MANU: No jopas on. Olen lounastanut täällä Jullen kanssa muutaman kerran aiemminkin. Joka kerta olen tykännyt ideasta ja tunnelmasta, mutta ollut ruokaan hiukkasen pettynyt. Liian tylsää, liian yksipuolista, liian vähän kasvissyöjälle, liian pieni lautanen jossa on kuitenkin liikaa jotain fucking perunaa ja riisiä.
Tällä kertaa ruoka on aivan taivaallista, kokemus ei niinkään.
Meze pointin buffet-pöydässä kouraansa saa 8,70 euron suoritusta vastaan isohkon, tyhjän lautasen. Siihen saa itse lastata yhden kuorman, mutta vain yhden. Taitolajista siis puhutaan.
Tänään ainoa vegetaarinen lämmin ruoka (niiden perunoiden ja riisin lisäksi) on sinänsä aika tavallinen, haudutettuja kasviksia (porkkana, kaali, mitä näitä nyt on) peruskastikkeessa. Salaattipuoli on kuitenkin yhtä juhlaa. Tasapainottelen lautaselleni herkullista, rohkella sipulimäärällä piristettyä perunasalaattia, couscousia, kylmää kasviskastiketta, kirsikkatomaatteja, pastasalaattia, kurkku-härkäpapusalaattia, punakaalisalaattia, oliiveja, valtavan hyvää vaaleaa leipää ja oliiveilla höystettyä huippuhyvää hummusta. Mansikoita!
Onnistun kasaamaan valtavan annoksen, ja syömään itseni lounaskiireessäni irstaaseen, länsimaisen hyvinvointivaltion häpeällistä yltäkylläisyyttä liian osuvasti symboloivaan ähkyyn.
Kaiken järjen mukaan lähden Crazy Heart –elokuvan pressinäytökseen hyvillä mielen, vai?
Väärin.
Ruoka on hyvää, mutta ruokailutilanne ja palvelu vähintäänkin ahdistavia.
Meze point on tähän aikaan päivästä täynnä kuin mikä, fine. Sillehän ei kukaan voi mitään, ja hieno hommahan se aina on, vaikka minua ahdistaakin heti ovella.
Hankaluudet alkavat maksaessani tiskillä. Kyselen myyjältä, mitkä ihanan näköisistä herkuista ovat vegaanisia. Pehmennän monia ahdistavaa kysymystäni tutulla anteeksipyytelevällä selittelylitaniallani: Tarkkoja kasvissyöjiä ollaan. Strict vegetarian, me, yes yes. Ei maitoa, ei kananmunaa, mites, mitä voin syödä?
Myyjä katsoo kärsimättömänä jonnekin kaukaisuuteen, ja sanoo: ”Kyllä sinä sen itse näet. Katso tuolta pöydästä. Joissain on lihaa, joissain ei.”
Minulla on uutisia, rakas herra Meze. En näe. Olen ollut vegaani kohta viisitoista vuotta elämästäni, ja sitä ei voi nähdä mistään, onko tässä tai tuossa varmasti maitoa vaiko eikö. KUN SITÄ EI VAAN NÄE AINA MISTÄÄN, TAJUATKO? JOS VIELÄ JOSKUS SYÖN TÄÄLLÄ, SAAT LUVAN NÄYTTÄÄ KÄDESTÄ PITÄEN MITÄ ON MISSÄKIN, MURHAAJA.
Koska olen vellihousu ja kiireessä, en nosta meteliä. En osaa edes tivata lisää. Hämmennyn, kuten tylyyden edessä aina. Valitettavasti.
Maksan.
Asetan kamani yhteen harvoista vapaista pöydistä. Valikoin ruoat parhaan järkeni mukaan, ne joko ovat vegaanisia tai eivät. Todennäköisesti ovat, mutta opetelkaa palvelemaan asiakkaitanne, juntit.
Palaan pöytääni, joka ei enää ole pöytäni.
Tarjoilija on vienyt sen, antanut sen neljän hengen seurueelle. Hän pyytää eli kehottaa minua istumaan muualle, koska tämä pöytä on varattu nyt toisille. Ahtaudun kyseisen seurueen taakse, pikkuiseen nurkkaan. Joudun tekemään mahtumisestani numeron. Syön yksin, ahtaassa ja huonosti kohdeltuna. Tunnen itseni vähemmän tärkeäksi asiakkaaksi.
Olen herkkä poika ja kaipaan Jullea. Ruoan hyvyys lohduttaa, muttei tarpeeksi. En halua syödä lounaalla angstiini.
Jos oikein kuulen, pöytäni saanut seurue puhuu teurastamoista.
Suositellaanko vegaaneille: Vahvahermoisille kyllä
Mikonkatu 8, 00100 Helsinki
ma-to 11-00
pe-la 11-00
9.5 alkaen su 13-21
Lounas ma-pe 11-15
http://www.meze.fi/
Osasin lisätä kuvan! Olen ihmisnero!
VastaaPoistaVähintäänkin
VastaaPoista