MANU:
Saamme pitkästä aikaa tehtyä lounastreffit kantakaupungin mahdollisesti parhaaseen kasvisravintolaan, ensimmäistä kertaa Hyvän kurkun olemassaoloaikana, huomaan. Kodikkaaseen, mutkattomaan ja aina erittäin täyteen ravintolaan on helppo mennä. Ruoka on tehty tuoreista kasviksista, päivän lounaasta on aina tarjolla vegaanivaihtoehto.
Zucchinissahan haetaan eli jonotetaan ruoka itse tiskiltä. Tänään lounas on runsailla kasviksilla höystettyä makaronilaatikkoa, salaatin ja leivän kanssa totta kai. Tarjoilija suorastaan kehottaa mättämään lautaselle myös ketsuppia valtavasta lasikulhosta. Teen niin, koska kerran lupakin oikein on.
En muista koskaan pettyneeni Zucchinin ruokaan, mutten siellä minkään gourmet-elämyksenkään vuoksi toki käy. Ruoka on nytkin niin sanotusti perushyvää, eihän makaronilaatikko huono voi olla, ja rutkasti maukkaampaa tämä on kuin itse tekemäni. Ehkä pikkaisen tylsää kuitenkin, vaikka yrteistä ainakin rosmariini piristää annoksen makua ihan kivasti, samoin kesäkurpitsan ja tomaattikastikkeen ympärille rakentunut kastike.
Alkukeitossa on tänään juustoa, joten sen joutuu jättämään väliin. Olen niin tohkeissani lounasseurastani (ihana Julle!) etten älyä kyllä kysyäkään olisiko siitäkin ollut vegaaniversio. Pelkkä makaroniloora on ehkä yhdeksän euron hintaansa nähden pikkaisen pieni.
Jos yllä olevasta saa sen kuvan, että suhtaudun Zucchinin jotenkin kriittisesti, niin ei kuulkaas pidä paikkaansa. Toivoisin kovasti paikan olevan auki iltaan ja yöhön asti. Ajatelkaa nyt sitä tunnelman lämpöä ja tiiviyttä jos Zucchinin ruokia ja myös lounasaikaan enemmän tai vähemmän paitsioon jääviä luomuviinejä voisi maistella yöhön asti.
Pakahdun tästä itse loihtimastani mielikuvasta. Kuka lähtee kansanliikkeeseen?
JULLE:
Oi, minä lähden kansanliikkeeseen!
Olisipa tosiaan suloista, jos Zucchinin tunnelmassa saisi viihtyä iltaisinkin, ilman töihin palaamisen kiirettä. Ja mielellään juuri niin kirjavan asiakaskunnan seurassa kuin lounasaikaankin.
Mutta hyvä näinkin. Olen ihan onnekas, että työpaikkani sijaitsee suhteellisen lähellä tätä kasvisravintolaa, jonne mieluusti sovinkin lounastapaamisia. Huolimatta siitä, että Zucchini on lounasaikaan täyteen ammuttu, on ilmapiirissä jotain kovin rauhoittavaa. Tunne saattaa johtua seinällä riippuvista vanhoista ryijyistä tai tietoisuudesta siitä, että kellään kanssalounastajista ei ole raatoa lautasellaan.
Zucchiniin hakeudutaan ennen kaikkea sen maistuvan ruoan vuoksi. Minua viehättävät annoksissa etenkin ne salaatit. Ei mitään eksoottista, mutta värikkyydessään oikein raikkaita.
Nauttimamme ruismakaronilaatikko oli miellyttävän lempeää, mutta ehkä minunkin mieleeni ovat enemmän hieman mausteisemmat lootat, kuten Vegaanin keittokirjan currytahnalla ryyditetty herkku. Sitä kokeiltuaan on vaikea hullaantua mistään muusta makaronilaatikosta.
Zucchinin ruoka on helposti lähestyttävää olematta liian ennalta arvattavaa. Ehkä juuri siksi se hurmaa paitsi vegaanin niin myös sekasyöjän. Toivonkin ravintolalle pitkää ikää ja vieläkin pidempiä aukioloaikoja
Suositellaanko vegaaneille: Totta kai
Ma-pe 11-16
Fabianinkatu 4
00130 Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti