MANU: Jo 25 vuotta East Villagessa vaikuttanut miellyttävän koruton ja tunnelmaltaan rauhallinen vegaaniravintola soveltuu meikäläisille ennen kaikkea lounaspaikaksi. Heti kärkeen tulee selväksi, että minkä lie terveysideologisen syyn vuoksi täältä ei saa viiniä eikä olutta.
Ei se lounaalla kai niin haittaakaan, vaikkakin oman semitulisen sapuskani kylkeen olisi joku lager sopinut mahtavasti.
Nettisivun mukaan oman viinipullon olisi kuitenkin saanut tuoda mukanaan, Amerikassahan tällainen ei ole mitenkään tavatonta.
Ruoka on täälläkin erinomaista, jopa loistavaa. Otan alkupalaksi jonkinlaisia perunapullia / -palloja, joita en nyt jostain syystä enää löydä paikan nettisivujen menusta. Niiden dipiksi tulee liikuttavan autenttinen kermaviilikastike. Osaisipa itse tehdä tällaista.
Juomaksi otamme hibiskuskukasta tehtyä erittäin raikasta terveysmehua, jota kylläkin toivoisi saavansa 2,75 dollarilla hiukan isomman lasillisen.
Pääruokani on Three Bean Chili. Se on keskitulinen ja aivan järkyttävän maukas kulhollinen ainakin kidney- ja pintopavuista ja seitanista valmistettua chilikastiketta, jossa on rutkasti aurinkokuivattua tomaattia ja jonka keskellä on tofu-jalopeno- hapankermasta tehty smetanamainen silmäke. Täydellisyyttä!
Jos asuisin missään East Villagen lähellä, lounastaisin täällä varmaan noin kerran viikossa, vaikka kilpailua naapurustossa todellakin on. Mahtava paikka, erityispisteet vielä ekaa päiväänsä tehneelle, poikkeuksellisen ystävälliselle tarjoilijattarelle.
Angelica Kitchen on paitsi vegaaninen, myös orgaaninen. Se suosii lähiruokaa. Hattu päästä!
JULLE: Luen näiden amerikkalaisten vegaaniravintoloiden kuvauksia filosofioistaan aina syvästi liikuttuneena. Jos ravintola ei perusta toimintaansa eläinten oikeuksille niin vakaumusta ja etiikkaa julistetaan ympäristön tai ruoan tuottajien puolesta. Angelica Kitchenkin tukee lähituotantoa ja vastuuntuntoista yrittäjyyttä, sekä kestävää maataloutta. Usein toki ravintolan toiminnan eettisiä kulmakiviä ovat nämä kaikki yhdessä.
Hyvä, hyvä! Vegaanius itsessään on vastuuntuntoista, mutta ruoka maistuu aina paremmalle, kun tietää, tai luulee tietävänsä, että tuottajillakin on hyvä olla. Koen siinä taustalla semmoista samanlaista rakkaudellisuuden ja turvallisuuden tunnetta, mikä "äidin kotiruokaan" liitetään. Sellaista kummaa rauhallisuutta tyyliin "Kaikki on hyvin, älä hätäile. Olet turvassa, maailma on hyvä paikka."
Niin, Angelica tosiaan otti hoiviinsa. Hän oli varmistanut, että ruokamme on varmasti eettisesti korrektia, mutta sen lisäksi meistä pidettiin ruokailun ajan oikein hyvää huolta ja siitä tuli hyvä mieli.
Virkistävä ja kauniin värinen Hibiscus-cooler vaikutti juuri osuvalta juomalta nautittavaksi Angelican keittiössä. Olisin varmasti saanut juopumisesta huonon omantunnon. Saattaapa kuitenkin olla, että seuraavan kerran tuon mukanani oman -luomu, tottakai- viinipulloni. Angelica ei nimittäin veloita edes minkäänlaista korkkausmaksua, niin reilu hän on.
Menu käsitti vaihtoehtoja mm. Korean ja Japanin keittiöstä. Nyt teki mieli jotain suhteellisen turvallista, joten tilasin sandwichin, joka oli täytetty sitruunalla ryyditetyllä tofulla, paahdetuilla kasviksilla, basilika-saksanpähkinäpestolla sekä salaatilla.
Eikä siinä pieleen mentykään - leipä oli juuri niin herkullinen kuin kuvaus antaa ymmärtää, mutta valitettavasti se vain ei ollut tarpeeksi täyttävä. Mahdollista toki on, että parin päivän vegaaniruokamässäilyn jälkeen minusta oli kehkeytymässä tuo eläinkokeiden kuuluisa hyperfaginen rotta, jonka ruokahalu on hypothalamuksen vahingoittamisen seurauksena rajaton.
Miten vaan, mutta tosiasia on, että Angelica kitchen oli lopullinen todiste siitä että mielihyväkeskustani oli parin päivän aikana sörkitty siihen malliin, että se ei enää koskaan tulisi palamaan entiselleen.
Eipä muuten haittaa.
Suositellanko vegaaneille: Erittäin suuresti.
300 East 12th Street, New York NY 10003
(Between 1st & 2nd Avenue)
Ma-su 11.30 – 22.30
www.angelicakitchen.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti