tiistai 20. heinäkuuta 2010

Finnair, Helsinki - Lontoo, 21.6.

MANU: Amerikan-lomalle on köyhän lennettävä välilaskun kanssa, mutta ei se mitään. Saapahan ruokaa kahdelta lentoyhtiöltä. Lähtö on maanantaina iltapäivällä, ja se on hyvä asia sekin. Ei tarvitse herätä aikaisin, ja ehtii olla jo nälkä. Enkä ole varma, tarjoaisiko Finnair edes yölennolla mitään.

Vegaaniateria on totta kai muistettu varata ja sellainen myös saadaan.

Kiitos mielenvirkistyksestä eli ihan hyvistä nauruista Finnair, mutta: minkä lie Pirkan aurinkosalaattia ja Finduksen pakaste-falafelpullia??? Missä on asiakaspalvelu, missä on itsekunnioitus?

Pakastettu Findus ei maistu falapullalle, tietenkään. Etikkaisen säilykekurpitsan raiskaama aurinkosalaatti taas ei kuuluisi suosikkeihini vaikka joskus valmissalaatteja ostaisinkin.

(Tässä välissä voin tehdä paljastuksen työpaikkaruokala Amican henkilökunnalle. Se olin minä joka silloin kirjoitin palautelappuun ”En tiedä, kuinka kehtaatte tarjota kasvisateriaksi pakastefalafeleja, ja pyytää niistä vielä maksua. Miten pystytte elämään itsenne kanssa? Tämän on oltava viimeinen kerta. Tämä ei ole asiakkaan vieno pyyntö, vaan käsky. Jos ette tottele, viskaan falafelit ensi kerralla naamallenne.”)

Viinistäkin joutuu maksamaan! Ihan oikeasti, maailman lentoyhtiöt. paljonko tasettanne hetkauttaa minun 1-5 lasillistani? Talouslamaan ei pitäisi millään yrityksellä olla varaa reagoida kitupiikin tavoin.

Kiitos nyt sinivalkoisille siiville kuitenkin siitä, että edes jotain sai ruokavähemmistö syödäkseen. Ja vähemmän sarkastinen kiitos lennon täsmällisyydestä. Tiukkaakin tiukempi vaihtomme Lontoossa onnistuu, ja ehdimme Virgin Atlanticin taivaalliseen huomaan.

JULLE: Pronto-kokemuksen jälkitunnelmissa kieltämättä hieman jännitti, mitä Finnair eteemme kantaisi.

Kun aterianjakohetkellä tuli ilmi, että tilauksemme oli mennyt läpi ja ymmärretty, tunsin iloa ja huojennusta. Tyydynkö liian vähään, pitäisikö osata vaatia enemmän? * Tuskinpa nimittäin sekasyöjienkään annokset gourmetia lähenivät.

Suhteeni falafeliin ei ole yhtä herkkä ja kiihkeä kuin Manulla. Kestän ihan hyvin enemmänkin kalapullia muistuttavat falapullat, jos niitä ei erikseen markkinoida falafelina ja tällä asenteella nautin nämäkin pallerot.

Kyllä suurilta osin aurinkosalaatista koostuneesta annoksesta kylläiseksi tuli, mutta muuten ruokaelämyksen voi tiivistää haikuun:

Sinivalkoiset.
Finnair ja Saarioinen.
Tämän kerran, joo.


*) Matkan jälkeen voin sanoa, että pitäisi

Suositellaanko vegaaneille: Ei ruoan puolesta, harvemmin hinnankaan.
www.finnair.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti