Manu: Kirjoitan Jullelle tekstiviestin klo 12.43. ”Huomasin, että naapurin räkälä on (jo puoli vuotta sitten, kysyessä selvis) muuttunut tosi tyylikkääksi ja hyväksi lounaspaikaksi. Buffet 8,5e, vegaanisia ruokalajeja tänään kolme. Jee!”
Siinähän se arvio pääpiirteissään tulikin.
Muutama juttu takaperin tuli sivulauseessa manattua, ettei Länsi-Pasilasta oman työpaikkaruokalan ulkopuolelta saa oikein mitään kosheria. Tänään Amicassa ei taas ole kasvishipille mitään, mutta kerrankin on tuuria.
Entisen jokerifanihelvetti West Cornerin tilalle on tosiaan jo joku aika sitten tullut uusi yritys, minkä tajuan kunnolla vasta nyt, kun etsin Maistraatinportin seudulta syötävää. Ja katso: luukku on laitettu sisältä ihan hillityn nätiksi, ja ystävällinen kiinalainen vakuuttaa, että tofukastike ja kasvisnuudelit ovat aivan vegaanisia.
Kolmas Jullelle mainitsemani ”vegaaninen ruokalaji” on höyrytetyt kasvikset. Luulen, että mainitsin sen vain tehdäkseni vaikutusta.
Joka tapauksessa olen onneni kukkuloilla. Työpaikan Amicassa joutuu usein tyytymään kasviskeittoon, jos sitäkään on. Nyt voin mättää riisiä, kastiketta ja nuudelia niin paljon kuin haluan, ja vieläpä työyhteisön paheksuvilta katseilta piilossa. Tunnen taas itseni kunnon läskimoosekseksi, ja se on hyvä tunne.
Tofukastike on pohjaltaan sellainen tomaattisempi / ketsuppisempi hapanimeläkastike. Tätä en sinänsä suosikeihini lue, mutta East Memossa siinä on onnistuttu oikein hyvin. Varsinkin pienellä chilikastiketujauksella terästettynä se menee alas sujuvasti. Kasvisnuudelit taas ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan erinomainen, kevyen rapeaksi pannulla paistettu annos.
Vedän toisenkin lautasellisen kun kerran voin. Raastepöytä ei houkuttele, mutta syön muodon vuoksi kurkut ja porkkanaraasteet pois. Tähän puoleen voisi vielä satsata, vähän mielikuvitusta peliin – ja kuivan paahtarin tilalle parempaa leipää, eikös?
Jälkkäri ja kahvikin kuuluvat hintaan, mikä ruoan kohtuuhyvän laadun lisäksi selittää tekstiviestini ekstaattisen jee-lopetuksen. Hedelmäsalaatti on raikas, vaikka varsinkin näin jälkeenpäin mansikan ja mansikkahillon (?!) keskeinen osuus cocktailissa vähän ihmetyttää. Kahvi on hyvää. Jee!
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä. Menen toistekin, jos vegaanista buffetista tarjotaan – ja miksei tarjottaisi, kun paikka mainostaa kiinalaista ja thaita laittavansa.
Pasilankatu 8, 00240 Helsinki
ma-ti 10-24
ke-to 10.30-24
pe 10.30-02
la 11-02
su 10.30-24
http://www.eastmemo.fi/
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Farang 15.4.
Manu: Mielessäni on epäilyksiä kun pysäköimme polkupyörämme Taidehallin eteen. Olen Tornin American Barissa huitaisemistani Martineista huolimatta pikkuisen epäileväinen, jopa pahalla tuulella.
Valitan Jullelle kuin pikkulapsi, koska Farangin ruoka on kuulemma kallista. Toinen pelkoni on vanha kunnon juntti hienossa ravintolassa –syndrooma: Mitä jos kymmenien eurojen hintainen annokseni on pieni hienostelupiperrys ja joudun poistumaan nälkäisenä?
Onnistun rauhoittumaan. Emme me usein näin kalliisti syö, ja nyt on sitä paitsi syytä juhlaan. Olemme ostaneet asunnon. Mitä on 55 euron hintainen maistelumenu parinkympin punaviineineen sen rinnalla, että olen pankille pystyssä toista sataa tuhatta?
Farangin täysin vegaaninen vege-maistelumenu on käsittämättömän hyvä. Syön ehkä koko elämäni parhaan aterian, parhaassa seurassa. Menen onnesta täysin sekaisin. Päässäni liikkuu huuruisia ajatuksia, vaikka keskustelu virtaakin.
Mietin, voiko taide koskaan saavuttaa mitään niin ylevää kuin nämä ruoat. Uskon, ettei voi. Farangissa thai-ruokakulttuuri on vain lähtökohta, ponnistusalusta oman ja ainutlaatuisen luomiseksi.
Koitan keksiä keinoja rikastua niin, että voisimme syödä täällä säännöllisesti, mieluiten asua tässä vieressä. Paljonko bloggaamisesta maksetaankaan?
Toivon että ilta jatkuisi ja jatkuisi, että tarjoilijat kantaisivat eteemme lisää ja lisää ruokalajeja.
Eikä tämä kaukana totuudesta olekaan. Maistelumenuun kuuluu alku- ja jälkiruoan lisäksi viittä eri lämmintä ruokaa. Luksustunnelman lisäämiseksi uuden herkun vaikuttaa tuovan aina uusi kasvo. Henkilökunta on hienostunutta, muttei jäykällä tai luotaantyöntävällä tavalla.
Niin, se ruoka. Alkusoitto on Betel-lehteä ja tempehiä, pähkinällä, rapealla riisillä ja idätetyillä soijapavuilla. Olen täysin myyty jo nyt – raikas, kirpeä, täysin ainutlaatuisia makuyhdistelmiä sisältävä luomus on kaukana kuvailukykyni yläpuolella. Haluan rakastella maailmaa.
Palvon täällä aivan kaikkea, mutta erityisiä suosikkejani ovat myös loppupuolella tuotava Morning Glory (rapeaksi paistettua silken tofua ja vesikrassia) sekä tavallisesta thairuoasta sopivasti omannäköiseksi vieraannutettu Vihreä curry (thaimunakoisoa, sokerihernettä, minimaissia, basilikaa). Kauaksi eivät jää Tofu vietnamilaisittain tai Tuore banaaninkukkakaan.
En ole iso munakoison ystävä, mutta Grillattu thaimunakoiso on aivan huippua ja sen kyljessä tulevat aasialaiset sienet menevät normaalisti sienikielteiselle Jullellekin kuin väärä raha.
Mustaan riisiin pohjautuva jälkkäri vaatii eniten totuttelua. Mangolla ja kookoskermalla silattu annos on hyvä, mutta pikkaisen liian mustariisivoittoinen.
Ei tämä runsaus (täällä saa mahansakin täyteen! Oh joy!) kuulkaa edes tunnu kalliilta. Viekää tänne rakkaanne, tuokaa tänne ulkomaiset ystävänne.
Yksi maltillinenkin huomio Vege-maistelumenusta tähän loppuun: Se on Farangin ainoa kasvisvaihtoehto. Se tehdään vain, jos koko pöytäseurue ottaa sen.
Julle: En osaa, en kykene. Olen onneton kirjoittaja, eikä minulla ole sanoja kuvaamaan tätä ravintolaa. Lopullinen niitti napsahtaa luettuani lahjakkaan puolisoni tekstin, joka on jälleen kerran luova, luonteikas, tyylikäs, nokkela, perusteellinen, aisteja kiihottava... hei mutta... SEHÄN ON KUIN FARANG!
Samalla puolellahan tässä ollaan ja Manun arvio kertoo ravintola Farangista kaiken oleellisen: tässä se nyt on se Elämys, jonka perään tuossa esittelytekstissäni haikailin. Ei sitä tarvinnutkaan tämän kauemmin tai kauempaa etsiskellä.
Olen helppo nakki, mitä ylisanaiseen mainontaan tulee: Mikäli mitä tahansa ravintolaa kehutaan ihan vaikka sen omasta puolesta, lähden matkaan suurin odotuksin. Liian usein petyn, tai tyydyn toteamaan että ihan kiva se oli. Farang oli poikkeus. Aiemmin lukemiini arvioihin sekä ravintolan nettisivuihin perustuvat odotukset olivat suuret, mutta varsinainen kokemus ylitti ne kirkkaasti.
Farangin nettisivuilla kerrotaan, että sen "ruoka perustuu tuoreuteen, käsityö- ja ammattitaitoon ja kovaan työhön. Kaikki valmistetaan ravintolan omassa keittiössä oikopolkuja karttaen. Kaikkeen on laitettu niin sydäntä kuin aikaakin". Ja sen totta vie maistoi! Maksan mieluusti hieman enemmän ruoasta, jonka jäljittely omassa keittiössä olisi mahdotonta. Oman ulottuvuutensa ruokailuun toikin arvailu siitä, mistä aineksista mikin ruokalaji on rakennettu ja se oli maistelua jos mikä! Menu kokonaisuudessaan oli jännittävä mutta harmoninen: Ruokalajista riippuen aistielämys oli suolainen, hapan, kirpeä, tulinen tai makea. Niin yksittäisissä ruokalajeissa kuin koko ateriassakin oli totisesti feng shuit kohdallaan.
Tässä vegaaniudessa on näemmä sekin hyvä puoli, että ravintoloissa ei turhaa aikaa kulu päätösten tekemiseen, vaihtoehtoja kun ei juuri ole. Vege-maistelumenun tilasimme jotakuinkin sokkona sen kummemmin sen sisältöön etukäteen perehtymättä, mikä toi oman lisäjännityksensä ateriointiin. Jossain toisen tai kolmannen ruokalajin kohdalla oli pakko pyytää tarjoilijaa tuomaan ruokalista takaisin, jotta pysyisimme makumatkallamme kartalla ja lopettaisimme "mitä-jos-tää-olikin-tässä??!" -paniikissamme turhan riisin mättämisen lautasillemme.
Varsinaista suosikkia minun on vaikea ruokalajeista nimetä, vaikkakin alkuruokana tarjoiltu betel-lehteä tempehillä oli aseistariisuvan herkullinen ja oi niin kaunis! Kuten Manukin jo edellä teki selväksi, en erityisemmin pidä sienistä. Kuitenkin, wokissa paahdetut aasialaiset sienet sulivat suussani - viimeistä lukuun ottamatta. Olin juuri tuikkaamassa haarukkani lautasella nököttävään jotenkin tutun oloiseen, yksinäiseen sieneen, kun muistin edellisyön villin, joskin symbolein pehmennetyn uneni. Se sieni oli ainoa ruokapala, joka minulta sinä iltana jäi syömättä.
Juomista vielä. Chileläinen, ei liian tuhti Soleus Cabernet Sauvignon, tuki juuri sopivalla tavalla makujen harmoniaa. Lisäksi se oli luomua ja punaviinilistan halvin vaihtoehto. Illan vaikein valinta oli päättää jälkiruokajuomasta. Makuasioitahan nämä ovat, mutta Amaretto-likööri on harvoin huono valinta ja niin se vain tälläkin kertaa eskorteerasi mustariisi-jälkiruokaa mitä tyylikkäimmin.
Hyvät ihmiset, seuraavan kerran kun on syytä juhlaan, satsatkaa Farangiin. Ja vaikka ei sitä syytä edes olisi valmiiksi tiedossa, niin ei se mitään, Farang itsessään on juhla.
Valitan Jullelle kuin pikkulapsi, koska Farangin ruoka on kuulemma kallista. Toinen pelkoni on vanha kunnon juntti hienossa ravintolassa –syndrooma: Mitä jos kymmenien eurojen hintainen annokseni on pieni hienostelupiperrys ja joudun poistumaan nälkäisenä?
Onnistun rauhoittumaan. Emme me usein näin kalliisti syö, ja nyt on sitä paitsi syytä juhlaan. Olemme ostaneet asunnon. Mitä on 55 euron hintainen maistelumenu parinkympin punaviineineen sen rinnalla, että olen pankille pystyssä toista sataa tuhatta?
Farangin täysin vegaaninen vege-maistelumenu on käsittämättömän hyvä. Syön ehkä koko elämäni parhaan aterian, parhaassa seurassa. Menen onnesta täysin sekaisin. Päässäni liikkuu huuruisia ajatuksia, vaikka keskustelu virtaakin.
Mietin, voiko taide koskaan saavuttaa mitään niin ylevää kuin nämä ruoat. Uskon, ettei voi. Farangissa thai-ruokakulttuuri on vain lähtökohta, ponnistusalusta oman ja ainutlaatuisen luomiseksi.
Koitan keksiä keinoja rikastua niin, että voisimme syödä täällä säännöllisesti, mieluiten asua tässä vieressä. Paljonko bloggaamisesta maksetaankaan?
Toivon että ilta jatkuisi ja jatkuisi, että tarjoilijat kantaisivat eteemme lisää ja lisää ruokalajeja.
Eikä tämä kaukana totuudesta olekaan. Maistelumenuun kuuluu alku- ja jälkiruoan lisäksi viittä eri lämmintä ruokaa. Luksustunnelman lisäämiseksi uuden herkun vaikuttaa tuovan aina uusi kasvo. Henkilökunta on hienostunutta, muttei jäykällä tai luotaantyöntävällä tavalla.
Niin, se ruoka. Alkusoitto on Betel-lehteä ja tempehiä, pähkinällä, rapealla riisillä ja idätetyillä soijapavuilla. Olen täysin myyty jo nyt – raikas, kirpeä, täysin ainutlaatuisia makuyhdistelmiä sisältävä luomus on kaukana kuvailukykyni yläpuolella. Haluan rakastella maailmaa.
Palvon täällä aivan kaikkea, mutta erityisiä suosikkejani ovat myös loppupuolella tuotava Morning Glory (rapeaksi paistettua silken tofua ja vesikrassia) sekä tavallisesta thairuoasta sopivasti omannäköiseksi vieraannutettu Vihreä curry (thaimunakoisoa, sokerihernettä, minimaissia, basilikaa). Kauaksi eivät jää Tofu vietnamilaisittain tai Tuore banaaninkukkakaan.
En ole iso munakoison ystävä, mutta Grillattu thaimunakoiso on aivan huippua ja sen kyljessä tulevat aasialaiset sienet menevät normaalisti sienikielteiselle Jullellekin kuin väärä raha.
Mustaan riisiin pohjautuva jälkkäri vaatii eniten totuttelua. Mangolla ja kookoskermalla silattu annos on hyvä, mutta pikkaisen liian mustariisivoittoinen.
Ei tämä runsaus (täällä saa mahansakin täyteen! Oh joy!) kuulkaa edes tunnu kalliilta. Viekää tänne rakkaanne, tuokaa tänne ulkomaiset ystävänne.
Yksi maltillinenkin huomio Vege-maistelumenusta tähän loppuun: Se on Farangin ainoa kasvisvaihtoehto. Se tehdään vain, jos koko pöytäseurue ottaa sen.
Julle: En osaa, en kykene. Olen onneton kirjoittaja, eikä minulla ole sanoja kuvaamaan tätä ravintolaa. Lopullinen niitti napsahtaa luettuani lahjakkaan puolisoni tekstin, joka on jälleen kerran luova, luonteikas, tyylikäs, nokkela, perusteellinen, aisteja kiihottava... hei mutta... SEHÄN ON KUIN FARANG!
Samalla puolellahan tässä ollaan ja Manun arvio kertoo ravintola Farangista kaiken oleellisen: tässä se nyt on se Elämys, jonka perään tuossa esittelytekstissäni haikailin. Ei sitä tarvinnutkaan tämän kauemmin tai kauempaa etsiskellä.
Olen helppo nakki, mitä ylisanaiseen mainontaan tulee: Mikäli mitä tahansa ravintolaa kehutaan ihan vaikka sen omasta puolesta, lähden matkaan suurin odotuksin. Liian usein petyn, tai tyydyn toteamaan että ihan kiva se oli. Farang oli poikkeus. Aiemmin lukemiini arvioihin sekä ravintolan nettisivuihin perustuvat odotukset olivat suuret, mutta varsinainen kokemus ylitti ne kirkkaasti.
Farangin nettisivuilla kerrotaan, että sen "ruoka perustuu tuoreuteen, käsityö- ja ammattitaitoon ja kovaan työhön. Kaikki valmistetaan ravintolan omassa keittiössä oikopolkuja karttaen. Kaikkeen on laitettu niin sydäntä kuin aikaakin". Ja sen totta vie maistoi! Maksan mieluusti hieman enemmän ruoasta, jonka jäljittely omassa keittiössä olisi mahdotonta. Oman ulottuvuutensa ruokailuun toikin arvailu siitä, mistä aineksista mikin ruokalaji on rakennettu ja se oli maistelua jos mikä! Menu kokonaisuudessaan oli jännittävä mutta harmoninen: Ruokalajista riippuen aistielämys oli suolainen, hapan, kirpeä, tulinen tai makea. Niin yksittäisissä ruokalajeissa kuin koko ateriassakin oli totisesti feng shuit kohdallaan.
Tässä vegaaniudessa on näemmä sekin hyvä puoli, että ravintoloissa ei turhaa aikaa kulu päätösten tekemiseen, vaihtoehtoja kun ei juuri ole. Vege-maistelumenun tilasimme jotakuinkin sokkona sen kummemmin sen sisältöön etukäteen perehtymättä, mikä toi oman lisäjännityksensä ateriointiin. Jossain toisen tai kolmannen ruokalajin kohdalla oli pakko pyytää tarjoilijaa tuomaan ruokalista takaisin, jotta pysyisimme makumatkallamme kartalla ja lopettaisimme "mitä-jos-tää-olikin-tässä??!" -paniikissamme turhan riisin mättämisen lautasillemme.
Varsinaista suosikkia minun on vaikea ruokalajeista nimetä, vaikkakin alkuruokana tarjoiltu betel-lehteä tempehillä oli aseistariisuvan herkullinen ja oi niin kaunis! Kuten Manukin jo edellä teki selväksi, en erityisemmin pidä sienistä. Kuitenkin, wokissa paahdetut aasialaiset sienet sulivat suussani - viimeistä lukuun ottamatta. Olin juuri tuikkaamassa haarukkani lautasella nököttävään jotenkin tutun oloiseen, yksinäiseen sieneen, kun muistin edellisyön villin, joskin symbolein pehmennetyn uneni. Se sieni oli ainoa ruokapala, joka minulta sinä iltana jäi syömättä.
Juomista vielä. Chileläinen, ei liian tuhti Soleus Cabernet Sauvignon, tuki juuri sopivalla tavalla makujen harmoniaa. Lisäksi se oli luomua ja punaviinilistan halvin vaihtoehto. Illan vaikein valinta oli päättää jälkiruokajuomasta. Makuasioitahan nämä ovat, mutta Amaretto-likööri on harvoin huono valinta ja niin se vain tälläkin kertaa eskorteerasi mustariisi-jälkiruokaa mitä tyylikkäimmin.
Hyvät ihmiset, seuraavan kerran kun on syytä juhlaan, satsatkaa Farangiin. Ja vaikka ei sitä syytä edes olisi valmiiksi tiedossa, niin ei se mitään, Farang itsessään on juhla.
Suositellaanko vegaaneille: Ehdottomasti. Hintansa väärti.
Ainonkatu 3, 00100 Helsinki
ti-la 11-24
su 11-17 (keittiö suljettu)
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Prikhom, 15.4.
MANU: Kun Länsi-Pasilan lounastarjonta tunnetusti on mitä on, olen aina innoissani päästessäni kesken päivää duuniasioissa kaupungille. Elokuvateatteri Bristolissa rampatessani olin jo pariin otteeseen kiinnittänyt huomiota ala-aulaan ilmaantuneeseen thairuokakioskiin.
Olin ennen Prikhomiin poikkeamista kiskaissut töiden jouduttamiseksi ison pussillisen turkinpippureita. Näin ei, toistan ei, kannata tehdä. Annokset ovat isoja.
Tilasin kahdesta, kokoa lukuun ottamatta identtisestä kasvismenusta suuremman - olen ahne, eikä seitsemän euron hintakaan pelottanut. Eteen kannettiin riisin lisäksi kevätrulla, iso kipollinen punaista curry-kookosmaitokastiketta, paistetusta tofusta tehty toinen kastike ja lisäksi vielä pari tofusushia. En jaksanut syödä kaikkea, mikä on hyvin harvinaista. Vaikken olisi mässäillyt etukäteen, olisin varmasti tullut kylläiseksi.
Mikä vielä tärkeämpää, ruoka oli maukasta, hyvin maustettuakin. Currya voi huoletta luonnehtia tuliseksi. Palvelu Prikhomissa on todella ystävällistä, ja myyjä oli heti jyvällä kun aloin kysellä mahdollisesta kalakastikkeen käytöstä. Kaikki kasvisruoat ovat hänen todistuksensa mukaan sataprosenttisen vapaita eläimistä.
Asiakaspaikkoja on laskujeni mukaan kolme, mikä saattaa rajoittaa omaa poikkeamistani pikkaisen, en nimittäin juuri harrasta noutolounaita. Onneksi mahduin nyt istumaan. Niin ja olutta ei saa. Muuta negatiivista en keksi.
Paikalle vaikuttaa jo lyhyen olemassaolonsa aikana kertyneen kanta-asiakkaita, siksi tuttavallista meno tiskillä on.
Erinomainen meininki, lisää tällaisia heti.
Suositellaanko vegaaneille: Ehdottomasti.
Mikonkatu 8 A, 00100 Helsinki
Ma-la 11-20
Olin ennen Prikhomiin poikkeamista kiskaissut töiden jouduttamiseksi ison pussillisen turkinpippureita. Näin ei, toistan ei, kannata tehdä. Annokset ovat isoja.
Tilasin kahdesta, kokoa lukuun ottamatta identtisestä kasvismenusta suuremman - olen ahne, eikä seitsemän euron hintakaan pelottanut. Eteen kannettiin riisin lisäksi kevätrulla, iso kipollinen punaista curry-kookosmaitokastiketta, paistetusta tofusta tehty toinen kastike ja lisäksi vielä pari tofusushia. En jaksanut syödä kaikkea, mikä on hyvin harvinaista. Vaikken olisi mässäillyt etukäteen, olisin varmasti tullut kylläiseksi.
Mikä vielä tärkeämpää, ruoka oli maukasta, hyvin maustettuakin. Currya voi huoletta luonnehtia tuliseksi. Palvelu Prikhomissa on todella ystävällistä, ja myyjä oli heti jyvällä kun aloin kysellä mahdollisesta kalakastikkeen käytöstä. Kaikki kasvisruoat ovat hänen todistuksensa mukaan sataprosenttisen vapaita eläimistä.
Asiakaspaikkoja on laskujeni mukaan kolme, mikä saattaa rajoittaa omaa poikkeamistani pikkaisen, en nimittäin juuri harrasta noutolounaita. Onneksi mahduin nyt istumaan. Niin ja olutta ei saa. Muuta negatiivista en keksi.
Paikalle vaikuttaa jo lyhyen olemassaolonsa aikana kertyneen kanta-asiakkaita, siksi tuttavallista meno tiskillä on.
Erinomainen meininki, lisää tällaisia heti.
Suositellaanko vegaaneille: Ehdottomasti.
Mikonkatu 8 A, 00100 Helsinki
Ma-la 11-20
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Wrong Noodle Bar, 13.4
MANU: Wrongin nuudelisapuskat ovat ihan tervetullut lisä Helsingin pikaruokaskeneen ja tunnelmakin on Yliopistonkadun ravintolassa ollut joka kerralla kaikessa kiireisessä hälinässään jotenkin välittömän miellyttävä.
Eläinoikeusfoorumilla on näköjään taitettu peistä siitä, onko Wrongin nuudeleissa (ja jos niin, missä niistä) munaa. Meille kaksi eri tarjoilijaa vannoo, ettei munaa ole, joten päätämme, ettei auta kuin uskoa. Tilaamme jostain syystä saman annoksen, Lime-korianterin perusnuudeleilla - jotka kyllä tuntuvat suussa jotenkin munaisilta. Tämä on ensimmäinen kerta uusveganismini aikana kun epäilen minulle syötettävän eläintä salaa.
Oikein tai ei, en nosta meteliä. Onhan minulle (kahteen otteeseen!) vakuutettu kaiken olevan hyvin.
Annos on joka tapauksessa pieni pettymys. Lime-korianterilta odottaisi limen ja / tai korianterin makuja, mutta kumpikin maistuu lautasella perin kitsaasti. Voisiko settiin kuulua edes lime-viipale, josta lautaselleen voisi puristella lisää raikkautta?
Annos on kuitenkin ihan hyvän kokoinen ja täyttävä. Mutta tosiaan, taas, ei näitä etnisiä mättöjä pitäisi maustaa suomalaisen arkimaun mukaan…
Suositellaanko vegaaneille: Pikalounaspohjalta ok vaihtoehto
Yliopistonkatu 5, 00100 Helsinki
Ma-pe 10-21, la 12-21, su 13-19
Eläinoikeusfoorumilla on näköjään taitettu peistä siitä, onko Wrongin nuudeleissa (ja jos niin, missä niistä) munaa. Meille kaksi eri tarjoilijaa vannoo, ettei munaa ole, joten päätämme, ettei auta kuin uskoa. Tilaamme jostain syystä saman annoksen, Lime-korianterin perusnuudeleilla - jotka kyllä tuntuvat suussa jotenkin munaisilta. Tämä on ensimmäinen kerta uusveganismini aikana kun epäilen minulle syötettävän eläintä salaa.
Oikein tai ei, en nosta meteliä. Onhan minulle (kahteen otteeseen!) vakuutettu kaiken olevan hyvin.
Annos on joka tapauksessa pieni pettymys. Lime-korianterilta odottaisi limen ja / tai korianterin makuja, mutta kumpikin maistuu lautasella perin kitsaasti. Voisiko settiin kuulua edes lime-viipale, josta lautaselleen voisi puristella lisää raikkautta?
Annos on kuitenkin ihan hyvän kokoinen ja täyttävä. Mutta tosiaan, taas, ei näitä etnisiä mättöjä pitäisi maustaa suomalaisen arkimaun mukaan…
Suositellaanko vegaaneille: Pikalounaspohjalta ok vaihtoehto
Yliopistonkatu 5, 00100 Helsinki
Ma-pe 10-21, la 12-21, su 13-19
Baan Thai, 11.4
MANU: Vuosikaudet hyvän tasonsa pitänyt Baan Thai taitaa edelleen olla Turun thaipaikoista ykkönen. Tilaamani Käng Phet Nomai (vihanneksia punaisessa currykookosmaitokastikkeessa) oli erittäin hyvä, joskin tuliseksi mainittu annos saisi minusta olla vieläkin tulisempi, on harmi että suomalaisissa thai-paikoissa maustamista on lähes aina skaalattu alaspäin mukamas länsimaiseen makuun sopivammaksi.
Mutta muuten Baan Thai pitää minkä lupaa. Raaka-aineet ovat hyviä, kokkaus laadukasta ja vihannekset juuri sopivan verran kypsennettyjä. Annokseen kuuluva höyryävä jasmiiniriisi on juuri sitä mitä luvataankin. Kirjoitan tätä keskellä yötä, ja annoksen ajatteleminen on saanut minut nyt todella nälkäiseksi.
Kuten turkulaiset tietävät, Baan Thain safkoja saa myöhään yöhön (vai?) Karaoke Bar Pelimiehestä, eli grillille ei oikeastaan olisi meidänkään kannattanut lauantai-iltana mennä…
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
Kauppiaskatu 15, 20100 Turku
Ma-To 11-21, Pe 11-22, La 12-22, Su 12-21
Mutta muuten Baan Thai pitää minkä lupaa. Raaka-aineet ovat hyviä, kokkaus laadukasta ja vihannekset juuri sopivan verran kypsennettyjä. Annokseen kuuluva höyryävä jasmiiniriisi on juuri sitä mitä luvataankin. Kirjoitan tätä keskellä yötä, ja annoksen ajatteleminen on saanut minut nyt todella nälkäiseksi.
Kuten turkulaiset tietävät, Baan Thain safkoja saa myöhään yöhön (vai?) Karaoke Bar Pelimiehestä, eli grillille ei oikeastaan olisi meidänkään kannattanut lauantai-iltana mennä…
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
Kauppiaskatu 15, 20100 Turku
Ma-To 11-21, Pe 11-22, La 12-22, Su 12-21
Kirjakahvilan brunssi, 11.4.
MANU: Olimme Turussa erinomaisen ja kaikille ihmisille suositeltavan Suomalaisen elokuvan festivaalin vuoksi. Riemuni oli suuri, kun festivaaliteatteri Dominon aulassa myi vegaanileivonnaisia Kirjakahvilan henkilökunta. Muffinssit (fantastisia) ja korvapuustit (hyviä) tuli testattua, ja myyjättäreltä tiedusteltua, josko itse kahvila olisi auki sunnuntaina.
Kovasti pahoittelivat, ettei tarjolla ole muuta kuin vegaaninen brunssi kello 11-14 välisenä aikana.
Hippimäiseen elämänrytmiimme juuri tällainen osui mainiosti, ja Hamburger Börsin aamiainen päätettiin unohtaa saman tien.
Kirjakahvila ei tuottanut pettymystä. Ensinnäkin, uskomaton kivitalomiljöö nupukivisine sisäpihoineen pelastaa kärttyisämmänkin aamun. Toiseksi, paikan nuori ja aktivistinoloinen asiakaskunta säteilee ympärilleen energiaa. Jo näiden ansiosta kokemus on kerrassaan voimaannuttava.
Brunssiksi oli perunasalaattia, aranchini-palloja, mokkasuklaapalloja, sekä kahvia.
Ensinmainittuun oli laitettu potaatin itsensä lisäksi kikherneitä, tomaattia sekä rucolan lehtiä. Raikkaista aineksista tehty salaatti teki muuten hyvän vaikutuksen, mutta suolaa oli annoksessa ujon oloisesti. Lisäksi osa perunanpaloista oli jäänyt pikkaisen raaoiksi,
Aranchini oli itselle uusi tuttavuus. Munkille näyttäneen ja tuoksuneen leivoskuoren sisältä löytyi sangen maukas risotto. Hyvä, mutta tätäkin olisin maustanut rohkeammin, ehkä hiukan tulisemmin?
Tummasta suklaasta tehty jälkiruokapallo oli kutakuinkin täydellinen, ja kahvia sai santsata periaatteessa kupillisen brunssin seitsemän euron hintaan. Huippuystävälliset myyjät eivät huolineet rahojani kolmannestakaan kupillisesta. Vahvempaa kahvi kyllä saisi olla, Suomessa laiha kahvi on harmillisen yleistä.
JULLE: Kirjakahvila oli minulta jostain syystä jäänyt aiemmin kokematta. Ja niin viihtyisä oli paikka, että yhtään ei harmittanut, kun jäi festivaalien sunnuntaiohjelmiston eka leffa näkemättä.
Paikan yleinen ilmapiiri oli todellakin mukavan rento, mutta minkäänlaista energiavirtausta ainakaan sisäänpäin en minä kyllä onnistunut kokemaan.Tunsin itseni vanhaksi. Mieleeni tuli Kalifornian vegaanimestat ja niiden keskivertoasiakas, joka huomioideni perusteella oli noin nelikymppinen tajuttoman terveen- ja hyvännäköinen nainen tai mies, mikä taas sai minut tuntemaan itseni harmaaksi ja rumaksi. Nyt sitä energiaa tänne ja äkkiä, kiitos!
Mainio brunssi sai minut äkkiä unohtamaan tuollaiset turhat ja turhamaiset ajatukset. Perunasalaattia kahmaloin lautaselleni manumaisen monumentaalisen läjän, koska jostain syystä pelkäsin sen loppuvan. Salaatti oli sinänsä simppeli, mutta niin hyvä, että sitä piti päästä seuraavalla viikolla kotona imitoimaan. Aracini risottopallo sen sijaan jäi minulta puolitiehen. Ei siinä varmasti mitään varsinaista vikaa ollut, mutta sen ominaisrakenne ei vaan yksinkertaisesti miellyttänyt suutani. Mokkasuklaapallo sen sijaan suli suussa aivan kuten pitikin. Nam. Seuraavien Turun reissujen must-kohde!
Suositellaanko vegaaneille: Aina, ehdottomasti, kyllä.
Turun kirjakahvila, 20501 Turku
Kahvila on avoinna ma-to 11-19 ja pe 11-21, brunssi sunnuntaisin kello 11-14. Brunssin jälkeen elokuvaesitys
Kovasti pahoittelivat, ettei tarjolla ole muuta kuin vegaaninen brunssi kello 11-14 välisenä aikana.
Hippimäiseen elämänrytmiimme juuri tällainen osui mainiosti, ja Hamburger Börsin aamiainen päätettiin unohtaa saman tien.
Kirjakahvila ei tuottanut pettymystä. Ensinnäkin, uskomaton kivitalomiljöö nupukivisine sisäpihoineen pelastaa kärttyisämmänkin aamun. Toiseksi, paikan nuori ja aktivistinoloinen asiakaskunta säteilee ympärilleen energiaa. Jo näiden ansiosta kokemus on kerrassaan voimaannuttava.
Brunssiksi oli perunasalaattia, aranchini-palloja, mokkasuklaapalloja, sekä kahvia.
Ensinmainittuun oli laitettu potaatin itsensä lisäksi kikherneitä, tomaattia sekä rucolan lehtiä. Raikkaista aineksista tehty salaatti teki muuten hyvän vaikutuksen, mutta suolaa oli annoksessa ujon oloisesti. Lisäksi osa perunanpaloista oli jäänyt pikkaisen raaoiksi,
Aranchini oli itselle uusi tuttavuus. Munkille näyttäneen ja tuoksuneen leivoskuoren sisältä löytyi sangen maukas risotto. Hyvä, mutta tätäkin olisin maustanut rohkeammin, ehkä hiukan tulisemmin?
Tummasta suklaasta tehty jälkiruokapallo oli kutakuinkin täydellinen, ja kahvia sai santsata periaatteessa kupillisen brunssin seitsemän euron hintaan. Huippuystävälliset myyjät eivät huolineet rahojani kolmannestakaan kupillisesta. Vahvempaa kahvi kyllä saisi olla, Suomessa laiha kahvi on harmillisen yleistä.
JULLE: Kirjakahvila oli minulta jostain syystä jäänyt aiemmin kokematta. Ja niin viihtyisä oli paikka, että yhtään ei harmittanut, kun jäi festivaalien sunnuntaiohjelmiston eka leffa näkemättä.
Paikan yleinen ilmapiiri oli todellakin mukavan rento, mutta minkäänlaista energiavirtausta ainakaan sisäänpäin en minä kyllä onnistunut kokemaan.Tunsin itseni vanhaksi. Mieleeni tuli Kalifornian vegaanimestat ja niiden keskivertoasiakas, joka huomioideni perusteella oli noin nelikymppinen tajuttoman terveen- ja hyvännäköinen nainen tai mies, mikä taas sai minut tuntemaan itseni harmaaksi ja rumaksi. Nyt sitä energiaa tänne ja äkkiä, kiitos!
Mainio brunssi sai minut äkkiä unohtamaan tuollaiset turhat ja turhamaiset ajatukset. Perunasalaattia kahmaloin lautaselleni manumaisen monumentaalisen läjän, koska jostain syystä pelkäsin sen loppuvan. Salaatti oli sinänsä simppeli, mutta niin hyvä, että sitä piti päästä seuraavalla viikolla kotona imitoimaan. Aracini risottopallo sen sijaan jäi minulta puolitiehen. Ei siinä varmasti mitään varsinaista vikaa ollut, mutta sen ominaisrakenne ei vaan yksinkertaisesti miellyttänyt suutani. Mokkasuklaapallo sen sijaan suli suussa aivan kuten pitikin. Nam. Seuraavien Turun reissujen must-kohde!
Suositellaanko vegaaneille: Aina, ehdottomasti, kyllä.
Turun kirjakahvila, 20501 Turku
Kahvila on avoinna ma-to 11-19 ja pe 11-21, brunssi sunnuntaisin kello 11-14. Brunssin jälkeen elokuvaesitys
Blanko, 10.4.
MANU: Suosittuun, ja etenkin Jullelle veganismia edeltävältä ajalta tuttuun Blankoon ajoi lauantailounaalle nuudelinhimo. Pettymys oli suuri, kun sinänsä hyvin ystävällinen tarjoilija kertoi keittiötä konsultoituaan kaikkien kaikissa annoksissa käytettävien nuudelien olevan kananmunapohjaisia.
Keittiössä oli kuitenkin luvattu kehitellä jotain, mikä on aina merkki edes jonkinasteisesta välittämisestä. Päätimme siis jäädä.
Odotellessamme söimme alkupalaksi oikein erinomaisen hummus-annoksen, joka palvomamme kikherne-herkun lisäksi sisälsi perushyvää leipää ja erittäin hyvä oliiveja.
Kierroksen voittajaksi osoittautui jo tässä vaiheessa ruokajuomaksi tilaamamme orgaaninen, amerikkalainen Turner Road –punaviini. Huumaavan täyteläistä cabernet sauvignonia oli pakko tilata pääruoan kanssa vielä toinen kierros.
Itse annoksemme oli paistettua riisiä kasviksilla ja miellyttävän miedosti taustamakua antaneella kookosmaidolla. Satsi oli näinkin simppeliksi jopa liian iso. Hyvinkin paistetun riisin puputtaminen käy väkisin jossain vaiheessa työlääksi, varsinkin kun kasviksia ei sittenkään ollut riisin seassa aivan tarpeeksi.
JULLE: Tässä punaviinilasin äärellä onkin hyvä muistella Blankoa, jonka valikoimiin kuuluva Turner Road to-del-la-kin oli erinomaista. Tämä viiniasia on sellainen, jota joutuu vielä paljon työstämään, sillä suuri osa viineistä, Turner Road mukaan lukien, eivät ole vegaanisia. Sama pätee moniin oluisiin. No, katsellaan, ehkä vähitellen siirryn tiukemmalle linjalle juomissakin. Onneksi tietoa on helposti saatavilla mm. vegaaniliiton sivujen kautta.
Ruuan suhteen odotukset olivat korkealla, koska olen lähes aina Turussa käydessäni nauttinut sekä ravintolan tunnelmasta että sen ruokalistan antimista. Listalta ei enää löytynyt suoraan mitään toivomuksiamme vastavaa, mutta asiallinen ja ystävällinen tarjoilija uskoi kokin pystyvän "improvisoimaan jotain". (Tässä vaiheessa minuun iski nolous siitä, että "meistä on varmasti kamalasti vaivaa", "olemme niin vaikeita" jne. Semmoisesta kuulemma pitää päästä eroon).
Ihan kelpo annoksen se kokki improvisoi, mutta ei se mikään keittiöiden Miles Davis ollut: luonne ja yllätyksellisyys oli selvästikin korvattu määrällä ja jaksoin ehkä puolet annoksesta. En silti menisi sanomaan, että olisin itse pystynyt väsäämään vastaavanlaisen annoksen.
Mieleenjäävintä Blankossa aterioinnissa oli viinin lisäksi se, että maistuvaa hummusannosta natustellessamme tulimme keksineeksi tälle blogillemme nimen. Eikä varmaan vähiten sen viinin ansiosta.
Suositellaanko vegaaneille: Ruoan puolesta ei varauksetta, viini ja palvelu erinomaista.
Aurakatu 1, 20100 Turku
Ma -ti 11-23, ke-to 11-24, pe-la 12-03
Lounas ma-pe klo 11-15, keittiö avoinna kello 22 asti.
Keittiössä oli kuitenkin luvattu kehitellä jotain, mikä on aina merkki edes jonkinasteisesta välittämisestä. Päätimme siis jäädä.
Odotellessamme söimme alkupalaksi oikein erinomaisen hummus-annoksen, joka palvomamme kikherne-herkun lisäksi sisälsi perushyvää leipää ja erittäin hyvä oliiveja.
Kierroksen voittajaksi osoittautui jo tässä vaiheessa ruokajuomaksi tilaamamme orgaaninen, amerikkalainen Turner Road –punaviini. Huumaavan täyteläistä cabernet sauvignonia oli pakko tilata pääruoan kanssa vielä toinen kierros.
Itse annoksemme oli paistettua riisiä kasviksilla ja miellyttävän miedosti taustamakua antaneella kookosmaidolla. Satsi oli näinkin simppeliksi jopa liian iso. Hyvinkin paistetun riisin puputtaminen käy väkisin jossain vaiheessa työlääksi, varsinkin kun kasviksia ei sittenkään ollut riisin seassa aivan tarpeeksi.
JULLE: Tässä punaviinilasin äärellä onkin hyvä muistella Blankoa, jonka valikoimiin kuuluva Turner Road to-del-la-kin oli erinomaista. Tämä viiniasia on sellainen, jota joutuu vielä paljon työstämään, sillä suuri osa viineistä, Turner Road mukaan lukien, eivät ole vegaanisia. Sama pätee moniin oluisiin. No, katsellaan, ehkä vähitellen siirryn tiukemmalle linjalle juomissakin. Onneksi tietoa on helposti saatavilla mm. vegaaniliiton sivujen kautta.
Ruuan suhteen odotukset olivat korkealla, koska olen lähes aina Turussa käydessäni nauttinut sekä ravintolan tunnelmasta että sen ruokalistan antimista. Listalta ei enää löytynyt suoraan mitään toivomuksiamme vastavaa, mutta asiallinen ja ystävällinen tarjoilija uskoi kokin pystyvän "improvisoimaan jotain". (Tässä vaiheessa minuun iski nolous siitä, että "meistä on varmasti kamalasti vaivaa", "olemme niin vaikeita" jne. Semmoisesta kuulemma pitää päästä eroon).
Ihan kelpo annoksen se kokki improvisoi, mutta ei se mikään keittiöiden Miles Davis ollut: luonne ja yllätyksellisyys oli selvästikin korvattu määrällä ja jaksoin ehkä puolet annoksesta. En silti menisi sanomaan, että olisin itse pystynyt väsäämään vastaavanlaisen annoksen.
Mieleenjäävintä Blankossa aterioinnissa oli viinin lisäksi se, että maistuvaa hummusannosta natustellessamme tulimme keksineeksi tälle blogillemme nimen. Eikä varmaan vähiten sen viinin ansiosta.
Suositellaanko vegaaneille: Ruoan puolesta ei varauksetta, viini ja palvelu erinomaista.
Aurakatu 1, 20100 Turku
Ma -ti 11-23, ke-to 11-24, pe-la 12-03
Lounas ma-pe klo 11-15, keittiö avoinna kello 22 asti.
Hamburger Börsin aamiainen, 10.4.2010
MANU: Börs yllätti ainakin meidät yöpymisen edullisella hinnalla. Kahden hengen huone perjantaista sunnuntaihin kustansi sangen kohtuulliset 136 euroa.
Aamupala oli sen sijaan sangen tavallinen suomalainen hotelliaamiainen. Buffet-pöydästä löytyi vegaanin suuhun sopivaa tummaa ja vaaleaa leipää, ja päällysteeksi peruskamaa vetisistä tuontitomaateista suolakurkun ja kurkun kautta aina paprikaan ja salaatinlehtiin saakka. Leivän päälle sai myös Becelin maidotonta margariinia, joka kai sitten on vegaanistakin?
Ohrapuurosta oli tarjolla maitoon tehdyn lisäksi veteen keitetty versio – ja se olikin sekä koostumukseltaan että maultaan erinomaista, toki vanhan Turun ja Porin läänin kokoisella mansikkahillosilmällä höystettynä.
Juomapuolella Börs oikeastaan jopa kunnostautui. Geneeristen appelsiini – ja omenatuoremehujen tietty vaisuus unohtui erinomaista, vahvaa, tummapaahtoista kahvia siemaillessa. Jullen sumppiinsa kaipaamaa soijamaitoa ei ollut näkyvillä, mutta sitäkin toimitettiin pyydettäessä. Áinakaan vielä edellisellä vegaanikaudellani (1994-2007) tällainen ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys.
Eniten aamiaisessa häiritsi hedelmien vähäisyys, jopa täydellinen poissaolo. Ehkä olimme liikkeellä liian myöhään (noin klo 10.00), mutta aikaisempi herääminen nyt on jatkossakin silkkaa utopiaa. Soija- tai kaurajogurtteja on hotelliaamiaisille ehkä vielä muutamaan vuoteen turha toivoa?
JULLE: Olin jännittänyt ensimmäistä buffet-aamiaistani vegaanina - olihan munakokkeli ollut tähän asti hotelliaamiaisteni sielu ja substanssi. Mutta, yllätyksekseni en tullut ajatelleeksi asiaa ennen kuin tätä kirjoittaessani. Ehkäpä luja uteliaisuus ja luja tahto pitivät munat poissa mielestä.
Buffet-pöydän äärellä tuli melko pian selväksi että näillä eväillä ei pitkälle pötkitä. Parin salaatinlehdillä ja kurkkuviipaleilla päällystetyn sinänsä mainion leipäviipaleen voimin ei Suomalaisen elokuvan festivaaleilla jaksaisi katsoa kuin yhden elokuvan (jossa toivottavasti ei syödä) kun jo alkaisi haikailla brunssia. Oli pakko päättää: haluanko elämyksiä vai vatsan täyteen, mikä toki esimerkiksi puuroa mättämällä olisi helposti onnistunut.
Nähdessäni leivänpaahtimen ja marmeladia päätin haastaa itseni elämysten kannalle. Se taas vaati turvautumista mielikuvituksen apuun: Haukatessani appelsiinimarmeladilla päällystettyä rapeaa paahtoleipää suljin silmäni ja onnistuinkin loihtimaan mieleeni etäisen muistijäljen sumujen saarten B&B-aamiaisaistimuksista.(Ei silti, että Hamburger Börsin jugend-miljöö mitenkään epämiellyttävä olisi.)
Niin, ja se kahvi. Tykkäsin kovasti. Tummasta paahdosta ISO plussa. Teelaaduista meiltä lienee kyllä turha vastaisuudessakaan odottaa mitään kommentteja.
Suositellaanko vegaaneille: Kannattaa toki syödä, jos Börsissä yöpyy. Erityisen väsyneenä emme silti heräisi.
Kauppiaskatu 6, 20100 Turku
Aamiainen arkisin klo 10 asti, viikonloppuisin 10.30 saakka,
Aamupala oli sen sijaan sangen tavallinen suomalainen hotelliaamiainen. Buffet-pöydästä löytyi vegaanin suuhun sopivaa tummaa ja vaaleaa leipää, ja päällysteeksi peruskamaa vetisistä tuontitomaateista suolakurkun ja kurkun kautta aina paprikaan ja salaatinlehtiin saakka. Leivän päälle sai myös Becelin maidotonta margariinia, joka kai sitten on vegaanistakin?
Ohrapuurosta oli tarjolla maitoon tehdyn lisäksi veteen keitetty versio – ja se olikin sekä koostumukseltaan että maultaan erinomaista, toki vanhan Turun ja Porin läänin kokoisella mansikkahillosilmällä höystettynä.
Juomapuolella Börs oikeastaan jopa kunnostautui. Geneeristen appelsiini – ja omenatuoremehujen tietty vaisuus unohtui erinomaista, vahvaa, tummapaahtoista kahvia siemaillessa. Jullen sumppiinsa kaipaamaa soijamaitoa ei ollut näkyvillä, mutta sitäkin toimitettiin pyydettäessä. Áinakaan vielä edellisellä vegaanikaudellani (1994-2007) tällainen ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys.
Eniten aamiaisessa häiritsi hedelmien vähäisyys, jopa täydellinen poissaolo. Ehkä olimme liikkeellä liian myöhään (noin klo 10.00), mutta aikaisempi herääminen nyt on jatkossakin silkkaa utopiaa. Soija- tai kaurajogurtteja on hotelliaamiaisille ehkä vielä muutamaan vuoteen turha toivoa?
JULLE: Olin jännittänyt ensimmäistä buffet-aamiaistani vegaanina - olihan munakokkeli ollut tähän asti hotelliaamiaisteni sielu ja substanssi. Mutta, yllätyksekseni en tullut ajatelleeksi asiaa ennen kuin tätä kirjoittaessani. Ehkäpä luja uteliaisuus ja luja tahto pitivät munat poissa mielestä.
Buffet-pöydän äärellä tuli melko pian selväksi että näillä eväillä ei pitkälle pötkitä. Parin salaatinlehdillä ja kurkkuviipaleilla päällystetyn sinänsä mainion leipäviipaleen voimin ei Suomalaisen elokuvan festivaaleilla jaksaisi katsoa kuin yhden elokuvan (jossa toivottavasti ei syödä) kun jo alkaisi haikailla brunssia. Oli pakko päättää: haluanko elämyksiä vai vatsan täyteen, mikä toki esimerkiksi puuroa mättämällä olisi helposti onnistunut.
Nähdessäni leivänpaahtimen ja marmeladia päätin haastaa itseni elämysten kannalle. Se taas vaati turvautumista mielikuvituksen apuun: Haukatessani appelsiinimarmeladilla päällystettyä rapeaa paahtoleipää suljin silmäni ja onnistuinkin loihtimaan mieleeni etäisen muistijäljen sumujen saarten B&B-aamiaisaistimuksista.(Ei silti, että Hamburger Börsin jugend-miljöö mitenkään epämiellyttävä olisi.)
Niin, ja se kahvi. Tykkäsin kovasti. Tummasta paahdosta ISO plussa. Teelaaduista meiltä lienee kyllä turha vastaisuudessakaan odottaa mitään kommentteja.
Suositellaanko vegaaneille: Kannattaa toki syödä, jos Börsissä yöpyy. Erityisen väsyneenä emme silti heräisi.
Kauppiaskatu 6, 20100 Turku
Aamiainen arkisin klo 10 asti, viikonloppuisin 10.30 saakka,
Kallun Grilli, Turku, 9.4.2010
MANU: Vuodesta 1977 toiminut ”turkulainen legenda” valikoitui aamuyön take away -aterialle kahdesta syystä. Muutakaan ei baarista tullessa näyttänyt olevan tarjolla, ja toisaalta meidän molempien teki mielikin juuri roskaruokaa, mieluiten ranskalaisia perunoita.
Ruokalistassa kasvissyönnin suuntaankaan viittasi ranskisten lisäksi vain kasvishampurilainen. Ystävällinen ja nuori henkilökunta ei ollut veganismista kuullutkaan, mutta sai kysyttäessä selvitetyksi että hampurilaisen kasvispihvissä on kananmunaa.
Otimme kumpikin siis ranskalaiset, minä kaikilla mausteilla (ketsuppi, sinappi, sipuli, kurkkusalaatti), Julle ilman sinappia. Perunat olivat ilmiselvää pahvinmakuista pakastebulkkia ja mausteita oli roiskuttu sen verran kun oli muistettu – varsinkin Jullen annoksesta sai kurkkusalaattia etsiä mikroskoopilla.
Totta kai tällaistakin humalanälkäänsä syö, ja ainakaan Kallulla asioidessa ei tue monikansallisia ketjuja vaan paikallista ruokakulttuuria. Pistää silti miettimään, miten harva grilli Suomessa tekee kunnollisia, tuoreita ja pulleita ranskanperunoita.
JULLE: Juu, eivät olleet ranskalaiset pulleita eikä rapeitakaan, mutta ei vahinko suuri ollut: olimme etsimässä helpotusta ennen muuta roskaruoanhimoon eikä "oikea" nälkä ollut onneksi suuri. Puolikas annos - kieltämättä niukoilla lisukkeilla - riitti tyydyttämään tarpeeni.
Mieleenjäävintä oli myyjän ja jälkeemme asioineen sekaruokaisen herran keskustelu. Tämäkin asiakas haastoi myyjän pyytäen tätä suosittelemaan jotain erityisen herkullista. Asiantunteva myyjä luettelikin välittömästi monen monituista ateriavaihtoehtoa. VAIHTOEHTOA! Ah, ehkä jonain päivänä...
Suositellaanko vegaaneille: Jos muuta ei juurikaan ole.
Kauppatori, 20100 Turku
Grilli avoinna : MA-TO 10-21, PE-LA 10-05, SU SULJETTU
Ruokalistassa kasvissyönnin suuntaankaan viittasi ranskisten lisäksi vain kasvishampurilainen. Ystävällinen ja nuori henkilökunta ei ollut veganismista kuullutkaan, mutta sai kysyttäessä selvitetyksi että hampurilaisen kasvispihvissä on kananmunaa.
Otimme kumpikin siis ranskalaiset, minä kaikilla mausteilla (ketsuppi, sinappi, sipuli, kurkkusalaatti), Julle ilman sinappia. Perunat olivat ilmiselvää pahvinmakuista pakastebulkkia ja mausteita oli roiskuttu sen verran kun oli muistettu – varsinkin Jullen annoksesta sai kurkkusalaattia etsiä mikroskoopilla.
Totta kai tällaistakin humalanälkäänsä syö, ja ainakaan Kallulla asioidessa ei tue monikansallisia ketjuja vaan paikallista ruokakulttuuria. Pistää silti miettimään, miten harva grilli Suomessa tekee kunnollisia, tuoreita ja pulleita ranskanperunoita.
JULLE: Juu, eivät olleet ranskalaiset pulleita eikä rapeitakaan, mutta ei vahinko suuri ollut: olimme etsimässä helpotusta ennen muuta roskaruoanhimoon eikä "oikea" nälkä ollut onneksi suuri. Puolikas annos - kieltämättä niukoilla lisukkeilla - riitti tyydyttämään tarpeeni.
Mieleenjäävintä oli myyjän ja jälkeemme asioineen sekaruokaisen herran keskustelu. Tämäkin asiakas haastoi myyjän pyytäen tätä suosittelemaan jotain erityisen herkullista. Asiantunteva myyjä luettelikin välittömästi monen monituista ateriavaihtoehtoa. VAIHTOEHTOA! Ah, ehkä jonain päivänä...
Suositellaanko vegaaneille: Jos muuta ei juurikaan ole.
Kauppatori, 20100 Turku
Grilli avoinna : MA-TO 10-21, PE-LA 10-05, SU SULJETTU
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)