MANU:
Tunnen Helsinkiä edelleen aika huonosti, enkä ennen Julleen tutustumista tiennyt laisinkaan tästä Eerikinkadun ihastuttavan tunnelmallisesta turkkilaisesta ravintolasta.
Olin täällä ensimmäisen kerran toisilla treffeillämme. Silloinkin istuimme vielä alakertaakin huomattavasti hämytunnelmaisemmassa, sokkeloisessa yläkerrassa. Kun olimme syöneet, Julle kysyi mitä haluaisin seuraavaksi tehdä.
Vastasin.
Nyt on Jullen syntymäpäivä. Istumme taasen yläkerran itämais-psykedeelisessä atmosfäärissä, nyt pienehkössä seurueessa. Antiokiassa istuskelu on yhtä nautintoa kaikille aisteille. Paikka on kaunis, meidän sohvamme on pehmeä, turkkilainen etnojollotus soi taustalla.
Antiokiasta löytyy muutama vegaaninen tai sellaiseksi helposti muuntuva annos. Suosikiksemme on kuitenkin vakiintunut Mezeler-alkupalalajitelma. Nimenomaan isona versiona se käy aivan mainiosti pääruoasta. Sellainen siis, kiitos.
Antiokian sielu on se paikan omistava turkkilainen herrasmies, aina iloinen ystävällinen ja huomaavainen. Hän kutsuu Jullea nimellä ”ihana tyttö.” Nyt, kuten joskus aikaisemminkin, paikan nuorempien tarjoilijattarien otteessa on sen sijaan hiukan skarpattavaa. Alkupalalajitelmaan kuuluva leipä tehdään tavallisesti maitoon, ja nyt sitä ei muka saisikaan maidottomana. Aina on saanut, Julle inttää, ja hetken käsienvääntelyn jälkeen neito lähtee selvittämään asiaa.
Kohta hän palaa kertomaan, että leivän tosiaan saa maidottomana.
Hyvä. Mezeler-lajitelmaan kuuluu leivän lisäksi viininlehtikääryleitä, oliiveja, hummusta, ezmeä, munakoisotahnaa, turkinpippuri-paprika-saksanpähkinälevitettä sekä vihreitä linssejä oliiviöljyssä ja viinietikassa marinoituna. Ainoastaan fetajuuston joutuu jättämään vegaaniversiosta pois.
Annos tuodaan valtavalla metallilautasella. Maut täydentävät toisiaan hyvin ja tahna-levitteet ovat keskenään riittävän erilaisia. Tätä settiä on joku joskus miettinyt, se on hyvä kokonaisuus. Iso lautanen tosiaan on aika iso, mutta silti sanoisin että 20 euroa on joka tapauksessa pikkaisen yläkanttiin vedetty hinta.
Turkkilainen punaviini on oikein hyvää. Jossain vaiheessa omistajasetä ylipuhuu ottamaan myös sikäläistä olutta. Alamme kutsua sitä superolueksi, koska se tuodaan melkein litraisissa pulloissa. Paljon millekään se ei kyllä maustu, mikä tietysti saattaa olla mausteisen ruoan kanssa tarkoituksenmukaistakin.
JULLE:
Antiokia on suosikkiravintolani vuosien takaa.
Siellä on vietetty merkkipäiviä ja näyttelynavajaisia. Sinne on päädytty elokuvailtojen ja Morrisseyn keikan jälkeen. Antiokian hämyssä on parannettu maailmaa, krapulaa ja ystävän pahaa mieltä.
Sen vuoksi tästä onkin niin vaikea kirjoittaa.
Yritän nyt etäännyttää itseni hieman ja muistaa, että ei lukijaa kiinnosta rakkaudellinen tunnelmointini vaan se, että kannattaako ravintolassa syödä.
Sanonpahan nyt kuitenkin, että Antiokia hakee Helsingin ravintoloiden joukossa viihtyisyydessä vertaistaan. Tunnelman kruunaavat yläkerran hämyisät divaaninurkkaukset, jonne sijoittumIsen pyrin aina varmistamaan pöytävarauksella.
Vegaani voi listalta jopa valita muutaman eri vaihtoehdon välillä. Minulle se tosin on merkityksetöntä, sillä tilaan AINA Antiokiassa aterioidessani suuren alkupalalajitelman (Mezeler).
Kun alkuperäisestä annoksesta pyytää jättämään fetajuuston pois, lautaselle jää kuusi turkkilaista mezehurmausta. Viininlehtikääryleiden, oliivien ja hummuksen lisäksi ruokailijaa hemmotellaan turkinpippuri-saksanpähkinätahnalla, sitruunalla ja valkosipulilla maustetulla munakoisopyreellä, oliviiviöljyssä ja viinietikassa marinoidulla vihreillä linsseillä, punasipulilla ja tomaatilla.
Ja ennen kaikkea Ezmellä.
Ezme, eli mintulla ja chilipaprikalla maustettu tomaatti-kurkku-sipuli-paprikapyree, on herkku, joka ansaitsee oman kappaleensa. Useita kertoja olen yrittänyt omistajalta maanitella sen reseptiä, tuloksetta tietenkin. Netistä olen reseptin toki löytänyt ja toiveikkaana Ezmeä valmistanutkin.
Joka kerta olen joutunut tunnustamaan Antiokan version ylivoimaiseksi. Ezme valloitti myös puolalaiset sekasyöjäystävämme, joiden haarukat verottivat annoksiamme tiuhaan.
Mezet tarjoillaan herkullisen tuoreen leivän kera. Vegaanin on tilausta tehdessä muistettava pyytää leipä valmistettuna ilman maitoa ja munaa. Ainakaan tähän mennessä en vielä ole joutunut mezelautasta leivättä nauttimaan.
20 euron hinta on kieltämättä melko korkea,mutta määrän, laadun ja tunnelman huomioonottaen ei liikaa.
Mezet muuten maksavat erikseen 7€, mikä ei paljon kirpaise, jos vaikka tekee mieli mennä tuota Ezmeä kokeilemaan.
Suositellaanko vegaaneille: Kyllä suositellaan, kaikille suositellaan.
Eerikinkatu 44
00180 Helsinki
Ma-to 14-23.30
Pe-la 13-01.30
Su 14-23
http://www.antiokiabar.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti