MANU:
Q: How is Supreme Master Ching Hai involved?
A: Supreme Master Ching Hai is the innovator for Loving Hut Vegan Concept. She wants to help the world with a more compassionate and noble way of living by making vegan food easily available to everyone in different parts of the world!
Näin on.
Hyvä kurkku esoterian maailmassa, osa 1.
Loving Hut on maailman nopeimmin kasvava vegaaninen pikaruokaketju. Konseptin takana on ”korkein mestari” Ching Hai.
San Franciscon Loving Hutin katsastettuaan ei voi kuin surkutella, ettei Suomessa ainakaan vielä sellaista ole. Ranskassakin on, ja Tshekissä ja Espanjassa! Miksei täällä??
Huumorintajua Loving Hutissa syöminen toki tällaiselta ateistilta vaatii. Tiskin ylle asennetusta televisiosta tuutataan koko ajan suprememaster.tv –nettikanavan ylevän hengellistä ohjelmistoa.
Mestaria hehkutetaan estoitta ja tauotta. Käteemme sattuneista lentolehtisistä selviää, että Paul McCartney on jotenkin kunniapaikalla Ching Hain organisaatiossa.
Yritämme kätkeä näsäviisaita vitsejämme tarjoilijattarelta. Ehkä emme onnistu, tai sitten hänellä on vielä valaistuminen saavuttamatta. Kovin on tylyä, vaikea ajatella että korkein mestari kauaa katselisi moista, jos tietäisi.
Mutta siis, joka tapauksessa, Loving Hutin vegaanipikaruoka on erinomaisen maistuvaa. Nettisivujen annoskuvat ovat ruokalehtimäistä taidetta, mutta kyllä annokset nättejä ovat luonnossakin, jopa Loving Hutin aika karusti kolisevassa burgerimiljöössä. Jopa meidän ottamissamme kuvissa.
Alkupalalautaseni on nimeltään Combination Delicacy, ja sitä se tosiaan onkin. Isolle lautaselle on aseteltu neljään lohkoon merileväsalaattia, paneroituja soijaviipaleita, tofua BBQ-kastikkeen kera sekä vielä seitan-leikkeen siivuja. Tämähän on kuin jokin leikelautanen!
Mistään vaivaannuttavasta jäljitelmälihasta ei kuitenkaan ole alkuunkaan kyse. Annos on herkullinen kasvisruokana, ja sekä terveellisen että kevyen tuntuinen.
Pääruokani taas on aivan silkkaa karjalanpaistia.
Kiinalaista, soijasta valmistettua ja goji-marjoilla höystettyä hippi-karjalanpaistia, that is. Three cup wonder tosiaan sisältää vahvassa soijaliemessä ilmeisen pitkään marinoitua irstaan hyvää soijalihaa, inkivääriä, basilikaa, yrttejä – ja niitä gojimarjoja. Aivan huippu annos ja mahtava paikka! Tarttuihan se rakkaus meihinkin!
Otamme jälkkäri-cappuccinojemme kylkeen kirkkaasti valaistusta leivostiskistä vielä sekä suklaakakkua että vadelmakakkua. Ensin mainittu on muhevaa herkkua, toinen muovin makuista moskaa.
Yksi huomio muuten vielä: Kun paikka on näin kovin henkevä, eikö kestään muusta ole hassua että siellä myydään ihan iloisesti Coca-Colaa? Riistoimperialismi on ok, lähiviini (ei saa) taas ei?
JULLE:
Ravintola-arvion sijaan minun tekisi mieli kirjoittaa arvio tuosta Manun edellisestä tekstistä, joka
on vähintään yhtä herkullinen kuin Loving Hutin ruoka.
Hyvä Manu, kerroit taas kaiken oleellisen!
Minäpä voinkin sitten keskittyä epäoleelliseen.
Olimme kävelleet koko päivän sanfranciscomaisen sumuisessa säässä. Oli päättänyt näyttää
Manulle San Franciscon jylhänkauniin ranta-alueen. Ja se totta vie tuli näytettyä: ”Pienen”
arviointivirheeni vuoksi jouduimme kävelemään kolminkertaisen mailimäärän kuin tarkoitus oli.
Tuntien patikoinnin jälkeen, Golden Gate-sillalle vihdoin päästyämme meillä oli jo melkoinen
nälkä.
Turistimyymälän pähkinähyllyn tyhjentäminen oli oli vain ensiapua, nyt tarvittiin kunnon ruokaa.
Onnistuimme pitkän odotuksen jälkeen saamaan taksin Golden Gaten tyvestä kohti Loving Hut –
ravintolaa.. Nälissämme innostuimme hehkuttamaan taksinkuljettajalle meitä odottavasta uudesta
vegaaniravintolakokemuksesta ja maan vegaaniruokatarjonnasta yleensä.
Puheliaan sorttinen
kuski innostui myös: hän muisteli San Franciscossa sijaitsevan kehutun vegaanijäätelöpaikan.
Herkkupaikan nimi, tai tarkka sijainti ei kuitenkaan muistunut palvelualttiin shäföörimme mieleen,
mutta kilautus kaverille toi vastauksen: ”Maggie Mudd in Bernal Heights - best vegan ice cream ”.
Sanomattakin selvää, että tippasimme reilusti.
Viimein Loving Hut – ravintolaan.
Alkuruokaa jouduimme odottelemaan hyvän tovin. Kevätrulla-annos oli rapea, maukas ja suuri.
Jos meksikolaisessa keittiössä minua viehättävät burritot niin kiinalaisessa tunnen vetoa kevätrullia
kohtaan (ja ei mitään freudilaisia analyysejä, kiitos). Niinpä pääruoaksi tilasin chow meinin
kevätrullalla. Annos sinänsä ei tuonut mitään uutta aiempiin chow mein -kokemukseeni, mutta hyvä
se oli ja saatoinhan ainakin olla varma, että se on 100% vegaaninen.
Jälkiruokatorttua löytyi jos jonkinlaista. Ruokia odotellessani kävin vähän väliä vitriinin takana
ihastelemassa kakkuvalikoimaa.
En vieläkään ymmärrä, miksi en valinnut sitä vegaanista
juustokakkua. Kuten Manu sanoikin, suklaakakku kelpasi, mutta vadelmakakku maistui samalta kuin amerikkalaiset peruskakut yleensäkin: esanssiselta hötöltä.
Loving hutin ilmapiiri ei ollut aivan nimensä veroinen. Palvelulta olisin odottanut, jos en
rakkaudellisuutta, niin edes hitusen huomioonottamista. Sitä paitsi hengen sanan ja kolkon kliinisen
ympäristön yhdistelmä oli jotenkin hämmentävä. Ruokalistan ”Be veg, go green, Save our planet”
muistutukset toki lämmittivät: olimme samalla puolella
Suomessa ei ainakaan vielä Loving Hut –ketjua ole, mutta ei varmaan mene kauaakaan, saatiinhan
tänne Burger Kingkin! (Kyllä, se oli sarkasmia)
Lontooseen ketju on jo löytänyt. Ja hei, mehän ollaan Lontoossa ensi viikolla! Mutta
todennäköisesti kuitenkin raportoimme ihan muista vegaaniravintoloista.
1365 Stockton Street, San Francisco, CA 94133
(at Vallejo)
Ma-to 11-20.30
Pe-la 11-21
Su 11-20.30
Suositellaanko vegaaneille: Ruoan puolesta totta kai. Hörhö-tutkaa kannattaa säätää ennen menemistä.
http://lovinghut.us/
http://lovinghut.us/sanfrancisco/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti