Cafessa että myös kokeilla Mighty-O:n donitseja.

Wayward on enemmänkin aamias- ja lounasdiner kuin ”kahvila.” Mahtavaa, epäterveellistä ja taatusti amerikkalaistyylistä vegaaniruokaa on piiiiiitkällä listalla burritoista tofukokkelin kautta pannukakkuihin.

Olemme juoneet vain pienet suojakahvit hotellilla ennen matkaa tänne kaupungin pohjoisosiin. Nälkä on hirmuinen.

Päädyn onnekseni The Chili n Cheese –nimiseen jumalaiseen annokseen, hash browns –tyyppisillä paistinperunoilla ja runsaalla ketsupilla täydennettynä.

Tämä on siis vegaaniomeletti, joka on kokonaan kuorrutettu kasvischeddarilla. Kuten nimi lupaa, chiliä on käytetty paljon, samoin puoliraa´aksi jätettyä sipulia.

Kuten paikan punk rock –henkinen ilmapiiri ja ulkoasu lupaavat, annos on rasvainen, paheellinen.

Omelettini on äärimmäisen suuri ja mehukas.

Luomuappelsiinimehu on hyvää, tietenkin. Kahvi on pahaa kuten tällaisessa dainerissa kuuluukin ja sitä saa rajattomasti lisää kuten tällaisessa dainerissa kuuluukin.

Nälkä totisesti lähtee. Mahaan sattuu lopulta niin, että pannukakku jää väliin, mikä harmittaa vielä pitkään.

Arvostan sekä ruokia että meininkiä, paikan ideaa ja olemusta loputtomasti, arvostan taivaaseen ja takaisin.

JULLE:

”Tämä on nyt sitten sitä Seattlea”, muistan ajatelleeni astuttuani sisään Wayward Vegan Caféseen..

Sivupöydät olivat täynnä erilaisten vaihtoehto- ja anarkistiryhmien flaiereita ja kaiuttimista puski ärhäkkää marginaalimusiikkia. Mielistelemätöntä asennetta!

Asiakaskunta vaikutti opiskelijapainotteiselta - yliopiston naapurustossa kun oltiin. Myöhäistä aamiaista oli nauttimassa myös muutama +30 –maihari-isä lapsineen.

Ja mikäs lapsilla ollessa – heidät kun oli huomioitu ihan omalla menullakin.

Kuten jo aiemmin on varmasti tullut ilmi, olen perusmakujen ystävä. Varsinkaan aamuisin ei huonon herääjän tee mieli alkaa kokeilla uusia makuelämyksiä.

Väärä valinta voi nimittäin jatkaa aamukärttyisyyttä pitkälle iltapäivään asti. Onneksi on olemassa sellainen - tod.näk. universaali- ilmiö kuin ”Basic breakfast”, jonka nytkin tilasin.

Koska pelkäsin, että taas isoksi osoittautunut annos tofukokkelia ja röstiperunoita sekä neljä viipaletta paahtoleipää ei kylläännyttäisi minua, tilasin lisukkeeksi vielä ”makkaran”.

Perusannoksen, jonka tofukokkeli oli muuten erityisen maukas, lisäksi ei vatsaan makkaraplätty kuitenkaan enää mahtunut. Kyllä sitä maistaa toki täytyi, mutta hieman liian lihaisan makuinen se mielestäni oli.

Muutenkin listalta näytti löytyvän runsaasti feikkiliharuokia.

Jos ruoka maistuikin erinomaiselta, juomapuolella ei Wayward Vegan loistanut.

Kahvia todellakin sai loputtomasti huokeaan hintaan, mutta kovin oli laihaa. Mantelimaito tosin toi makuun hieman särmää.

Appelsiinimenu olisi mieluusti saanut olla vastapuristettua.

Plussaa Wayward Veganille siitä, että aamiaista ja lounasta tarjoillaan koko päivä.

Suositellaanko vegaaneille: Vimmaisesti, varsinkin Manu suosittelee
5253 University Way NE, Seattle, WA 98105
(between 52nd St & 55th St)
http://waywardvegancafe.com/

Plum Bistro, Seattle, 9.7.

MANU:
Jos viime blogimerkinnässä mainittiin Kurt, niin mainitaan tässä nyt sitten Krist Novoselic. Nykyisin kai lähinnä Seattle Weeklyn kolumnistina vaikuttava Nirvana-basisiti syö kuulemma säännöllisesti tässä grunge-väen aikanaan suosiman Capitol Hillin kokovegaanisessa huippuravintolassa.

Mahtipaikka tämäkin.

Ensinnäkin, täältä saa kaikenlaisia drinkkejä, oikein semmoisia cocktailejakin. Sehän sopii, olen kuumissani, janoinen ja nälkäisempi kuin koskaan.

Olen kaikkea.

Tilaan heti ”spanish lemonaden” ja Fish Tale Pale Alen, ensihätään.

Pannupizza pitäisi itse osata laatia, Plum antaa asiakkaalle vapauden.

Päätöksenteko tuntuu lähes mahdottomalla, mutta päädyn melko pelkistettyyn ratkaisuun, jonka päällä kuitenkin komeilee valtavia soijamozzarella-siivuja.

Tilaan vielä frozen margaritankin, vaikken voi kuvitella ketään, jonka mielestä se sopisi pizzani kanssa, pizzan joka muuten vielä reissun jälkeenkin on kaikkien aikojen vegaanipizzalistallani sijalla kaksi, heti Viva Herbal Pizzerian daya-juusto-orgasmin jälkeen.

Julle tilaa ranskalaisia salskakastikkeen kanssa. Niistä jää onneksi yli. Kastike on erikoisinta ja parasta salsaa mitä olen syönyt, suolaisempaa, mutta silti tulistakin tulisempaa. Onneksi on tuota pale alea.

Miten näitä super-hienoja vegaaniravintoloita täällä riittääkin. Ajatelkaa Capitol Hillin asujaimiston onnea: Plum Bistrokin tarjoilee sekä aamiaista, brunssia, lounasta että illallista!

JULLE:
Myönnetään, muistiinpanoni Plum Bistrosta ovat hatarat. Täytyy turvautua internettiin.

Mitä?!!? Kotisivujen menut saavat minut entistäkin hämmentyneemmäksi: ei siellä tällaista ruokavalikoimaa ollut!

Mutta tosiaankin, olimme ravintolassa happy hour -aikaan, jolloin
ainoa meille esitelty menu oli näemmä huomattavasti suppeampi kuin a la carte –menu.

Ruokalista sisälsi valikoituja, pienempiä annoksia huokeaan hintaan.

Säälittävissä muistiinpanoissani seisoo ainoastaan ”ranskalaiset + vihreä salsa, tacot”.

Kyllä, söin ranskalaisia perunoita vihreällä salsalla, joka oli niin tulista, että jouduin luovuttamaan annoksen Manulle.

Mutta ”tacot” ????.

En muista syöneeni tacoja, mutta jotainhan minun on ollut pakko syödä.
(Varmaankin nuo tacot tuossa kuvassa? -Manu)

Ehkä tämä musta aukko muistissani osoittaa vain sen, että annos ei voinut olla kovin ihmeellinen.

Haluaisin kovasti mennä Plum Bistroon uudestaan, sillä nämä gourmet-ruokalajit vaikuttavat houkuttelevilta.

Etenkin Mac and yeasea, joka on vegaaniversio amerikkalaisten peruskotiruoasta, macaroni and cheese:stä, kehutaan lukemissani arvioissa kovasti.

Plum bistro tarjoilee vegaanigourmetia, mikä näkyy myös hinnoissa. Mikäli dollareista alkaa tehdä jo tiukkaa, eikä nälkä ole jättimäinen, on happy hour hyvä ratkaisu.

Suositellaanko vegaaneille: Tottahan toki.
1429 12th Ave E, Seattle, WA 98122
(between Union St & Pike St)
Ma-to 9-22
Pe 9-23
La 10-23
Su 10-22
http://www.plumbistroseattle.com/

Cafe Flora, Seattle, 8.7.10

MANU:
”Joo, tästä hotellilta kun me kävellään ensin tohon risteykseen ja sitten tota tietä tohon toiseen ja sitten tota yhtä katua, niin siinähän se on. Äkkiä sinne talsii.”

Tuntia myöhemmin kävelemme yhä pitkin elämääkin pidempää East Madison Streetiä, kohti Veg Newsin ylistämää Cafe Floraa. On jo ilta, eikä meillä ole tietoa Floran aukioloajoista.

Mielessä jyskyttää kaamea ajatus, että jos se onkin jo kiinni.

Se on aika SYRJÄSSÄ TOSIAAN, ja löytääkö sitä sitten mitään muutakaan paikkaa täältä omakotitalolähiön keskeltä.

Että jos asutte japanilaiskaupunginosan Panama-hotellissa (Suositellaan! Kummituksia ja kaikkea! Kiva teehuone!), niin älkää nälkäisenä lähtekö kävelemään kehuttuun Cafe Floraan. Bussia suosittelemme.

Mutta Flora on auki! Tilamme portlandilaisen pikkupanimon summer alet, ja alkupalaksi jotakin niin maagista, että itku tulee syödessä taas kerran.

Makeaan chilikastikkeeseen dipattavat kookostofupallot ovat meidän molempien mielestä koko reissun paras yksittäinen ruokalaji. Pallot siis kääräistään ennen dippaamista tuoreisiin mintun, korianterin ja basilikan lehtiin, ja sitten
dipataan.

Puhumme näistä palloista myöhemminkin enemmän kuin mistään muista palloista.

Käy myös ilmi, että Floralla on oma kasvisreseptikirja, jonka sitten jotenkin silti jätämme ostamatta. Onneksi sen tietenkin saa myöhemmin netin kautta.

Tulkaa jooko joskus käymään meille! Teemme minttuun, korianteriin ja basilikan käärittäviä kookostofupalloja, ja niitä sitten porukalla dippaamme makeaan chilikastikkeeseen. Oluttakin juomme.

Flora on kasvisravintola, jossa tyystin vegaanisia tai vegaaniseksi luontevasti muuntuvia ruokia on muutenkin tarjolla hyvin. Pääruoaksi valitsen laventeli-ratatouillen. Ihan hyvää ja todella yrttisen makuista, sekä rakenteeltaan että maultaan todella omaperäinen ratatouilleksi.

Ei Amicassa ihan tällaista saa, mutta mieleen jäävät ennen kaikkea ne kookostofupallot.

Huippu, viihtyisä, ystävällismielinen paikka ja hieno tapa aloittaa (liian helteiseen) Seattleen tutustuminen.

Huippu, viihtyisä, ystävällismielinen paikka ja hieno tapa aloittaa (liian helteiseen) Seattleen tutustuminen. Kurt Cobainin kotitalo eli kuolinpaikka on muuten kohtuulähellä tätä, grungenuoriso.

JULLE:
Café Flora on Seattlen hehkutetuimpia kasvisravintoloita.
Palkintoja on ainakin sadellut.

Olkoon tämä arvio minun henkilökohtainen kunnianosoitukseni tuolle luoteisrannikon herkkukeitaalle.

Pitkän kävelymatkan jälkeen meitä tervehti iso, ei-hämyisällä tavalla tunnelmallinen ravintola. Koska oli kuuma, päätimme istua ilmastoidussa sisätilassa emmekä tropiikinomaisella terassilla, joka kieltämättä näytti muuten houkuttelevalta.

Paikallinen pale ale maistui ansaitulta ja virkistävältä, mutta ajatukset olivat jo ruoassa.

Pikainen vilkaisu ruokalistaan kertoi, että nyt ei oltaisi paljon ylistämäni perusmätön äärellä.

Vaikka vaihtoehdoissa löytyi, oli valinta helppo.

Ruokalaji, jota kuvaillaan ”coconut breaded marinated tofu, salad, coriander and mint with sweet chile dipping sauce” kuulosti yksinkertaisesti
vastustamattomalta.

Ja sellainen se myös oli.

Tuodessaan tämän vietnamilaisvaikutteisen alkupalan tarjoilija opasti meitä herkkupalleroiden syömisessä: ”tofupyörykkä kietaistaan mintun ja korianterin kera salaatinlehteen ja dipataan sitten chilikastikkeessa”.
OOOH!

Café Flora -keittokirjassa (jonka siis tilasin ennen kaikkea tämän kookostofuruokalajin vuoksi)ei minttua mainita reseptissä lainkaan. Juuri minttu oli kuitenkin ruokalajin varsinainen kiihoke.

Toivottavasti kookostofupallot löytyvät edelleen Floran usein vaihtuvalta listalta ja nimenomaan mintun kera.

Muutenkin minttua saisi mielestäni käyttää ruoissa ahkerammin ja rohkeammin –
oikein annosteltuna se todellakin säväyttää.

Pääruoaksi tilaamani mustapapuburgeri cayenneaiolilla ja ananasrelishillä vihannesten ja paahdettujen perunoiden kera oli herkullinen ja amerikkalaisen suuri.

Sitä jäi kyllä syntisen paljon lautaselle, koska jo alkuruoka-annos oli melko täyttävä.

Seuraavan kerran kun Seattleen pääsemme, niin hakeudumme ehdottomasti Floraan, vaikka joutuisimme kävelemään kolme tuntia ja vaikka viipyisimme kaupungissa vain päivän.

Suositellaanko vegaaneille: Haluaisimme muuttaa Floran naapuriin.
2901 E. Madison Street, Seattle, WA 98112
(Between 28th & 29th Ave)
Ma-la 9-22
Su 9-21
www.cafeflora.com

Stadin ravintola, Helsinki, 28.10.10

MANU:
Ja taas ollaan vetämässä falafel-ranskalaisia Otson kanssa.

Kai se on niin, että olen heikkona tällaiseen moskaan. Miten yllättävä tunnustus!

Stadin ravintola sentään hakkaa parin viikon takaisen Tampereen-kokemuksen samoin ikävin luvuin kuin HIFK myöhemmin illalla Ilveksen. 6-0.

Mutta mitä näistä paikasta paikkaan varsin homogeenisina toistuvista annoksista nyt sitten sanoisi?

Stadin ravintolassa on oluenjuojia ja ikkunassa vilkkuvia valoja.
”Onpa tunnelmallinen paikka”, sanoo Otso, 5.

Pullat ovat kuohkeita, isoja ja täyteläisiä, varmasti keskivertoa laatuisampia. Henkilökunta jättää jogurttikastikkeen pois ilman sen kummempia silmien pyörittelyitä. Ranskalaiset ja salaatti (ohoh, tomaattia, kurkkua, kiinankaalia, ohoh) ovat mallia perus.

Eipä näitä vastaavien paikkojen vastaavia annoksia taitaisi sokkotestissä erottaa.
Asiallinen ja miellyttävä palvelu sekä rauhallinen tunnelma kuitenkin plus-sarakkeeseen merkittäköön.

Suositellaanko vegaaneille: Miksikäs ei, jos lähellä on.
Ma-to 10-23
Pe-la 10-24
Mannerheimintie 47
00250 Helsinki

La Gare, Tampere, 16.10.10

MANU:
Googlesta selviää, että lihansyöjät kehuvat aseman tunnelin pizzeria-kebabia aika lailla. No, he niin sanotusti pitäkööt tunkkinsa. La Garen vegaanivalikoimaa en lähtisi hehkuttamaan.

Paikka tulee valituksi, koska se on matkan varrella ja on pakko saada jotakin nopeasti, jotakin, mitä lapsenikin söisi. Falafel on yleensä kelvannut, mennään nyt siis vaikka tänne.

Falafel-ranskalaisten hintaan kuuluu salaattipöytä. Tarjonta ei tässä(kään) kohtaa millään lailla innosta. Porkkanaraaste on kuivaa, salaatinlehdet käppyräisiä. Sitten on jokapizzerian perussettiä, mustia oliivinsiipaleita, turkinpippureita, ananaspaloja. Tiedätte kyllä.

Itse falafel on täällä leivottu yhdeksi pihviksi perinteisen palleroratkaisun sijaan. Tuntuu ihan virkistävältäkin, kunnes maistan. En ole edes tiennyt, että falafel voi olla sekä sitkeää että mautonta!

Tämä on. Onko kyseessä joku einesräpellys, vai ihan itsekö ovat luoneet, jää epäselväksi.

Syön annokseni pitkin hampain.

Mussutetaan nyt vielä siitäkin, että Suomessa on jotenkin ihan hyväksyttyä tarjota tällaisia pakastetikkuja ihan ravintola-ranskiksina. Ilmeisesti tuoreet ja paksut rasvapaukut ovat liian suuri ponnistus, sitten. No, perunat nyt eivät sentään täälläkään suoranaisen pahalle maistu.

Suositellaanko vegaaneille: Ei
Ma-la 11-22
Su 11-21
Rautatieaseman tunneli,
33100 Tampere

Millennium, San Francisco, 7.7.

MANU:
Mikään ei sopisi reissun San Franciscon –osuuden viimeiseksi ruokapaikaksi paremmin kuin Millennium. Kuvitelkaa vaikka Helsingin Taidehallin Farang – kokonaan vegaanisena.

”Vie vegaanisen fine diningin kokonaan uudelle tasolle”, kuten joku arvostelija on kirjoittanut.

Vaikka Millennium on aika iso, se on auki vain muutaman tunnin illassa. Varaus kannattaa tehdä etukäteen.

Olisi kannattanut tehdä etukäteen.

No, pääsemme syömään oman pöydän sijasta pitkälle baaritiskille. Tästäkään ei oikeastaan muuta haittaa ole kuin se, että tuppaamme unohtumaan tiskin takana häärineeltä yhdeltä ainoalta tarjoilijattarelta. Paikan ainoa miinus siis henkilökunnan vähäisyydestä.

Mutta siis paikka on täysi keskellä viikkoa, eikä ihme. Ruoka on suoraan jumalilta ja idea, vegaanista lähiruokaa kaikilla mahdollisilla maailmankeittiön vivahteilla ja vuodenajan mukaan varioiden on Yhdysvalloissa ilahduttavan trendikäs.

Menu vaihtelee siis jatkuvasti. Tilaan uunikypsennetyn maissin kanssa tarjoiltavan tempeh-annoksen, jonka koostumus on myöhemmin tarkistettaessa hiukan muuttunut. Todella hyvää ruokaa joka tapauksessa. Laatukeittiön taitaa usein tunnistaa yksinkertaisista mauista, pelkistämisestä.

Tempehiä, maissia, kasviksia, ruskeaa kastiketta! Ihan kuin joku koulukeittiön liharuoka ulkonäöltään, mutta pähkinäisesti marinoitu tempeh on kyllä maultaan jotakin aivan muuta. Osaisinpa itse.

23 dollariahan tästä saa pulittaa, mutta ei se pahalta tunnu.

Olemme tullessamme jo valmiiksi täynnä ja joudumme jättämään alkuruoat väliin.

Siis ruoat.

Millenniumissa on kuinka ollakaan fantastinen drinkkimenu, vegaaniversioina paljon cocktaileja jotka normaalisti eivät meille sovi.

Näitä sitten tulee juotua. Muistaiskohan Julle tarkemmin, että mitä…?

JULLE:
Puistattaa joka kerta, kun muistan, että Millennium oli vähällä jäädä meiltä kokematta. Olin
nimittäin lukenut hotellilla edellisenä, toiseksi viimeisenä San Franciscon iltanamme VegNewsiä*,
jossa näin tämän palkitun ravintolan mainoksen.

Kyllä Manu, Julle muistaa kyllä cocktailit mutta, tai ehkä juuri siksi, ei ruoka-annoksiaan. Sen
verran kyllä muistan, että harmitti, kun piti mennä Manun ja ystäväni Cathleenin kanssa sopimaan,
että jokainen voi sitten närpsiä toistensa ruokia. Harmitti kovasti, kun olisin halunnut syödä koko
perunaherkkuni itse.

Tehtäköön selväksi, että tuskastuttavan hidas palvelu ajoi meidät juomaan.

Ei haitannut, että drinkkilista oli varsin laaja. Esimerkiksi luomuoluita, joista suurin osa oli
kalifornialaisten pienpanimoiden tuotteita, oli listalla yli 20 lajia. Erityismaininnan ansaitsee runsas
alkoholittomien cocktailien valikoima.

Nyt meitä kiinnostivat kuitenkin alkoholilliset cocktailit. Olisin voinut vannoa, että
suosikkicocktailimme nimi on orgasm. Tarkistus kotisivuilta paljasti drinkin nimen paljon
vienommaksi. Ajatusketjuni loogisuus on sinänsä hahmotettavissa: Päärynärommista,
sitruunamehusta, kookosmaitonektarista ja agavekaktuksesta rakennettu Lemon Pie Delicious kun
oli ulkoasultaan valkoista ja kuohuisaa.

*punastuu*

Joka tapauksessa drinkin herkullisuudesta kertoo jo sekin, että Manu, joka tavallisesti tilaa
ruokalistan antimia pedanttisessa järjestyksessä jämähti tällä yhteen ja samaan, hyväksi todettuun
juomaan.

Aika paljon rahaahan Millenniumissa sai kulumaan. Mutta koska vietimme viimeistä San
Franciscon iltaamme rakkaan ystäväni kanssa, ja koska harvoin pääsee kokemaan vegaanista
gourmethemmottelua, ei se omaatuntoa kaivertanut.

*) Valitettavasti lehteä ei voi tilata Suomeen. VegNewsillä on kuitenkin huikeat, vierailun
arvoiset kotisivut, joilta olen bongannut mm.vegaanipizzaohjeita.

580 Geary Street , San Francisco, CA 94102
(between Jones St & Shannon St)
Ma-to 17.30-21.30
Pe-la 17.30-22
Su 17.30-21.30
Suositellaanko vegaaneille: Mitä lämpimimmin. Elämys.
http://www.millenniumrestaurant.com/

Borobudur, San Francisco, 7.7.

MANU:
No, aina nämä tällaiset random-valinnat eivät tietenkään osu kohdalleen.

Ihan arvostettu eikä aivan halpakaan indonesialainen osui lounaspaikaksi vain koska sattui olemaan siinä.

Ruoka oli ok ja parempaakin, ei siinä mitään.

Hippien ja muun vaihtoehtopossen kansoittamalla länsirannikolla on kuitenkin aika harvinaista, ettei henkilökunta selvästikään oikein tiedä, mikä se sellainen vegaani on. Eikä oikein ymmärrä, vaikka selittäisikin.

Eli tämä oli niitä aterioita, jotka syötiin pienen, kalvavan epäilyksen vallitessa.

Munakoisoa rutkasti sisältävä chilitofuannos Tahu & Terong Balado on oikein mausteinen ja aidosti tulinen. Kari Saiyuranin mieto kookoscurrysoosi täydentää kokonaisuutta lempeästí. Mutta tosiaan: Ymmärsikö se nyt varmasti, ettei mitään katkarapukastikkeita ja –mausteita näihin.

Ja onko tuossa sittenkin kananmunaa?

Hyvää, mutta epäilyttävää. Tuskin tulisi mentyä toiste, vaikka olisi pikkaisen lähempänäkin Puotilaa.

700 Post St, San Francisco, CA 94109
(Post & Jones)
Ma-to 11.30-22
Pe-la 11.30-23
Su 13-22
Suositellaanko vegaaneille: Ei erityisesti juuri vegaaneille
http://www.borobudursf.com/

Ananda Fuara, San Francisco 6.7.

MANU:
Hyvä kurkku goes esoterica , osa 2.

Loving Hutilla on Ching Hainsa, mutta ei siinä vielä mitään.

Ananda Fuarassa palvotaan hengellistä opettajaa Sri Chinmoyta. Ruokaa odotellessa onkin mukava lukea paikan lukuisista esitteistä Srin hengästyttävästä elämäntyöstä.

Intialainen filosofi luennoi 1960-luvulla säännöllisesti YK:ssa, rauhasta ja sisäisestä rauhasta. Hän piti 800 rauhankonserttia maailman eri puolilla, muun muassa Helsingissä ja Retretissä. Hän maalasi 200 000 maalausta ja piirsi niin ikään satoja tuhansia rauhankyyhkyjä. Hän kirjoitti kymmeniä kirjoja ja sävelsi klassista musiikkia.

Lisäksi hän oli kansainvälisen tason painonnostaja.

Voi vain ihmetellä, miksi Sri ei saanut Nobelin rauhanpalkintoa. Hän oli ehdolla vuonna 2007. Samana vuonna hän myös kuoli.

No niin, miten vaan. Emme pysty pidättelemään Sri-vitsien tulvaa.

Silti, ottaisin kotikulmilleni minkä tahansa uskonnon tai esoteerisen filosofian pohjalle rakennetun kasvisravintolan koska vain. Varsinkin tällaisen hyvän.

Ananda Fuaran menu on Loving Hutista muutaman askeleen ns. lohturuoan, siis epäterveellisen mätön suuntaan. Tai ainakin sellaisiakin vaihtoehtoja löytyy. Paikka on vähän ruokalamainen kasvisravintola, mutta vegaanikamaa on paljon, ja ne on merkitty listaan selvästi.

Otan alkupalatsi samosa-annoksen, ja jo se on aivan valtava. Kova on ollut Sri näköjään syömäänkin. Perunahernecurryn täyttämät pasteijat tarjoillaan poikkeuksellisen hyvän chutneyn kanssa. Tämäkin jo riittäisi, mutta ei tässä vielä mitään!

Olenhan jo tilannut pääruoakseni kolossaalisen tofu-burgerin. Ananda Fuaran omalla grillikastikkeelta silattu kokonaisuus maistuu tofusiivuinen JA soijapihveineen aivan syntisen hyvältä - ja törkeän epäterveelliseltä. Osa jää syömättä, mutta ähky kestää silti tuntikausia.

Jälleen ollaan rakastamani silmänkääntötempun äärellä. Kokojyväsämpylään askarreltu annos on pakostakin terveyspommi (Sri sentään taustalla arvoineen!), mutta maku on rasvaisen grilliruoan.

Loputon arvostukseni, Sri ja Ananda Fuaran huippuystävällinen henkilökunta!

298 Market Street, San Francisco, CA 94102
(Between 8th & 9th St.)
Ma-ti 11-20
Ke 11-15
To-la 11-20
Su suljettu
HUOM! Suljettu elokuussa, silloin juhlitaan Sri Chinmoyn syntymäpäivää…
http://www.anandafuara.com/
Suositellaanko vegaaneille: Totta kai! Hörhö-tutkaa kannattaa todellakin säätää ennen menemistä.

Loving Hut, San Francisco, 5.7.

MANU:
Q: How is Supreme Master Ching Hai involved?
A: Supreme Master Ching Hai is the innovator for Loving Hut Vegan Concept. She wants to help the world with a more compassionate and noble way of living by making vegan food easily available to everyone in different parts of the world!

Näin on.

Hyvä kurkku esoterian maailmassa, osa 1.

Loving Hut on maailman nopeimmin kasvava vegaaninen pikaruokaketju. Konseptin takana on ”korkein mestari” Ching Hai.

San Franciscon Loving Hutin katsastettuaan ei voi kuin surkutella, ettei Suomessa ainakaan vielä sellaista ole. Ranskassakin on, ja Tshekissä ja Espanjassa! Miksei täällä??

Huumorintajua Loving Hutissa syöminen toki tällaiselta ateistilta vaatii. Tiskin ylle asennetusta televisiosta tuutataan koko ajan suprememaster.tv –nettikanavan ylevän hengellistä ohjelmistoa.

Mestaria hehkutetaan estoitta ja tauotta. Käteemme sattuneista lentolehtisistä selviää, että Paul McCartney on jotenkin kunniapaikalla Ching Hain organisaatiossa.

Yritämme kätkeä näsäviisaita vitsejämme tarjoilijattarelta. Ehkä emme onnistu, tai sitten hänellä on vielä valaistuminen saavuttamatta. Kovin on tylyä, vaikea ajatella että korkein mestari kauaa katselisi moista, jos tietäisi.

Mutta siis, joka tapauksessa, Loving Hutin vegaanipikaruoka on erinomaisen maistuvaa. Nettisivujen annoskuvat ovat ruokalehtimäistä taidetta, mutta kyllä annokset nättejä ovat luonnossakin, jopa Loving Hutin aika karusti kolisevassa burgerimiljöössä. Jopa meidän ottamissamme kuvissa.

Alkupalalautaseni on nimeltään Combination Delicacy, ja sitä se tosiaan onkin. Isolle lautaselle on aseteltu neljään lohkoon merileväsalaattia, paneroituja soijaviipaleita, tofua BBQ-kastikkeen kera sekä vielä seitan-leikkeen siivuja. Tämähän on kuin jokin leikelautanen!

Mistään vaivaannuttavasta jäljitelmälihasta ei kuitenkaan ole alkuunkaan kyse. Annos on herkullinen kasvisruokana, ja sekä terveellisen että kevyen tuntuinen.

Pääruokani taas on aivan silkkaa karjalanpaistia.

Kiinalaista, soijasta valmistettua ja goji-marjoilla höystettyä hippi-karjalanpaistia, that is. Three cup wonder tosiaan sisältää vahvassa soijaliemessä ilmeisen pitkään marinoitua irstaan hyvää soijalihaa, inkivääriä, basilikaa, yrttejä – ja niitä gojimarjoja. Aivan huippu annos ja mahtava paikka! Tarttuihan se rakkaus meihinkin!

Otamme jälkkäri-cappuccinojemme kylkeen kirkkaasti valaistusta leivostiskistä vielä sekä suklaakakkua että vadelmakakkua. Ensin mainittu on muhevaa herkkua, toinen muovin makuista moskaa.

Yksi huomio muuten vielä: Kun paikka on näin kovin henkevä, eikö kestään muusta ole hassua että siellä myydään ihan iloisesti Coca-Colaa? Riistoimperialismi on ok, lähiviini (ei saa) taas ei?

JULLE:

Ravintola-arvion sijaan minun tekisi mieli kirjoittaa arvio tuosta Manun edellisestä tekstistä, joka
on vähintään yhtä herkullinen kuin Loving Hutin ruoka.

Hyvä Manu, kerroit taas kaiken oleellisen!

Minäpä voinkin sitten keskittyä epäoleelliseen.

Olimme kävelleet koko päivän sanfranciscomaisen sumuisessa säässä. Oli päättänyt näyttää
Manulle San Franciscon jylhänkauniin ranta-alueen. Ja se totta vie tuli näytettyä: ”Pienen”
arviointivirheeni vuoksi jouduimme kävelemään kolminkertaisen mailimäärän kuin tarkoitus oli.
Tuntien patikoinnin jälkeen, Golden Gate-sillalle vihdoin päästyämme meillä oli jo melkoinen
nälkä.

Turistimyymälän pähkinähyllyn tyhjentäminen oli oli vain ensiapua, nyt tarvittiin kunnon ruokaa.

Onnistuimme pitkän odotuksen jälkeen saamaan taksin Golden Gaten tyvestä kohti Loving Hut –
ravintolaa.. Nälissämme innostuimme hehkuttamaan taksinkuljettajalle meitä odottavasta uudesta
vegaaniravintolakokemuksesta ja maan vegaaniruokatarjonnasta yleensä.

Puheliaan sorttinen
kuski innostui myös: hän muisteli San Franciscossa sijaitsevan kehutun vegaanijäätelöpaikan.

Herkkupaikan nimi, tai tarkka sijainti ei kuitenkaan muistunut palvelualttiin shäföörimme mieleen,
mutta kilautus kaverille toi vastauksen: ”Maggie Mudd in Bernal Heights - best vegan ice cream ”.
Sanomattakin selvää, että tippasimme reilusti.

Viimein Loving Hut – ravintolaan.

Alkuruokaa jouduimme odottelemaan hyvän tovin. Kevätrulla-annos oli rapea, maukas ja suuri.
Jos meksikolaisessa keittiössä minua viehättävät burritot niin kiinalaisessa tunnen vetoa kevätrullia
kohtaan (ja ei mitään freudilaisia analyysejä, kiitos). Niinpä pääruoaksi tilasin chow meinin
kevätrullalla. Annos sinänsä ei tuonut mitään uutta aiempiin chow mein -kokemukseeni, mutta hyvä
se oli ja saatoinhan ainakin olla varma, että se on 100% vegaaninen.

Jälkiruokatorttua löytyi jos jonkinlaista. Ruokia odotellessani kävin vähän väliä vitriinin takana
ihastelemassa kakkuvalikoimaa.

En vieläkään ymmärrä, miksi en valinnut sitä vegaanista
juustokakkua. Kuten Manu sanoikin, suklaakakku kelpasi, mutta vadelmakakku maistui samalta kuin amerikkalaiset peruskakut yleensäkin: esanssiselta hötöltä.

Loving hutin ilmapiiri ei ollut aivan nimensä veroinen. Palvelulta olisin odottanut, jos en
rakkaudellisuutta, niin edes hitusen huomioonottamista. Sitä paitsi hengen sanan ja kolkon kliinisen
ympäristön yhdistelmä oli jotenkin hämmentävä. Ruokalistan ”Be veg, go green, Save our planet”
muistutukset toki lämmittivät: olimme samalla puolella

Suomessa ei ainakaan vielä Loving Hut –ketjua ole, mutta ei varmaan mene kauaakaan, saatiinhan
tänne Burger Kingkin! (Kyllä, se oli sarkasmia)

Lontooseen ketju on jo löytänyt. Ja hei, mehän ollaan Lontoossa ensi viikolla! Mutta
todennäköisesti kuitenkin raportoimme ihan muista vegaaniravintoloista.

1365 Stockton Street, San Francisco, CA 94133
(at Vallejo)
Ma-to 11-20.30
Pe-la 11-21
Su 11-20.30
Suositellaanko vegaaneille: Ruoan puolesta totta kai. Hörhö-tutkaa kannattaa säätää ennen menemistä.
http://lovinghut.us/
http://lovinghut.us/sanfrancisco/

Herbivore, San Francisco, 1.7 ja 3.7.

MANU:
No nyt. Olen toipunut vatsataudista ennätysajassa ja se on kuulkaas hyvä asia. Peräti kolmen paikan laajuinen Herbivore –ketju (kolmas on Berkeleyssä, siellä emme käyneet) tarjoaa pelkästään vegaanista ruokaa – ja siis todellakin kaikenlaista vegaanista ruokaa.

Löytyy pastaa, löytyy thairuokaa, meksikolaista, kiinalaista, aamiaisia, voileipiä, wrapeja.

International vegan cuisine to-del-la-kin.

Lisäksi Herbivorella on kalifornialaisiin luomuihin painottuva mainio viinilista. Olemme taivaassa.

Torstaina osumme Valencia Streetin paikkaan. Ison, viihtyisän ja avaran tilan henkilökunta on alkuhetkistä saakka hyvin, hyvin ystävällistä.

Koska en ymmärrä ruoasta tai annosten laatimisesta oikeasti yhtään mitään, kasaan ateriakokonaisuuteni ekassa Herbivoressa vähän hassusti. Otan alkupalaksi bruschettaa. Perushyvään settiin kuuluu paahdetun leivän lisäksi tomaattia, valkosipulia ja basilikaa. Hyvää, ei erityistä.

Pääruokani on pastaa – ja senkin keralla siis tosiaan tuodaan melkein samanlaisia leipiä, basilikapestolla ja valkosipulilla siis mennään. Mutta linguine primavera –pasta itsessään on hyvä. Kermaisessa marinara-kastikkeessa uiskentelee isoja ja erittäin al denteksi jätettyjä kasviksia. Omaperäinen annos on valtavan iso, ja siinä on tekemistä, koska meillä on pikkaisen kiire tapaamaan Jullen ystävää.

Paria päivää myöhemmin päätämme katsastaa vielä Divisadero-kadun Herbivoren. Nyt ruokatilaukseni loksahtavat kohdalleen, ja Herbivoren todellinen arvo paljastuu. Alkupalaksi otan nytkin pesto-toastia, mutta tällä kertaa erityisesti palvomieni aurinkokuivattujen tomaattien kera. Fantastista.

Pääruoan kohdalla kopsaan Jullen valinnan ensimmäisestä Herbivoresta. Syön FANTASTISEN annoksen rapeita tacoja, guacamolea ja soijarouhekastiketta. Tunnen jotenkin saavani hyvityksen pieleen menneelle Papalote-kokemukselle. Täydellistä!

Mainitaan vielä uudestaan palvelusta. Muiden nettikritiikkien perusteella voisi päätellä muuta, mutta meille ollaan koko ajan todella aurinkoisia ja auttavaisia.

Yksi koko reissun parhaista ruokaelämyksistä.

JULLE:
Kas kummaa. Taas olimme päätyneet Missionin alueelle.

Olimme juuri käyneet tutustumassa kiinteistönvälittäjän opastuksella entiseen kolmekerroksiseen kirkkoon Dolores-puiston laidalla. Tilavasta kämpästä, jota tällä hetkellä asutti yksinäinen mieshenkilö, pyydettiin 8 miljoonaa dollaria.

Älkää kysykö, miksi olimme asuntonäyttöön päätyneet, mutta ei ihme, että nyt hiukoi.

Ja jos totta puhutaan, minua kyllä kiinnosti enemmän Herbivoren ruokalista.
Löysin listalta heti itselleni turvallisen alkuruoan: rapeat tacot soijarouheella, pavuilla, tofujuustolla, guacamolella, salaatilla ja salsalla. Jumalaiselta maistui, mutta kyllä listalla muutakin kiinnostavaa löytyi: esimerkiksi paahdetut mantelit sitruuna-cayenne mausteella olisivat varmasti kelvanneet.

Ja valinnanvaraa oli pääruoissakin: Hyvältä kuulostivat esimerkiksi ravioli täytettynä kauden vihanneksilla, kermaisella marinakastikkeella tai basilikapestolla TAI currykookosnuudelit paahdetulla paprikalla, pinaatilla, seesaminsiemenillä, grillattulla sipulilla, kevätsipulilla, tuoreella korianterilla ja kookoshiutaleilla TAI indonesialainen noodelisaatti riisinuudelilla, tofulla, kurkulla, ananaksella, appelsiinilla, iduilla, mintulla, tuorekorianterilla, punakaalilla sipulilla, kuullotetuilla sienillä ja inkiväärilllä joko maapäähkinä- tai limesitruunakastikkeen kera tarjoiltuna.

Tilasin papuja ja tummaa riisiä.

Oli siinä sentään mukana salsaa, guacamolea , vegaanista hapankermaa ja grillatua tofua.. Annos oli siis vähän niin kuin burrito ilman tortillaa. Eli tykkäsin kovasti.

Osoittaakseni, etten aivan tylsimys ole, tilasin Divisaderolla PEHMEÄT tacot guacamolella, vegaanisella hapankermalla ja salsalla. Nämäkin maistuivat, mutta rapeat tacot paremmin, minkä lisäksi ne olivat täyttävämpiä. Vegaaninen hapankerma oli uusi, toimiva tuttavuus.

Täälläkin tein melko tavanomaisen valinnan ja päädyin (varsin täyttävään) voileipään marinoidulla tofulla , avokadolla, sipulilla, salaatilla, tomaatilla ja suolakurkuilla . Seurana tarjoiltiin rosmariiniperunoita ja salaattia. Luonnollisesti pyysin leipääni extra-avokadoa.

Aurinkoisesta palveluksesta todellakin plussaa. Divisaderolla tarjoilija oli selvästikin ensimmäisiä päiviään töissä, mutta hän teki parhaansa, jotta meillä olisi hyvä olla. Ja niin olikin.

Hyvillä mielin jatkoimme kohti Castro-teatteria ja Sunset Boulevardia. Ainoa, mikä harmitti, oli se että vatsassa ei ollut enää tilaa popcorneille.

983 Valencia, San Francisco, CA 94110
(between Liberty St & 21st St)
ja
531 Divisadero, San Francisco, CA 94117
(at Oak Street)
Ma-to 9-22
Pe-la 9-23
Su 9-22
Suistellaanko vegaaneille: Absoluuttisen vahvasti
http://www.herbivorerestaurant.com/index.html

Papalote, San Francisco, 30.6.

JULLE:
Tätä olikin jo odotettu, Länsirannikon burritoa.

Ja aivan oikeilla mestoilla. San Franciscon latinalaisamerikkalainen Mission-alue on minulle erityisen rakas, sillä siellä tuli asuttua toista vuotta. Harvassa olivat aamut, jolloin minua ei koulumatkallani hemmoteltu tuoreen tortillan tuoksulla tai ohi ajavan auton mankasta kantautuvalla mariachi-musiikilla.

Latinorytmit ja -ruoat olivat toki aistittavissa vieläkin, mutta nyt huomiosta kilpailivat lukuisat alueelle nousseet trendipuodit, -baarit, ja -kahvilat, joista monet kieltämättä ovat varsin kelpoja.*

Papaloten pitkät, kadulle asti ulottuvat jonot eivät tulleet yllätyksenä – onhan ravintola valittu neljänä viime vuotena peräkkäin San Franciscon parhaaksi burrritopaikaksi, tacqueriaksi. Se on melkoinen kunnia, etenkin kun tuolla alueella erinomaisia burritoravintoloita löytyy useita.

Jonossa odotellessa olikin hyvää aikaa tutustua tiskin takana roikkuvaan ruokalistaan. Pianhan se kaivattu vegan –sana sieltä löytyikin, mutta mikä ihmeen vegan soyrizo?

Semmoisen soyrizoburriton kuitenkin tilasin, extra guacamolella totta kai. Sisimmässäni tunsin, että näihin burritoihin saattoi luottaa. Myöhemmin selvisi, että Soyrizo on täysin vegaaninen, soijasta valmistettu vastine mausteiselle meksikolaiselle chorizo-makkaralle.

Emme, ihme kyllä, joutuneet odottamaan istumapaikkaa kuin muutaman minuutin. Alkuruuaksi tilaamiamme tortillachipsejä ja salsaa jouduimmekin sitten odottelemaan jo piinaavan kauan.

Aijai, se salsa.

Sitä kuulkaas kunnioitetaan. Eräällä paikallisella ruoka-aiheisella nettisivustolla on pitkä keskusteluketju, jossa arvuutellaan, mistä ainesosista tämä tuhti ja hieman savunmakuinen salsa rakentuu. ”Ei tule maku siemenistä eikä chipalotesta, sitä paitsi salsa on 100 % vegaaninen”, valistaa Papaloten edustaja, ja antaa muiden jatkaa arvuuttelua.

Burrito saapui aikanaan ja täytti odotukseni. Tanakka riisillä, mustilla pavuilla, guacamolella sekä tuolla mysteerisellä soyrizolla täytetty herkkujöötti ansaitsi kaiken kunnioitukseni. Burritoasioissa ei sovi kikkailla – mitä yksinkertaisempaa, sen parempi.

Burriton nautittuani tunsin vihdoin voivani rentoutua ja lopettaa etsimisen. Maha täynnä ja mieli tyytyväisenä oli hyvä lähteä kohti Bottom of the Hill -clubia Crocodilesin ja Dum Dum Girlsin keikalle.

Melkoinen award winning –ilta sinänsä: Rolling Stone –lehti on nimittäin nimennyt Bottom of the Hillin San Franciscon parhaaksi liverockklubiksi.

*)Vahvan kahvin ystävät, kokeilkaa Rituals-kahvilaa (Valencia-kadulla, muutama kortteli ennen Papalotea) ja sen ah-niin-voimakasaromista omaa kahvia. Kahvilasta sai muuten vegaanisia leivonnaisiakin – esim. suklaakakkuviipale oli giganttinen!

MANU:
Voi sentään.

Nyt olisi kunnon burriton-jötkälettä tarjolla, mutta minun illalliseni pilaa orastava vatsatauti. Oloni on koko ajan epävakaa, eikä ruoka maistu oikein millään. Muutamaa tuntia myöhemmin sisällä ei sitten pysykään enää mikään.

Onneksi tauti paranee sentään pian, oikeastaan yhden yön nukkumisella. JOS kyseessä oli joku ruokamyrkytys, niin tähdennettäköön, että ainakaan Papalotesta en sitä saanut, sen verran vahvoja olivat oireet jo paikkaan saapuessa.

Mutta Papalote, niin.

Tulemme tänne tosiaan koska Julle rakastaa burritoja ja tämän nimenomaisen paikan vegaaniannosta on loistava Veg News –lehti kehunut kaupungin parhaaksi. Hyvinkin lihaisa pikaruokapaikka huomioi ihan kivasti myös meidän vähemmistömme.

Sikäli kun pystyn ololtani ollenkaan tajuamaan, vegaaniburrito tosiaan on hyvä ja suuri. Varsinkin (tietenkin) kypsistä ja tuoreista avokadoista valmistettu guacamole sulattaa sydämen. Mitenkään mausteiseksi en Papaloten burritoa sanoisi, ennemminkin se on lempeä elämys.

Corona-oluen kanssa nautittuna annos tuntuu puoleen väliin saakka jopa raikastavan ja parantavan oloani. Sen jälkeen on vaikeampaa.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
3409 24th Street, San Francisco CA 94110
(at Valencia)
Ma-la 11-22
Su 11-21
http://www.papalote-sf.com/

Cafe International, San Francisco, mm. 29.6

MANU:
Kuten melkein kaikki San Franciscossa, tämäkin on Jullen mahtavia löytöjä jostain SF-menneisyydestään. Olemme ensimmäisenä aamuna aikamoisen reissuväsyneitä, mutta valoisa, avara ja silti kotoisa kahvila vie pahan tuulen mennessään.

Kahvilaa hehkutetaan paikallisissa nettiarvioissa sekä ruoastaan että palvelustaan. Ensinmainitun kohdalla olen sataprosenttisen samaa mieltä, jälkimmäisenkin lähes. Lievä kiireen ja taustalla piilevän ärtymyksen tuntu palvelusta jäi – ehkä.

Joka tapauksessa täällä saa mahtavan aamiaisen. Vedämme parinakin aamuna saman satsin, sipuli-bagelin hummuksella, avokadolla, tomaatilla ja sinimailasen iduilla. Hummus on ehkä maukkainta mitä olen missään syönyt, bagel tuoretta ja annos kaikkineen raikas, lähiruoan oloinen. Ja ihan kohtuullisen kokoinenkin, ainakin jos kylkeen ottaa ison ja sitä myöten täyttävän soijacappuccinon.

Bagel-osastolla ei perussettimme lisäksi juuri vegaanivaihtoehtoja löydy, ja yleiskahvilahan tämä nimenomaan onkin. Silti, erinomainen paikka aloittaa aamu aina silloin tällöin.

JULLE:
Olisimme ennen pitkää menneet Cafe Internationaliin muutenkin, mutta ensimmäisenä aamunamme päädyimme sinne vain ja ainoastaan jalkapallon takia: Soccer-baarin löytäminen San Franciscossa kun ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin New Yorkissa.

Olimme harhailleet jo hyvän tovin keskustan liepeillä kun Espanja-Portugali -pelin alkuun oli enää puolisen tuntia eikä katselupaikasta ollut tietoakaan. Manun hermostuneisuutta ei ollut vaikea aistia.

Nyt tarvittiin nopeita – ja ehkä dramaattisiakin ratkaisuja. Tiesin, että Mad Dog in the Fog – eräs Lower Haight -alueen lempibaareistani vuosien takaa - näyttäisi takuuvarmasti kaikki pelit. Taksi alle ja toiselle puolelle kaupunkia siis!
Ehdimme nopeasti paikalle ja aikaa jäi vielä pikaiseen aamiaiseenkin.

Cafe International sijaitsi mukavasti baarin vieressä.

Aamiaisbagelia teki mieli ja sellaiset myös saimme. Cafe Internationalin bagel antoi esimakua tulevista San Franciscon aamiaisistamme: täällä vegaani nauttii bagelinsa hummuksen kera, tofutuorejuustot jäivät itärannikolle. Ei se mitään, hulluna hummukseen kun olen. Lisäonnea nostattivat settiin kuuluneet avokado ja tomaatti. Valtavaa kahvia ja vastapuristettua appelsiinimehua unohtamatta.

Cafe Internationaliin oli opiskeluaikoina mukava tulla lukemaan tentteihin tai kirjoittelemaan niitä näitä. Voikin olla, että suuri osa viehtymyksestä menee henkilökohtaisen nostalgian piikkiin, ja Sinä, hyvä lukijamme et - herkullisten bageleiden lisäksi - ehkä pitäisi kahvilaa erityismaininnan arvoisena.

Olen poikennut Cafe Internationaliin jokaisella San Franciscon visiitilläni. Se on minulle hengähdyskeidas toki edelleen sielukkaassa, mutta kiihkeästi trendistyneessä kaupungissa. Kahvila on säilyttänyt saman kotoisan pelkistetyn ilmeensä, joka veti puoleensa jo 80-luvulla.

Pari internetkonetta oli kahvilaan sentään ilmestynyt. Hyvä niin. Pääsinpähän googlettamaan kaupungin vegaaniravintoloita.

Suositellaanko vegaaneille: Kelle tahansa.
508 Haight St, San Francisco, CA 94117
(between Fillmore St & Steiner St)
Ma suljettu
Ti-To 7-22
Pe 7-24
La 7-22
Su 8-22
http://cafeinternational.us/

Tre Viet, Helsinki 10.10

MANU:
Itäkeskuksen vietnamilainen yllättää viihtyisyydellään. Kauppakeskusmiljöökin voi olla ainutlaatuinen – ainakin Itäväylän ylittävällä Hansasillalla. Autot sujahtelevat pimenevässä sunnuntai-illassa alitsemme näyttäen autoiksi oikeastaan kauniilta, melkein romanttisilta. Ikkunapöytää siis suositellaan, toisaalta sisempiin pöytiin on lasilevyn alle sommiteltu kivoja kylämäisiä pienoisasumuksia.

Otamme alkupalaksi kevätrullat. Kuuden euron annokseen kuuluu kaksi isohkoa rullaa. Vanha suosikki on täällä aivan poikkeuksellisen hyvää. Pinta on ikään kuin leivitetysti tavallistakin rapeampi, sisältö taas tuoreen oloisine vihanneksineen ja runsaine maistuvine sienineen poikkeuksellisen runsas.

Erittäin hyvä esitys.

Ikävä kyllä pääruokapuolella on huomattavasti valjumpaa. Kasvisvaihtoehtoja ei listalla alun alkaenkaan ole monta. Sitten kuulemme tarjoilijalta, että tofu on tyystin loppu. Hetken arpomisen jälkeen hän käy vielä keittiöstä kysäisemässä. Tulos: tofua on yhteen annokseen.

Julle siis saa friteerattua tofua ja kasviksia, minä jotakin parsakaalintapaista valkosipulikastikkeessa, ei minulle oikein muutakaan valittavaa jää. Viidentoista euron (!!) hintainen satsini on limainen ja valkosipulilla sivellyn nurmikon makuinen. Kyllähän minä valkosipulista pidän, mutta en tiedä kuka täysjärkinen haluaisi varta vasten illallisekseen näin karseaa muhjua.

Annos on kuin lihansyöjän kirjoittama tunkkainen vegetaristisketsi.

Jullen tofusatsissa on sentään vähän yritystä, mutta mikään makusinfonia ei tämäkään arasti maustettu ruoka ole. Mehun makuisessa punaviinissä (shiraz) ei ole kehumista siinäkään, se nyt sentään on hiukan maltillisemmissa hinnoissa kuin ruoat.

Erittäin heikko esitys.

Kuinka paljon arviossa sitten pitäisi painaa mainion alkuruoan, kuinka paljon taas onnettoman pääruoan? Kaikki kunnia erinomaiselle rullalle, mutta pääruokien onneton kasvisvalikoima, paikan kalleus ja tylsä pääannos jättävät kyllä tympääntyneen olon.

Suositellaanko vegaaneille: Kevätrullaa suositellaan. Muuten ei suositella. Helsingissä riittää parempia aasialaisia paikkoja.
Ma-pe 10-30-21
La-su 11-21
Hansakatu 5
00930 Helsinki
http://www.treviet.fi/

South China, Helsinki 28.9.

MANU:
Silloin (aika usein), kun työpaikan omasta ruokalasta ei löydy vegaanille mitään, syön oikeastaan aina Länsi-Pasilan East Memossa, onhan paikan kiinalainen lounaspöytä muun muassa laajalti arvostetun Hyvä Kurkku –blogin kehuma.

Vastaavanlainen buffet-kinuski löytyy kuitenkin myös radan takaa Itä-Pasilasta. Pikkaisen kaukanahan tämä on Otavamedian wow-arkkitehtonisesta toimitaloklassikosta, mutta ruoka kyllä on vielä East Memoakin parempaa, ainakin kasvissyöjälle.

Buffet on samassa kahdeksan euron hintaluokassa kuin East Memossa. Vegaanisia vaihtotehtoja nyt vain on ainakin tänään yksinkertaisesti enemmän kuin East Memossa, ja salaattipöydässä on enemmän tuoretta. Tofukastikkeita on kaksi erilaista, ja lisäksi vielä kolmaskin kasvissoosi. Ruoka on lisäksi hyvää, tofu marinoitua ja vihannekset selvästi tuoreita. Kevätrulliakin on!

Toimistokolossin alakertaan on saatu rakennettua ihan viihtyisä ruokalamainen ravintola. Siitä puuttuu totaalisesti East Memon "sielukas" räkäläaspekti, mikä voi kai olla hyvä tai huono asia.

South China on puhtaasti lounaspaikka. Se on auki vain arkisin ja sulkee silloinkin jo puoli viideltä.

Pasila, kaupunginosista ei ehkä sittenkään elävin.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
Ma-pe 10.30 – 16.30
Ratapihantie 11
00520 Helsinki

Jadgar, Helsinki, 22.7.

MANU: Uusilta hoodseiltamme Puotilasta ja Itäkeskuksesta löytyy muutakin mahtavaa kuin Puotilan kartano, olutravintola Pikkulintu, nuudelipaikka Ky Nam ja lukuisat etniset ruokakaupat.

On myös Jadgar, ymmärtääkseni Helsingin ainoa etiopialainen ravintola.

Jadgar sijaitsee vähän epäidyllisesti bensa-aseman ja City-Marketin katveessa ja näyttää ulospäin lähinnä keskiolutkuppilalta. Meitä terassilla kaljoitteleva rehvakas remujengi ei kuitenkaan onnistu hämäämään. Sisältä Jadgar paljastuu ihan tunnelmalliseksi, joskin vähän ruokalamaiseksi paikaksi.

Listassa on yksi ainoa kasvisannos. Tilaukset tehdään tiskillä (no saahan samalla olutta – ne tosin pitää hämmentävästi maksaa eri kaverille), ja hyvin hyvin ystävällinen ruokamyyjä vakuuttaa, että maitoa ei annoksissa ei ole. Ja eipähän tuo Etiopian suunnalla asiaan kuulukaan, kuten olemme vastikään San Franciscossa oppineet.

11 euron hintainen Yesom Beayanetu sisältää injera-leivän päälle aseteltuna linssikastiketta, kaalia, pinaattimuhennosta ja vielä jauhetuista herneistä laadittua kastiketta. Linssihöystö on näistä se tulinen, muut sitten pehmeämpiä ja tasapainottavampia.

Etiopialainen ja itäafrikkalainen on minusta oikeastaan aina fantastista. Ihan aiemmin koettujen saman genren puotien tasolle Jadgar ei kuitenkaan tällä kertaa noussut. Annos on hiukan pieni, varsinkin injeraa (johon soosit siis kääritään, tätähän syödään käsin) saa perushintaan vähänlaisesti, ja se loppuu väkisinkin ennen kuin kastikkeet. Injera on lisäksi hieman liian hötöistä, hajoavaa. Kastikkeissa maustaminen ei ole ihan niin rohkeaa eli räväkkää kuin haluaisi.

Mutta mikään siis ei ole pahasti pielessä, päinvastoin. Aarrehan tällainen ravintola ihan kotikulmilla on.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
Kauppakartanonkatu 10
00930 Helsinki
Ti-la 13-20.30
http://www.lucyethiofood.com/