maanantai 11. lokakuuta 2010

Papalote, San Francisco, 30.6.

JULLE:
Tätä olikin jo odotettu, Länsirannikon burritoa.

Ja aivan oikeilla mestoilla. San Franciscon latinalaisamerikkalainen Mission-alue on minulle erityisen rakas, sillä siellä tuli asuttua toista vuotta. Harvassa olivat aamut, jolloin minua ei koulumatkallani hemmoteltu tuoreen tortillan tuoksulla tai ohi ajavan auton mankasta kantautuvalla mariachi-musiikilla.

Latinorytmit ja -ruoat olivat toki aistittavissa vieläkin, mutta nyt huomiosta kilpailivat lukuisat alueelle nousseet trendipuodit, -baarit, ja -kahvilat, joista monet kieltämättä ovat varsin kelpoja.*

Papaloten
pitkät, kadulle asti ulottuvat jonot eivät tulleet yllätyksenä – onhan ravintola valittu neljänä viime vuotena peräkkäin San Franciscon parhaaksi burrritopaikaksi, tacqueriaksi. Se on melkoinen kunnia, etenkin kun tuolla alueella erinomaisia burritoravintoloita löytyy useita.

Jonossa odotellessa olikin hyvää aikaa tutustua tiskin takana roikkuvaan ruokalistaan. Pianhan se kaivattu vegan –sana sieltä löytyikin, mutta mikä ihmeen vegan soyrizo?

Semmoisen soyrizoburriton kuitenkin tilasin, extra guacamolella totta kai. Sisimmässäni tunsin, että näihin burritoihin saattoi luottaa. Myöhemmin selvisi, että Soyrizo on täysin vegaaninen, soijasta valmistettu vastine mausteiselle meksikolaiselle chorizo-makkaralle.

Emme, ihme kyllä, joutuneet odottamaan istumapaikkaa kuin muutaman minuutin. Alkuruuaksi tilaamiamme tortillachipsejä ja salsaa jouduimmekin sitten odottelemaan jo piinaavan kauan.

Aijai, se salsa.

Sitä kuulkaas kunnioitetaan. Eräällä paikallisella ruoka-aiheisella nettisivustolla on pitkä keskusteluketju, jossa arvuutellaan, mistä ainesosista tämä tuhti ja hieman savunmakuinen salsa rakentuu. ”Ei tule maku siemenistä eikä chipalotesta, sitä paitsi salsa on 100 % vegaaninen”, valistaa Papaloten edustaja, ja antaa muiden jatkaa arvuuttelua.

Burrito saapui aikanaan ja täytti odotukseni. Tanakka riisillä, mustilla pavuilla, guacamolella sekä tuolla mysteerisellä soyrizolla täytetty herkkujöötti ansaitsi kaiken kunnioitukseni. Burritoasioissa ei sovi kikkailla – mitä yksinkertaisempaa, sen parempi.

Burriton nautittuani tunsin vihdoin voivani rentoutua ja lopettaa etsimisen. Maha täynnä ja mieli tyytyväisenä oli hyvä lähteä kohti Bottom of the Hill -clubia Crocodilesin ja Dum Dum Girlsin keikalle.

Melkoinen award winning –ilta sinänsä: Rolling Stone –lehti on nimittäin nimennyt Bottom of the Hillin San Franciscon parhaaksi liverockklubiksi.

*)Vahvan kahvin ystävät, kokeilkaa Rituals-kahvilaa (Valencia-kadulla, muutama kortteli ennen Papalotea) ja sen ah-niin-voimakasaromista omaa kahvia. Kahvilasta sai muuten vegaanisia leivonnaisiakin – esim. suklaakakkuviipale oli giganttinen!

MANU:
Voi sentään.

Nyt olisi kunnon burriton-jötkälettä tarjolla, mutta minun illalliseni pilaa orastava vatsatauti. Oloni on koko ajan epävakaa, eikä ruoka maistu oikein millään. Muutamaa tuntia myöhemmin sisällä ei sitten pysykään enää mikään.

Onneksi tauti paranee sentään pian, oikeastaan yhden yön nukkumisella. JOS kyseessä oli joku ruokamyrkytys, niin tähdennettäköön, että ainakaan Papalotesta en sitä saanut, sen verran vahvoja olivat oireet jo paikkaan saapuessa.

Mutta Papalote, niin.

Tulemme tänne tosiaan koska Julle rakastaa burritoja ja tämän nimenomaisen paikan vegaaniannosta on loistava Veg News –lehti kehunut kaupungin parhaaksi. Hyvinkin lihaisa pikaruokapaikka huomioi ihan kivasti myös meidän vähemmistömme.

Sikäli kun pystyn ololtani ollenkaan tajuamaan, vegaaniburrito tosiaan on hyvä ja suuri. Varsinkin (tietenkin) kypsistä ja tuoreista avokadoista valmistettu guacamole sulattaa sydämen. Mitenkään mausteiseksi en Papaloten burritoa sanoisi, ennemminkin se on lempeä elämys.

Corona-oluen kanssa nautittuna annos tuntuu puoleen väliin saakka jopa raikastavan ja parantavan oloani. Sen jälkeen on vaikeampaa.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä
3409 24th Street, San Francisco CA 94110
(at Valencia)
Ma-la 11-22
Su 11-21
http://www.papalote-sf.com/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti