sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Farang 15.4.

Manu: Mielessäni on epäilyksiä kun pysäköimme polkupyörämme Taidehallin eteen. Olen Tornin American Barissa huitaisemistani Martineista huolimatta pikkuisen epäileväinen, jopa pahalla tuulella.

Valitan Jullelle kuin pikkulapsi, koska Farangin ruoka on kuulemma kallista. Toinen pelkoni on vanha kunnon juntti hienossa ravintolassa –syndrooma: Mitä jos kymmenien eurojen hintainen annokseni on pieni hienostelupiperrys ja joudun poistumaan nälkäisenä?

Onnistun rauhoittumaan. Emme me usein näin kalliisti syö, ja nyt on sitä paitsi syytä juhlaan. Olemme ostaneet asunnon. Mitä on 55 euron hintainen maistelumenu parinkympin punaviineineen sen rinnalla, että olen pankille pystyssä toista sataa tuhatta?

Farangin täysin vegaaninen vege-maistelumenu on käsittämättömän hyvä. Syön ehkä koko elämäni parhaan aterian, parhaassa seurassa. Menen onnesta täysin sekaisin. Päässäni liikkuu huuruisia ajatuksia, vaikka keskustelu virtaakin.

Mietin, voiko taide koskaan saavuttaa mitään niin ylevää kuin nämä ruoat. Uskon, ettei voi. Farangissa thai-ruokakulttuuri on vain lähtökohta, ponnistusalusta oman ja ainutlaatuisen luomiseksi.

Koitan keksiä keinoja rikastua niin, että voisimme syödä täällä säännöllisesti, mieluiten asua tässä vieressä. Paljonko bloggaamisesta maksetaankaan?

Toivon että ilta jatkuisi ja jatkuisi, että tarjoilijat kantaisivat eteemme lisää ja lisää ruokalajeja.

Eikä tämä kaukana totuudesta olekaan. Maistelumenuun kuuluu alku- ja jälkiruoan lisäksi viittä eri lämmintä ruokaa. Luksustunnelman lisäämiseksi uuden herkun vaikuttaa tuovan aina uusi kasvo. Henkilökunta on hienostunutta, muttei jäykällä tai luotaantyöntävällä tavalla.

Niin, se ruoka. Alkusoitto on Betel-lehteä ja tempehiä, pähkinällä, rapealla riisillä ja idätetyillä soijapavuilla. Olen täysin myyty jo nyt – raikas, kirpeä, täysin ainutlaatuisia makuyhdistelmiä sisältävä luomus on kaukana kuvailukykyni yläpuolella. Haluan rakastella maailmaa.

Palvon täällä aivan kaikkea, mutta erityisiä suosikkejani ovat myös loppupuolella tuotava Morning Glory (rapeaksi paistettua silken tofua ja vesikrassia) sekä tavallisesta thairuoasta sopivasti omannäköiseksi vieraannutettu Vihreä curry (thaimunakoisoa, sokerihernettä, minimaissia, basilikaa). Kauaksi eivät jää Tofu vietnamilaisittain tai Tuore banaaninkukkakaan.

En ole iso munakoison ystävä, mutta Grillattu thaimunakoiso on aivan huippua ja sen kyljessä tulevat aasialaiset sienet menevät normaalisti sienikielteiselle Jullellekin kuin väärä raha.

Mustaan riisiin pohjautuva jälkkäri vaatii eniten totuttelua. Mangolla ja kookoskermalla silattu annos on hyvä, mutta pikkaisen liian mustariisivoittoinen.

Ei tämä runsaus (täällä saa mahansakin täyteen! Oh joy!) kuulkaa edes tunnu kalliilta. Viekää tänne rakkaanne, tuokaa tänne ulkomaiset ystävänne.

Yksi maltillinenkin huomio Vege-maistelumenusta tähän loppuun: Se on Farangin ainoa kasvisvaihtoehto. Se tehdään vain, jos koko pöytäseurue ottaa sen.


Julle: En osaa, en kykene. Olen onneton kirjoittaja, eikä minulla ole sanoja kuvaamaan tätä ravintolaa. Lopullinen niitti napsahtaa luettuani lahjakkaan puolisoni tekstin, joka on jälleen kerran luova, luonteikas, tyylikäs, nokkela, perusteellinen, aisteja kiihottava... hei mutta... SEHÄN ON KUIN FARANG!

Samalla puolellahan tässä ollaan ja Manun arvio kertoo ravintola Farangista kaiken oleellisen: tässä se nyt on se Elämys, jonka perään tuossa esittelytekstissäni haikailin. Ei sitä tarvinnutkaan tämän kauemmin tai kauempaa etsiskellä.

Olen helppo nakki, mitä ylisanaiseen mainontaan tulee: Mikäli mitä tahansa ravintolaa kehutaan ihan vaikka sen omasta puolesta, lähden matkaan suurin odotuksin. Liian usein petyn, tai tyydyn toteamaan että ihan kiva se oli. Farang oli poikkeus. Aiemmin lukemiini arvioihin sekä ravintolan nettisivuihin perustuvat odotukset olivat suuret, mutta varsinainen kokemus ylitti ne kirkkaasti.

Farangin nettisivuilla kerrotaan, että sen "ruoka perustuu tuoreuteen, käsityö- ja ammattitaitoon ja kovaan työhön. Kaikki valmistetaan ravintolan omassa keittiössä oikopolkuja karttaen. Kaikkeen on laitettu niin sydäntä kuin aikaakin". Ja sen totta vie maistoi! Maksan mieluusti hieman enemmän ruoasta, jonka jäljittely omassa keittiössä olisi mahdotonta. Oman ulottuvuutensa ruokailuun toikin arvailu siitä, mistä aineksista mikin ruokalaji on rakennettu ja se oli maistelua jos mikä! Menu kokonaisuudessaan oli jännittävä mutta harmoninen: Ruokalajista riippuen aistielämys oli suolainen, hapan, kirpeä, tulinen tai makea. Niin yksittäisissä ruokalajeissa kuin koko ateriassakin oli totisesti feng shuit kohdallaan.

Tässä vegaaniudessa on näemmä sekin hyvä puoli, että ravintoloissa ei turhaa aikaa kulu päätösten tekemiseen, vaihtoehtoja kun ei juuri ole. Vege-maistelumenun tilasimme jotakuinkin sokkona sen kummemmin sen sisältöön etukäteen perehtymättä, mikä toi oman lisäjännityksensä ateriointiin. Jossain toisen tai kolmannen ruokalajin kohdalla oli pakko pyytää tarjoilijaa tuomaan ruokalista takaisin, jotta pysyisimme makumatkallamme kartalla ja lopettaisimme "mitä-jos-tää-olikin-tässä??!" -paniikissamme turhan riisin mättämisen lautasillemme.

Varsinaista suosikkia minun on vaikea ruokalajeista nimetä, vaikkakin alkuruokana tarjoiltu betel-lehteä tempehillä oli aseistariisuvan herkullinen ja oi niin kaunis! Kuten Manukin jo edellä teki selväksi, en erityisemmin pidä sienistä. Kuitenkin, wokissa paahdetut aasialaiset sienet sulivat suussani - viimeistä lukuun ottamatta. Olin juuri tuikkaamassa haarukkani lautasella nököttävään jotenkin tutun oloiseen, yksinäiseen sieneen, kun muistin edellisyön villin, joskin symbolein pehmennetyn uneni. Se sieni oli ainoa ruokapala, joka minulta sinä iltana jäi syömättä.

Juomista vielä. Chileläinen, ei liian tuhti Soleus Cabernet Sauvignon, tuki juuri sopivalla tavalla makujen harmoniaa. Lisäksi se oli luomua ja punaviinilistan halvin vaihtoehto. Illan vaikein valinta oli päättää jälkiruokajuomasta. Makuasioitahan nämä ovat, mutta Amaretto-likööri on harvoin huono valinta ja niin se vain tälläkin kertaa eskorteerasi mustariisi-jälkiruokaa mitä tyylikkäimmin.

Hyvät ihmiset, seuraavan kerran kun on syytä juhlaan, satsatkaa Farangiin. Ja vaikka ei sitä syytä edes olisi valmiiksi tiedossa, niin ei se mitään, Farang itsessään on juhla.


Suositellaanko vegaaneille: Ehdottomasti. Hintansa väärti.


Ainonkatu 3, 00100 Helsinki

ti-la 11-24

su 11-17 (keittiö suljettu)

www.farang.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti